Kirkko jyrähti taas

 

”Kristillisen uskon ytimessä on käsitys jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta Jumalan kuvana. Kristillisen etiikan kannalta tämä johtaa velvollisuuteen huolehtia heikoimmista…”, todetaan kirkonjohtajien vetoomuksessa, jonka saimme kuulla piinaviikolla iltauutisista. Näillä sanoilla ev.lut. kirkon, ortodoksikirkon ja katolisten johtajat kritisoivat hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa, tekeillä olevaa rajamenettelylakia ja muita esityksiä, jotka kiristäisivät maahanmuuton ehtoja.

Minä olen odottanut tätä jyrähdystä Suomen kirkolta jo 50 vuotta – aina siitä lähtien, kun tänne säädettiin aborttilaki. Miksi luterilainen kirkko on vaiennut tästä kansanmurhasta ja niistä yli puolesta miljoonasta yhteiskunnan heikoimmasta, jotka on julmasti surmattu äitinsä kohtuun? Onhan heilläkin luovuttamaton arvonsa Jumalan kuvana. Miksei kirkon johto ole maininnut juuri mitään koko asiasta kokonaista puolen vuosisadan aikana? Kulloistakin hallitusta olisi voitu vaatia jokaisessa eduskunnan avajaisjumalanpalveluksessa kumoamaan aborttilain.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Ja vielä: mikseivät kirkonjohtajat ole varoittaneet tämän lain seurauksista, joista viime aikoina olemme kuulleet: suomalaiset tulevat häviämään kansakuntana hitaasti mutta varmasti maan päältä. Toinen seuraus on se, että meiltä puuttuu jo nyt miljoona työntekijää, jotka pitäisivät yhteiskuntamme pyörät pyörimässä: abortoidut ja heidän potentiaaliset lapsensa.

Sitäkin olen odottanut, että piispat sanoisivat painavan sanansa eutanasiaa koskevasta lakiesityksestä, josta eduskunnassa kohta äänestetään. Myös vanhukset ja kuolemansairaat ovat niitä yhteiskunnan heikoimpia, jotka tarvitsevat lähimmäisenrakkautta, eivät myrkkypiikkiä. Heidän pitäisi saada tuntea, että heitä arvostetaan ja heistä huolehditaan, onhan heilläkin luovuttamaton arvo Jumalan kuvina.

Ja miksi kirkko vaikenee siitä seksuaalisen hyväksikäytön hyökyaallosta, joka kaatuu nuortemme niskaan pornon muodossa? Ynnä muusta, ynnä muusta. Sen sijaan lähimmäisenrakkauden vaatimus kohdistetaan hallitukselle, joka koettaa pitää laittoman maahanmuuton kohtuuden rajoissa ja estää terroristien vapaan pääsyn maahamme. O sancta simplicitas!

Mitä nämä sinisilmäiset kirkonjohtajat ovat ajatelleet heidän kanssaan tehdä?

Pitäisikö tänne päästää lähimmäisenrakkauden nimissä jokainen ulkomaalainen, jonka jokin rikollisliiga on kuskannut itärajamme taakse 6000 euron maksusta? Heitä on jo tuhansia vuoroaan odottamassa, mutta jos sana tällaisesta rajattomasta ”lähimmäisenrakkaudesta” alkaa levitä, tullaan heitä lopulta laskemaan sadoissa tuhansissa. Eikä siitä ole epäilystäkään, etteikö heidän joukossaan olisi sekä Venäjän rekrytoimia vakoojia että räjäytyssuunnitelmia hautovia terroristeja. Mitä nämä sinisilmäiset kirkonjohtajat ovat ajatelleet heidän kanssaan tehdä?

Kun kirkolla ei ole enää kerrottavanaan mitään hyvää uutista Jumalasta, joka lähetti ainoan Poikansa maailmaan pelastamaan meitä syntisiä helvetin tulesta, sen pitää koettaa epätoivoisesti keksiä jotain muuta ”ajankohtaista” sanottavaa. Jollakin lailla kansalle pitää osoittaa, että ollaanhan mekin olemassa ja kannatetaan tärkeitä arvoja – siis niitä samoja, joita vihervasemmistokin kannattaa. Huomaatteko, kirkkohan suorastaan pyrkii toimimaan jumalattoman oikeistohallituksen moraalisena omatuntona!

Olen luopunut toivosta enkä odota luterilaiselta kirkolta enää tämän fiksumpia lausuntoja, mutta ortodoksikirkon johtajia minä kyllä ihmettelen. Monet sen kirkon jäsenistä asuvat sentään itärajan tuntumassa ja odottavat lievää kauhua tuntien, mitä lumien sulettua alkaa tapahtua.