Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

”En uskonut enää koskaan olevani näin onnellinen”

 
nainen koskee miestä hellästi leukaan

Kuva: Jani Laukkanen

”Sano vaan!” ”Eikä, puhu vaan loppuun. You say.”
Tällä parilla on paljon mielen päällä. Pitkä rastaponnari heiluu ja kädet elehtivät vilkkaasti. On paljastunut jotain uutta.

Martta ja Benyam Shiberulla on takanaan muutama päivä Parempi avioliitto ry:n Pieksämäen leiriä, 1970-luvulla perustettua avioparien intensiivikurssia. Leirillä parisuhteen teemojen äärellä vietetään kokonainen viikko ja työparina on oma rakas puoliso. Leirin päivärytmi muotoutuu vertaisparien luentojen ja pienryhmien tapaamisten ympärille. Yksin, kaksin ja porukalla pohditaan, millaisia ajatuksia puheenvuorot herättävät suhteessa omaan elämään ja arkeen. Viikkoon mahtuu enemmän todellisia kohtaamisia puolison kanssa kuin monella sitten papin aamenen. 

Shiberut ovat olleet naimisissa 17 vuotta. Suomeen Etiopiasta 2-vuotiaana adoptoitu Martta tutustui avioliittoleiriin jo lapsuuden perheessään. Leirit jäivät hänelle mieleen, mutta niiden syvällisempi merkitys vanhempien parisuhteelle aukesi myöhemmin. Parisuhteen hoitaminen ei ollut mitenkään tavanomaista 1980-90-luvuilla, ainakaan siitä ei huudeltu ääneen. 

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

 Äiti on hyvin erityinen oman sukupolvensa edustaja, Martta toteaa. Olen kyllä aina ajatellut, että vanhempieni usko vaikutti jo silloin voimakkaasti tapaan, jolla he ajattelivat ja elivät omaa liittoaan.

 Kun poika tapasi tytön 

Etiopiassa kasvanut Benyam saapui Suomeen opiskelijana 2000-luvun alussa. Nuoret liikkuivat samoissa piireissä eikä mennyt kauan, kun heidän välilleen syttyi ihastuksen kipinä. Luovaa, eläväistä Marttaa ja rauhallista, maailmalle rohkeasti lähtenyttä Benyamia yhdisti paitsi synnyinmaa maailman toisella laidalla, myös yhteinen usko. Parikymmentä vuotta ja kolme lasta myöhemmin Shiberut ovat kulkeneet yhdessä pitkän matkan.  

It hasn’t been easy, hymähtää Benyam. Ihan helppoa se ei ole ollut.

Yhteisiin vuosiin on mahtunut paljon haasteita. Nuori suomenetiopialainen perhe ei välttynyt vaikeuksilta. Vuosia kotiäidin ja opiskelijan lapsiperheessä elettiin silkassa köyhyydessä, ilman ulkopuolisia tukiverkkoja.

nainen ja mies tanssivat ulkona kesällä
Leirin ilmapiiri on kuin rakkauskupla, johon Pyhä Henki on tervetullut, sanovat Martta ja Benyam Shiberu. Kuva: Jani Laukkanen

Lapsilla oli erityisiä tarpeita ja puolisot etääntyivät arjen haasteissa. Tiukassa tilanteessa ihminen tarjoaa helposti toiselle omia ratkaisujaan. Yrittää tukea tavoilla, joita toinen ei tarvitse tai ymmärrä tueksi. Lopputuloksena voi olla syvä yksinäisyys, vaikka asutaan saman katon alla.

Nyt Martta ja Benyam ovat ensimmäistä kertaa pariskuntana mukana Pieksämäen leirillä. Mukana on myös perheen kuopus, joka vanhempien helpotukseksi viihtyy loistavasti lastenleirillä toisten nuorten kanssa. Benyam vitsailee nähneensä tyttärensä viimeksi eilen tai toissa päivänä.  

Pitkä odotus 

Martta ehti pitkään haaveilla paluusta avioliittoleirille oman puolison kanssa, mutta kesti lopulta 17 vuotta ennen kuin haave toteutui. Leiri on merkittävä taloudellinen ja ajallinen panostus, joka tuntui lapsiperheessä vuosia liian haasteelliselta järjestää. 

Puolisokin saattoi vaatia vähän suostuttelua! Martta nauraa. 

 Benyam tunnustaa suhtautuneensa leiriin varauksella. Hurjimmissa mielikuvissaan hän ajatteli avioliittoleiriä jonkinlaisena jättimäisenä pariterapiatapahtumana, jossa keskityttäisiin parisuhteiden ongelmiin luennoilla satojen muiden parien kanssa. 

  – Jos olen aivan rehellinen, en tullut suurin odotuksin. Olen ollut yllättynyt siitä, miten hyvin leirin teemat on valittu. Vertaisparien pitämiltä luennoilta on saanut paitsi tietoa, myös konkreettisia ratkaisuja ja rohkaisevia kokemuksia vaikeiden tilanteiden selvittämisestä. Puheenvuorojen jälkeen on siirrytty suoraan ryhmiin keskustelemaan, mikä on ollut hyvä järjestys. 

 Oppia ikä kaikki – parisuhteessakin 

  Pariskunnan mukaan kaikilla luennoilla on käsitelty teemoja, jotka koskettavat läheisesti omaakin elämää. Tunteet ja tunnepuolen asioiden merkitys on kuitenkin noussut yhdeksi Shiberujen ensimmäisen leirin keskeiseksi teemaksi. Benyam pohdiskelee, miten hänellä on yhteistä elämää taitavasti sanoittava puoliso. Sosiaalialalla työskentelevä Martta ilmaisee ja puhuu paljon myös tunteistaan, mihin miehen on ollut aiemmin vaikea suhtautua. 

  – Saman tien, kun Martta avaa suunsa ja alkaa kertoa jotain juttua, minun insinöörinpääni alkaa hommiin. Eli alan miettiä ratkaisua vaimon “ongelmiin”, Benyam tunnustaa. Eihän hän ole siinä tilanteessa neuvojen tarpeessa, vaan kuuntelijan. Oli oikeastaan helpottavaa ymmärtää tämä ja kuulla, miten vaikea muidenkin miesten on ollut käsittää tunteiden ja niistä puhumisen merkitys. 

 Etiopialaisessa ja suomalaisessa kulttuurissa on samankaltaisia, vahvoja vaikenemisen perinteitä. Etiopialaiseen ajatteluun kuuluu, että eletty elämä on menneisyyttä, johon ei tarvitse tai hyödytä palata. Suomalainen sanonta kuuluu: “Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.” 

  – Ihan sama asia! Martta summaa ja pyytää miestään jatkamaan. 

 Järkipuhetta tunteista  

 – Näiden pariskuntien puheenvuoroja ja tarinoita kuunnellessa olen ymmärtänyt itsekin raahaavani mukanani lapsuuden kokemuksia. Elämääni ja sen tapahtumiin on liittynyt paljon tunteita, jotka olen oppinut sivuuttamaan.  

 Benyam jatkaa vielä hetken havaintonsa äärellä. Oman mielen liikkeitä on joskus vaikea ymmärtää. Mistä ihmeestä johonkin arkiseen asiaan nousee niin vahva negatiivinen reaktio? Kyse voi olla myös sivuutetusta tunteesta, joka on syntynyt jossain menneisyydessä.

Länsimainen ajattelumme korostaa rationaalista, järkevää prosessia, ja sivuuttaa helposti tunteet. Voittopuolisesti järkeään käyttävän ihmisen voi olla vaikea päästä kiinni epämääräisen pahan olon alkuperään. 

 Martta nyökyttelee vieressä ja vitsailee pariskunnalle tyypillisestä sanailusta. Nyt se jo vähän naurattaa. Pelkästään kuulluksi tulemisesta on syntynyt hänelle valtavan positiivinen rakkauden kokemus. Molemmille on ollut helpotus huomata, miten keskinäistä ilmapiiriä voi heti parantaa suhteellisin yksinkertaisilla keinoilla. Korjaamalla omaa käytöstä voi aiheuttaa puolisolle paljon positiivisia tunteita. Martan ja Benyamin välillä on meneillään uudenlainen, positiivisen palautteen kehä. 

Takki auki tuulta päin 

 Palataan vielä hetkeksi avoimuuteen. Martalle vertaisparien avoimuus ja rehellisyys on ollut hätkähdyttävää.  

  – Tieto ja omakohtaiset kokemukset on ällistyttävä kombo, hän ihmettelee. Päätin melkein heti lähteä siihen mukaan, ihan intuitiivisesti. Brutal honesty! Olen itsekin peitellyt Benyamilta tarpeitani, jättänyt ne ilmaisematta ja antanut sitten ristiriitaisia viestejä.  

 Radikaali rehellisyys, jolla ryhmän vertaisohjaajat kertoivat suhteensa kipukohdista, rohkaisi ryhmän muita pareja toimimaan samoin. Ryhmänohjaajat tarjosivat heti inhimillistä tarttumapintaa, mutta he myös moderoivat keskustelua taitavasti. Jokainen sai puhua, jokainen sai ryhmän tuen ja samastuvia, ymmärtäviä kommentteja. Ryhmänohjaajina toimivan vaimon ja miehen yhteistyön saumattomuus oli Shiberuista hämmästyttävää. Suhteen eteen tehty työ todella näkyi ja kuului heidän vuorovaikutuksessaan – ja avasi silmiä muutoksen mahdollisuudelle.

nainen nojaa miehen olkapäähän, onnelliset
Kuulluksi tulemisesta on syntynyt Martalle valtavan positiivinen rakkauden kokemus. Kuva: Jani Laukkanen

Leirillä eri tilanteisiin luontevasti liittynyt rukous ja musiikki, yllätti Shiberut positiivisesti. Jumala on heidän omassa elämässään keskeisessä roolissa ja hänen rakkaudellinen läsnäolonsa on tuntunut vahvasti.  

Martan ja Benyamin välille on syttynyt uusi kipinä, toivo. Kummallakin on syvä luottamus siihen, että leiriltä saaduilla työkaluilla päästään eteenpäin. Suunnitelmissa on tulla takaisin kerran, kaksi, kahdeksan, ainakin viisitoista kertaa! Uudelleen syntynyttä yhteyttä halutaan vaalia kaikin keinoin. Martta katsoo hymyillen Benyamia silmiin ja tiivistää lopuksi parin leiritunnelmat. 

 – En uskonut enää koskaan olevani näin onnellinen, sillä 17 vuotta yhdessä on pitkä aika. Pretty amazing – aika ihmeellistä! Meillä on kolme erityislasta ja kaikki ne taloudelliset vaikeudet… Olen niin onnellinen, että olen sinun kanssasi. Elämä ei ole ollut helppoa, mutta olen onnellinen tässä ja juuri sinun kanssasi. 

Juttua on muokattu 29.9. Avioparileirejä on järjestetty 1970-luvulta lähtien.
Juttu on julkaistu Parempi avioliitto ry:n Avec-lehdessä 2/2022.

 
Parempi avioliitto, artikkeliban.