Kansanedustaja Antero Laukkanen paljastaa, mitä hallituksessa ja oppositiossa rukoillaan

 
Antero Laukkanen

Pidän Jumalaan keskittyvästä ylistysmusiikista, jonka liitän myös rukoukseen. Ellei ole liian hektistä, aloitan aamuni hiljentymällä ylistysmusiikin edessä. Eduskunnan työhuoneessani saattaa soida Jim Reeves. Monta kertaa on joku edustajakollega tullut koputtamaan ovelle ja kysynyt: ”Mikäs hieno musiikki täällä soi”, kansanedustaja Antero Laukkanen myhäilee. Kuva: Sakari Röyskö

Eduskunnan raamatturyhmä on vanhin varsinaisen eduskuntatyön ulkopuolelle syntynyt toimintaryhmä Arkadianmäellä. Sen historia ulottuu yli sadan vuoden taakse.

Viralliseksi eduskunnan raamatturyhmäksi toiminta järjestäytyi 90-luvun lopulla Antero Laukkasen tultua töihin parlamenttiin. Vuonna 1997 eduskunnassa otettiin käyttöön kansanedustajien avustajajärjestelmä. Tuolloin vielä kristillisdemokraattien kansanedustajana työskennellyt Toimi Kankaanniemi pyysi Laukkasta avustajakseen.

– Siitä lähtien olen eduskunnan rukousta johtanut tavalla tai toisella, nyt toista kauttaan itse kansanedustajana työskentelevä Antero Laukkanen sanoo.

Kalajoen Krist. opisto Neliöb. 8.-21.4.

Hän jos kuka siis tietää, mitä eduskunnassa rukoillaan.

– Kyllä se on nyt erittäin keskittynyttä siihen, että pyydetään voimia ja viisautta koronatilanteen ratkaisemiseen. Sillä ei ole väliä, ovatko rukoilijat hallituksesta vai oppositiosta. Kaikilla on yhteinen huoli, että Suomi selviäisi tästä mahdollisimman nopeasti. Sitäkin rukoillaan, että koronan kautta maassamme voisi tapahtua hengellistä uudistumista.

Korona-aika on muuttanut eduskunnan rukousryhmät etärukousryhmiksi. Normaaliaikana rukoukseen hiljennytään eduskuntatalossa yhteisissä tiloissa.

­ – Meillä on Viikkopaussi torstaiaamuisin, joka on tunnin kestävä raamattupiirityyppinen rukoushetki. Lisäksi meillä on muutaman kansanedustajan isännöimä esirukousryhmä, joka kokoontuu viikoittain. Eduskunnan virkamiehillä on myös henkilöstön oma rukousryhmä.

Yrittäjänä toimineen Laukkasen oma rukouskipinä syttyi sekin kriisiaikana. Elettiin keskellä 90-luvun syvää lamaa. Kolme hänen viidestä yrityksestään ajautui konkurssiin. Seurasi kymmenen vuoden velka-ahdinko.

– Koin, että Taivaan Isä kutsui minua rukoukseen, erityisesti esirukoukseen Suomen puolesta.

”Sillä ei ole väliä, ovatko rukoilijat hallituksesta vai oppositiosta.”

Parlamentin hartauselämän vastuunkantajaa voisi pitää hurskaana pyhimyksenä, jonka yllä leijuu vahvana Herran henki. Silti Antero Laukkanen pitää itseään ”hyvin tavallisena rukoilijana”.

– En usko, että taivaan valtakunnanavaimet ovat sellaisia, joita annetaan vain joillekin ihmisille, siksi että he olisivat vaikkapa erityisiä rukoilijoita. Rukous ei ole koskaan tekniikkalaji. Se on sydämen laji.

Herra anna minulle armosi mukaan, älä ansioni mukaan on rukous, jonka espoolaisedustaja mielellään lausuu. Koko ikäänsä Antero Laukkanen ei ole rukouksia lausunut.

– Olin lähiön katukasvatti, muuttanut Helsingin keskustasta Espoon Karakallioon, jossa olin erilaisissa nuorisojengeissä. Pariskunta paikallisesta Vapaakirkosta näki tilanteen. He ajattelivat, että meillä on ihan hyviä nuoria, mutta kun ei ole mitään tekemistä, ne tekevät kolttosia.

Pariskunta käynnisti poikakerhon, jonne pyysivät mukaan myös teini-ikää kolkuttelevan Anteron. Kesän lähestyessä kerhonvetäjät piipahtivat Laukkasten kotona.

– He pyysivät vanhemmiltani, saisiko Antero lähteä seurakunnan nuorten leirille ja lupasivat maksaa leirin, jos vain saisin luvan lähteä. Kun äiti kuuli, että poika pääsee ilmaiseksi jonnekin, minulta ei enää hirveästi kyselty, vaan ruvettiin pakkaamaan laukkua.

Leirillä nuori Laukkanen tuli uskoon ja on ollut siitä lähtien seurakunta-aktiivi vapaissa suunnissa.

– Se oli aika suoraviivaista, kuten on perusrukouksenikin: ”Hei Taivaan Isä, täällä Antero. Mulla olisi taas asiaa.”