Kristinuskon yhteiskunnalliset haitat ja vaikutukset

 

Kun päättäjät ryhtyvät lainsäädäntöteitse tai viranomaistoimin rajoittamaan tai kieltämään joitakin asioita, toimintoja, tuotteita tai tahoja yhteiskunnassamme, päätöksen taustalla on lähtökohtaisesti toimenpiteen kohteen todennettu haitallisuus yhteiskuntaa tai sen joitakin jäseniä kohtaan. Edellä mainitulla periaatteella on mm. kriminalisoitu huumeiden hallussapito, käyttö ja myynti, lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot, väkivaltainen käytös, ja on myös rajoitettu tienopeuksia, perittäviä korkoja, kuten myös aseenkantoluvan, ajokortin, tupakan ja alkoholinkin saatavuutta jne.

Tämä kaikki on ymmärrettävää ja perusteltua, koska niiden seurauksia on tutkittu vuosikymmeniä ja niiden haitalliset tulokset ovat lähtökohtaisesti kiistattomia ja saavat siksi taakseen päättäjien enemmistön, mikä luonnollisesti vaaditaan demokraattisessa yhteiskunnassa.

Hgin rttukoulu vkot 31 ja 32 Smy

Mutta hämmentävällä tavalla kaikki tämä järjestäytyneen yhteiskunnan päätöksenteon rationaalisuus, loogisuus ja hyvä hallintotapa katoaa, kun ryhdytään keskustelemaan kristinuskosta ja Raamatusta ja niihin liittyvien toimintojen ja sananvapauden rajoittamisesta. Kuinka paradoksaalista onkaan, että Suomi ryhtyi EU-puheenjohtajana opettamaan Unkarille oikeusvaltioperiaatteita, mutta hyökkää samaan aikaan systemaattisesti ja laajalla rintamalla omien kansalaistensa uskonnon- ja sananvapautta vastaan.

Koulujen kristillistä ohjelmaa sisältävät joulu- ja kevätjuhlat on joko kielletty tai niitä on vähintäänkin rajoitettu, mutta kukaan ei ole koskaan esittänyt, saati sitten systemaattisesti todistanut, että kristillisestä opetuksesta tai koulujen juhlassa käytetystä kirkkotilasta olisi koskaan ollut mitään haittaa kenellekään. Onkin aivan käsittämätöntä, että samaan aikaan kun ongelmista tietoiset päättäjät istuttavat tuhansia lapsia vuodesta toiseen homeisissa koulurakennuksissa ja lastentarhoissa, tunnin visiitti paikalliseen kirkkoon saa opetushallituksen viranhaltijat pois tolaltaan ja kirjoittamaan varoituksia moiseen syyllistyneille rehtoreille.

Raamatun siteeraamista, selittämistä ja niihin liittyviä julkaisuja ja niiden tekijöitä tutkitaan koko poliisi- ja syyttäjälaitoksen voimalla ja niihin syylliseksi epäiltyjä henkilöitä kuulustellaan tuntitolkulla siinä missä murhista ja muista vakavista rikoksista epäiltyjä. Samaan aikaan kun Raamattua ja sitä sanatarkasti kommentoivia teoksia ja henkilöitä ollaan vaientamassa ja tuomitsemassa yhteiskunnallemme vaarallisiksi, Suomalainen kirjakauppa ja Prismat saavat täysin vapaasti ja ilman minkäänlaista viranomaishuomiota myydä kaupoissaan mm. erään A. Hitlerin Taisteluni-kirjaa.

Miten on mahdollista, että näihin toimenpiteisiin on ryhdytty, vaikka päättäjille ei ole koskaan esitetty ensimmäistäkään todistetta kristinuskon aiheuttamasta yhteiskunnallisesta haitasta tai vahingosta? Kuinka on mahdollista, ettei juuri kukaan muista tai muistuta siitä yhteisestä ja pyyteettömästä hyvästä, mitä suomalaiset Raamattuun uskovat kristityt ovat vuosisatojen aikana maamme rakentamiseksi tehneet? Ja miten, minne ja miksi yhteiskuntamme institutionaalinen muisti on kadonnut?

Yksi suurista suomalaisista, Turun piispana toiminut Mikael Agricola käänsi 1500-luvulla Raamatun suomeksi ja loi toiminnallaan perustan suomen kielelle, luku- ja kirjoitustaidolle ja kansalliselle kulttuurillemme. Tästä käytännössä syntyi suomalainen koululaitos, jonka toiminnasta kirkko, sen papit ja diakonit kantoivat vastuun lähes 500 vuoden ajan. Tällä luotiin pohja suomalaiselle sivistykselle ja kaikelle sille, mikä on nyttemmin saanut kansainvälistä tunnustusta ja Pisan pisteitä.

Monet kristilliset järjestöt ja yksittäiset uskovat kansalaiset ovat kantaneet huolta kansamme heikoimmista ja perustivat sairaaloita, vanhainkoteja ja lastenkoteja. Tunnetuimpia näistä lienee Helsingin Diakonissalaitos, jonka v. 1867 perusti uskoon tullut Aurora Karamzin. Tämä onkin hyvä esimerkki kadonneesta – tai paremminkin kadotetusta – kansallisesta muistista, sillä Diakonissalaitoksen verkkosivujen historiaesittelyssä ei mainita sanaakaan Aurora Karamzinin kristillisistä vaikuttimista.

Kaikki suomalaisen yhteiskunnan keskeiset hyveet ja arvot ovat syntyneet Raamatun pohjalta. Näitä ovat mm.

  • Työnteko ja ahkeruus
  • Jakamaton ihmisarvo
  • Kohtuullisuus
  • Oikeamielisyys ja rehellisyys
  • Keskinäinen kunnioitus
  • Anteeksianto ja sovinto
  • Huolenpito vähäosaisista, sairaista, vanhuksista ja vammaisista
  • Avioliiton, perheen ja lasten arvostus
  • Auktoriteettien ja vanhempien kunnioittaminen

Olen toki tietoinen, että monien mielestä nämä arvot eivät ole lähtökohtaisesti kristillisiä vaan yleismaailmallisia humaaneja periaatteita, mutta jos katsotaan kansakuntia, joilla ei ole kristillistä historiaa, kuten Kiinaa, Intiaa, Irania, arabimaita, nykyisiä ja entisiä kommunistisia maita, diktatuureja jne., huomaamme, että muista uskonnoista nousevat tai ns. uskonnottomat kulttuurit eivät tunnusta useimpia edellä luettelemistani arvoista.

Näissä maissa yksilön ihmisarvo perustuu siihen, että olet samaa mieltä vallanpitäjien kanssa, ja jos et ole, et pääse etenemään opiskelu- tai työpaikoilla, et saa asiallista sairaanhoitoa tai pahimmillaan joudut vankilaan, missä sinut pahoinpidellään ja ruoskitaan, ja ehkä tapetaan viranomaisten toimesta. Tai jos olet uskonnollisesti tai sukupuolisesti väärin suuntautunut, väärään kastiin tai heimoon syntynyt, tai vammainen, olet automaattisesti yhteiskunnan hylkiö tai vihollinen. Oikeusistuimissa parasta oikeutta jaetaan näissä maissa niille, joilla on vahvin asema ja/tai eniten varallisuutta.

Raamattu kehottaa rakastamaan kaikkia lähimmäisiä niin kuin itseämme, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän kristittyjen pitäisi hyväksyä tai peräti tukea Raamatun vääränä pitämiä elämäntyylejä. Ja juuri tämä niin monia loukkaa ja he tulkitsevat, että kertoessamme, mitä Raamattu jostakin asiasta sanoo, niin automaattisesti vihaisimme niitä ihmisiä, jotka elävät Raamatun ohjeen vastaisesti. Mikä surullinen väärinymmärrys.

Kristinuskon vastustus näyttää kytkeytyvän vahvasti mielensäpahoittajien kulttuurin viimeaikaiseen nousuun, joka on lähtökohtaisesti kuin märkä rätti valistuneen demokratian – siis vähemmistöjä huomioivan enemmistövallan – kasvoille. Tämä ”kehitys” on johtanut siihen, että tietyillä äänekkäillä ja uhriutuneilla vähemmistöillä on suurempi ihmisarvo ja äänivalta kuin joillakin muilla, mikä valitettavasti näkyy aikamme pelokkaiden ja painostuksen alla taipuvien päättäjien toimissa.

Pelkään, että maamme nykyisen hallituksen sallima ja rohkaisema viranomaistoiminta ajaa maamme vähitellen samaan tilaan, kuin mitä tapahtui USA:ssa presidentti Obaman kaudella. Tuolloin esim. LGBT-aatteesta poikkeavat uskonkäsitykset johtivat mm. uskovien opettajien irtisanomisiin, kristittyjen yrittäjien boikotteihin, rikosilmoituksiin, viranomaistutkintaan, kalliisiin oikeudenkäynteihin jne., eli Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta tuli rikos. Tässä kohtaan suomalaisten kristittyjen ei pidä vaieta tai vähätellä asiaa, vaan nousta yhdessä tätä uhkaa vastaan. Aivan niin kuin kristityt tekivät USA:ssa 4 vuotta sitten ja saivat aikaan täyskäännöksen hallinnon suhtautumisessa raamatullisiin arvoihin.

Henkilökohtaisesti yksi tärkeimpiä kristillisyydestä nousevia suomalaisia symboleja on siniristilippumme. Isännöin joitakin vuosia sitten kiinalaisen liikemies- ja poliitikkovaltuuskunnan illallisia Helsingin lentoasemalla ja jossakin vaiheessa eräs heistä jakoi kaikille osallistujille pinssin, jossa oli Kiinan ja Suomen liput. Kun sitten oli minun vuoroni pitää puhe, kiitin saamastani pinssistä ja kysyin vierailtani, tiesivätkö he, mikä on Suomen lipun historia ja miksi siinä on risti. Vastauksia tuli muutamia ja niissä veikattiin mm. kirkkoa ja ristiretkeläisiä. Loppujen lopuksi kerroin vierailleni, että sekä siniristin että muidenkin pohjoismaiden lippujen esikuvana on 2000 vuotta sitten Jerusalemissa, Golgatalla seissyt risti, jonne Jeesus Kristus naulattiin meidän syntiemme tähden, ja että hän kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lunasti meille iankaikkisen elämän.

Samalla kun tämän heille kerroin, en voinut olla miettimättä, että sama lause sanottuna kiinalaisten ystävieni toimesta kotimaassaan aiheuttaisi heille todennäköisesti suunnattomia ongelmia viranomaisten kanssa, ja mahdollisesti vapauden menetyksen määräämättömäksi ajaksi.

Toivottavasti me suomalaiset ristinlipun kansana ymmärrämme, minkälaiseen sanan- ja uskonnonvapauden rajoituksiin maamme on nykymenolla ajautumassa.

Herra maatamme ja kansaamme armahtakoon.