Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Lakisääteistä hartautta — Yksi Yleisradion tehtävistä on tuottaa hartausohjelmia

 
Kuvassa on etualalla televisiokamera, joka kuvaa taustalla puhetta pitävää Kari Hämäläistä, Jyväskylän vapaaseurakunnan pastoria. Studiossa on hämärää. Lattia on vaalea ja lavasteet valkoiset. Seinälle on heijastettu vihreä puu ja vihreää valoa.

Kuva: Tatu Koivukoski

Hartaussisällöille on kuitenkin löydettävä oikea ohjelmapaikka. Näin varmistetaan, että kanava pysyy auki läpi lähetyksen.

Televisiokuvassa pianistin sormet liikkuvat levollisesti, laulussa kehotetaan kääntämään katse Jeesukseen. Autoradiossa rukous päättyy aameneen, taustalla soivat jo Pekka Simojoen Kahden maan kansalaisen alkutahdit.

TV7, Radio Dei? Ei, vaan julkisen palvelun mediayhtiön kanavat TV1 ja Radio 1. Kaikille tuttu ja jokaisen suomalaisen omistama Yle lähetti ensimmäisen radiojumalanpalveluksen jo syyskuussa 1926 — vain kolme päivää sen lähetystoiminnan alettua. Perinteisesti jumalanpalvelukset ovatkin kuuluneet eurooppalaiseen julkisen palvelun yleisradiotoimintaan. Mutta miksi valtionyhtiö tuottaa edelleen hengellistä sisältöä? 

Dei  Eurovaalit neliöb. 7.5.-3.6.

Lyhyesti: koska laki määrää.

– Muttei tämä tietenkään ole ainoa syy. Yle haluaa palvella yleisöjään monipuolisesti ja hyvin, kertoo Ylen suomenkielisten hartausohjelmien ja jumalanpalvelusten ohjelmapäällikkö Kimmo Saares. 

 

Kuvassa on televisiostudio, jonka katosta roikkuu mittava määrä elektroniikkaa. Kuvassa seisoskelee Yleisradion henkilökuntaa. Etualalla vasemmalla on yksinään Jyväskylän vapaaseurakunnan pastori Kari Hämäläinen. Studion lattia on vaaleaa laminaattia. Sen päälle on aseteltu korkeita hopeanvärisiä kynttelikköjä. Taustalla näkyy sekä räikeänvihreää että beigeä verhoa ja lisäksi lavastetta, jossa on kirkon lasimaalausta muistuttava "ikkuna".
Vapaakristillisten kirkkojen ja yhteisöjen televisiojumalanpalvelukset ovat nykyisin Studiokirkkoja, jotka kuvataan Tampereen Mediapoliksessa. Konsepti sai alkunsa korona-aikana, jolloin normaaleja jumalanpalveluksia ei voitu järjestää. Studiokirkot jäivät pysyvästi ohjelmistoon, sillä vastaanotto oli hyvä. Studiokirkoissa kyetään hyödyntämään perinteisiä jumalanpalveluksia paremmin television kerrontakieltä, jolle on ominaista muun muassa jumalanpalvelusta toimittavien vahva kontakti kameraan ja sen kautta katsojiin.
Kuva: Tatu Koivukoski

 

Yle on julkista palvelua liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla harjoittava osakeyhtiö, jonka toiminta perustuu Lakiin Yleisradio Oy:stä. Ylen tulee tuoda monipuolinen ja kattava televisio- ja radio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Ohjelmistoa määrittävät laissa säädetyt Ylen tehtävät. Ylen tulee esimerkiksi tukea kansanvaltaa ja yhteiskunnallista osallisuutta tarjoamalla tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia. Se myös tuottaa, luo, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä sekä tukee suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta. Vähemmistö- ja erityisryhmienkin ohjelmatarjonnasta on huolehdittava. 

Hartaussisällöt puolustaisivat paikkaansa Ylen ohjelmatarjonnassa kenties jo näiden tehtävien pohjalta, onhan kristinuskossa kyse muun muassa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Hartausohjelmia tuotetaan siksikin, että joillekin ne ovat ainoa mahdollisuus yhteiseen hiljentymiseen. 

 

Hartausohjelmia tuotetaan siksikin, että joillekin ne ovat ainoa mahdollisuus yhteiseen hiljentymiseen.

 

Hartausohjelmia myös kuunnellaan ja katsotaan paljon. Kimmo Saares kertoo, että sunnuntaisin kello 10 lähetettävä luterilainen radiojumalanpalvelus kerää keskimäärin noin 110 000 kuulijaa. Aiemmin sen perään lähetetyt muiden kristillisten kirkkojen jumalanpalvelusten kuulijamäärät heiluivat noin 65 000 nurkilla.

Televisiojumalanpalvelusten katsojamäärät kasvoivat vuoteen 2020 asti, minkä jälkeen laskua on tapahtunut vuosittain. Nykyisin niiden ensilähetyksillä on keskimäärin 82 000 katsojaa. Luterilaisia jumalanpalveluksia on seurannut keskimäärin 93 000 katsojaa, vapaakristillisiä noin 57 000. Katsojamäärien laskun syitä selvitetään. Esimerkiksi TV1-kanavan katsojamäärien yleisellä kehityksellä voi olla merkitystä. Yksittäisten tv-jumalanpalvelusten katsojamääriin voivat vaikuttaa hyvin satunnaisetkin tekijät, kuten suuret urheilukilpailut tai aurinkoinen sää. Katsotuimmat jumalanpalvelukset keräävät yhä yli 300 000 katsojaa, kuten esimerkiksi itsenäisyyspäivän ekumeenisesti toteutettava jumalanpalvelus.

Areena-palvelussa hartausohjelmien katsojamäärät ovat toistaiseksi olleet vaatimattomia, mutta ne kasvavat tasaisesti.

 

Kuvassa on rinnakkain kolme miestä ja yksi nainen. Heidän takanaan näkyvät harmaat portaat ja valkoisia lavasteita, joissa keskeisessä osassa on hohtava risti. Seinille on heijastettu vihreitä kuvioita ja vihreää valoa.
Ohjelmapäällikkö Kimmo Saareksen mukaan Studiokirkot on koettu tiiviimmin Ylen kanssa yhdessä työstettävinä projekteina kuin perinteisten jumalanpalvelusten taltioinnit. Hartausohjelmien vastaavana toimittajana Saares on pistänyt merkille, että vapaakristilliset seurakunnat panostavat Studiokirkkoihin ja huomioivat sen, että lähetyksillä on oman vakioväen lisäksi muitakin katsojia. Minna Koivukosken, Markus Koivun, Kari Hämäläisen ja Tatu Koivukosken hymy on herkässä kuvausten jälkeen.
Kuva: Tatu Koivukosken albumi

 

Lakiin kirjattu hartausohjelmia koskeva luotisuora velvoite on ytimekäs: Ylen tulee ”tarjota hartausohjelmia”. Niitä tuotetaan kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Hartausohjelman määritelmään laki ei ota kantaa. Yleisradio määrittelee sellaisiksi radio- ja televisio-ohjelmat, joiden kautta eri kirkkokuntien jäsenet voivat harjoittaa uskontoaan. Hartausohjelmat ovat siis tunnustuksellisia toisin kuin uskontoon liittyviä teemoja käsittelevät uskontojournalistiset ohjelmat.

Hartausohjelmien lähetysajoista ja ohjelmakaaviopaikoista päättävät niitä lähettävät Ylen kanavat, mutta päätöksiin vaikuttavat muutkin toimijat. Keskustelua käydään etenkin Kristillisten hartausohjelmien valvontaelimessä. Sen tehtävä on valvoa hartausohjelmien toteutusta ja jakoa eri kirkkokuntien kesken. Valvontaelimessä on edustus niin Ylellä, luterilaisella kirkolla, ortodoksisella kirkolla, katolisella kirkolla kuin vapailla kirkkokunnillakin. Myös Kimmo Saares neuvottelee Ylen suomenkielisten hartausohjelmien vastaavan toimittajan ominaisuudessa lähetysaikoja koskevista kysymyksistä. 

Vastaavan toimittajan vastuulla on myös ohjelmien sisällön valvominen. Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisillä hartausohjelmilla on kullakin omat vastaavat toimittajansa, jotka Ylen hallitus nimeää. Hartausohjelmien tunnustuksellisuuden ja erityispiirteiden vuoksi niiden vastaavat toimittajat ovat ohjelmatoimintaan perehtyneitä pappeja, joiden päätoimi on evankelisluterilaisen kirkon viestinnässä. Vastaavan toimittajan roolissa ja osa-aikaisessa työsuhteessa Yleen he käyttävät Ylen toimivaltaa. 

 

Hartausohjelman määritelmään laki ei ota kantaa.

 

Kimmo Saares kertoo, että kirkon viestintä vastaa suomenkielisten hartausohjelmien suunnittelusta ja koordinoinnista ekumeenisessa hengessä. Se sopii kirkkokuntien kanssa niiden tuottamien sisältöjen ohjelmapaikoista, kouluttaa hartausohjelmien toteuttajia ja valvoo osaltaan, että ohjelmat toteutetaan Ylen velvoitteiden ja ohjeistojen mukaisesti. Muissa Pohjoismaissa yleisradioyhtiöt hoitavat hartausohjelmien koordinoinnin itse, mutta käytännön ratkaisut ovat Saareksen mukaan kaikissa Pohjoismaissa silti yllättävän samanlaisia.

Jos Ylen ohjelmistoon tulisi muita kuin kristillisiä hartauksia, niitä kirkon viestintä ei voisi koordinoida. Asiasta keskustellaan aika-ajoin, sillä laki ei ota siihen kantaa. Muut uskontokunnat eivät kuitenkaan ole esittäneet toiveita hartausohjelmista. Jos tarjontaa laajennettaisiin muihin uskontoihin, päätöksen tekisi eduskunnan alainen Yleisradion hallintoneuvosto.

 

Kuvassa on hämärä studio. Vaalean lattian päällä on kynttelikköjä ja kirkkomaiset valkoiset lavasteet. Studiossa on hyvin hämärää. Seinälle on heijastettu vihreä puu ja vihreää valoa. Valkoisen korkean ja pienen pöydän ääressä puhuu Jyväskylän vapaaseurakunnan pastori Kari Hämäläinen.
Studiokirkkoja ei räätälöity vapaakristillisten yhteisöjen tarpeisiin, mutta ne ottivat uuden konseptin innolla vastaan ja ovat toivoneet sen jatkuvan. Aiemmin viisi vuosittaista vapaiden suuntien televisiojumalanpalvelusta taltioitiin kahdessa eri paikassa, joten suurin osa kirkko- tai seurakunnista toteutti jumalanpalveluksensa vieraassa kirkossa. Studio on neutraalimpi maaperä, josta rakennetaan jokaiselle yhteisölle omannäköisensä tila. Kevättalvella 2024 kuvattiin Jyväskylän vapaaseurakunnan Studiokirkkoa, joka on vuoden ajan katsottavissa Yle Areenassa.
Kuva: Tatu Koivukoski

 

Viimeisin merkittävä muutos Ylen hartausohjelmatarjonnassa tapahtui viime tammikuussa. Aiemmin katolisten, ortodoksien ja vapaakristillisten kirkkojen ja yhteisöjen jumalanpalvelukset lähetettiin Yle Radio 1 -kanavalla kello 11 — heti kello 10 lähetettävän luterilaisen jumalanpalveluksen jälkeen. Peräkkäisyys palveli harvoja kuuntelijoita, mikä näkyi kello yhdentoista lähetyksen ”heikkona pitona”. Se tarkoittaa, että suuri osa kuuntelijoista vaihtoi lähetyksen aikana kanavaa tai sulki radion. 

– Yle haluaa palvella mahdollisimman hyvin yleisöjä, ja hartausohjelmien tarjoaminen on sen lakisääteinen tehtävä, mutta samalla on huomioitava yleisiä television ja radion toimintaan liittyviä asioita. On ymmärrettävää, että kanavalla reagoidaan, jos yksittäisen ohjelman aikana katoaa puolet yleisöstä, Kimmo Saares sanoo.

Nykyisin muut kuin luterilaiset radiojumalanpalvelukset lähetetään sunnuntai-iltaisin kello 20. Saareksen mukaan se oli esillä olleista vaihtoehdoista ”vähiten huono”. Pöydällä oli jopa toisen radiojumalanpalveluksen lakkauttaminen kokonaan, jolloin kello kymmenen ohjelmapaikalla olisi vuoroteltu kirkkokuntien kesken televisiojumalanpalvelusten tavoin. 

 

Muissa Pohjoismaissa yleisradioyhtiöt hoitavat hartausohjelmien koordinoinnin itse.

 

Luterilainen radiojumalanpalvelus pysyy Saareksen mukaan paikallaan löydettävyyden vuoksi; kuuntelija ei joudu joka viikko erikseen tarkistamaan, mihin aikaan se lähetetään.

– Toivon, että toisen jumalanpalveluksen iltapaikka parantaa sen pitoa. Tilastoja ei vielä ole, eikä heti alussa kuuntelijamäärä välttämättä ole valtava. Mutta jospa se löydettäisiin vähitellen.

Uusi ohjelmapaikka ja perinteisen aamupäiväjumalanpalveluksen kontekstista irtautuminen tarjoavat tilaisuuden kehittää sisältöä enemmän radion mahdollisuuksia hyödyntävään suuntaan, Saares huomauttaa. Toki jumalanpalveluksen on oltava jatkossakin selkeästi hartausohjelma. 

Saareksen kokemus on, että eri kirkkokunnissa on haluttu nähdä muutoksessa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, vaikka osa kuuntelijoista on ilmaissut syvääkin pettymystä muutokseen. Sekin on ymmärrettävää.

– Joudumme välillä etsimään kompromisseja.

 


 

Televisiojumalanpalvelusten harvennettu rytmi ei käynyt katsojille

Televisiojumalanpalveluksia lähetettiin ennen koronapandemiaa vuosittain noin 35 — siis sama määrä kuin niitä vuosittain tuotetaan. Näin ollen niitä ei ole riittänyt esitettäväksi jokaiselle vuoden viikolle.

– Koronapandemian alussa haluttiin huolehtia kansalaisten hengellisistä tarpeista jumalanpalveluksia lisäämällä. Aivan alkuvaihetta lukuun ottamatta ei lisäresursseja saatu, joten joka sunnuntaiset lähetykset edellyttivät myös arkistouusintojen käyttöä, ohjelmapäällikkö Kimmo Saares kertoo.

Paluun pandemiaa edeltäneeseen normaalirytmiin piti tapahtua vuoden 2024 alussa arkistouusinnoista luopumalla. Toisin kävi; tammikuussa 2024 moni televisionsa totuttuun jumalanpalvelusaikaan avannut hämmentyi, sillä kolmena vuoden ensimmäisenä sunnuntaina TV1 ei lähettänyt yhtäkään jumalanpalvelusta. Sen sijaan tv-jumalanpalvelukset nähtiin uudenvuodenpäivänä 1.1. ja loppiaisena 6.1. Vuoden ensimmäinen sunnuntaina lähetetty televisiojumalanpalvelus, Helsingin Saalem-helluntaiseurakunnan Studiokirkko, nähtiin vasta 28. tammikuuta. 

Moni epäili televisiojumalanpalvelusten loppuneen kokonaan — ja antoi palautetta asiasta. Yle viesti, ettei hätää, jatkossa tv-jumalanpalveluksia lähetettäisiin kyllä vähintään joka toinen viikko. Tämä ei katsojia kuitenkaan tyydyttänyt, ja jo helmikuun alkupuolella kerrottiin palauteryöpyn saaneen Ylen pyörtämään päätöksensä: Jumalanpalvelus nähtäisiin jatkossa joka sunnuntai ja kirkollisina juhlapyhinä — ainakin elokuuhun 2024 asti.  

 

 
Päivä artikkelibanneri 11.3.- 2024