Sano sana

 

Blogin aluksi perehdyn Luukkaan parissa sadanpäämiehen sairaana olevan palvelijan tilanteeseen:

7:2 Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. 7:3 Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. 7:4 Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: ”Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; 7:5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan”. 7:6 Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: ”Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; 7:7 sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. 7:8 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.” 7:9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: ”Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa.”7:10 Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä. (Luuk.7:2-10)

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Sanan tarpeessa?

Fokusoin erityisesti lauseeseen: sano sana, niin minun palvelijani paranee. Sano sana! Ehkä sinäkin olet ollut tai olet parhaillaan tilanteessa, jossa kaipaat koko sydämesi pohjasta, että Jeesus sanoisi vain sen yhden sanan. Vain sen yhden sanan, jotta sairautesi helpottaa. Vain sen yhden sanan, jotta talousongelmiisi tulisi helpotusta. Vain sen yhden sanan, jotta ihmissuhteesi voisivat paremmin. Silti Jeesus on vain hiljaa. Ehkä olet kipuillut vuosikausia tiettyjen syntitottumusten parissa ja kaipaat Jeesuksen vapauttavia sanoja. Jeesus tuntuu kuitenkin vain olevan hiljaa.

Sano vain sana sinun suustasi ja kaikki muuttuu. Vain sana! Miksi se sana sitten tuntuu niin usein uupuvan? Miksi Kristus on niin hiljaa? Miksi Hän ei sano sitä sanaa? Tai jos onkin sanonut, miksi se ei ole toteutunut?

Sadanpäämiehen esimerkki – ei ne sanat, vaan niiden sanoja

Sadanpäämies, jonka palvelija sairasti pyysi Jeesusta sanomaan sanan ja hän myös luotti siihen, että Jeesuksen Sanan voimasta, palvelija paranee. Sadanpäämies otti oivallisen esimerkin käskyvallasta. Hän totteli ylemmiltä henkilöiltä saamiansa käskyjä ja toisaalta sanojensa kautta myös jakoi käskyjä alamaisilleen. Hän oli tottunut siihen, että sanan voimasta asiat tapahtuivat.

Sadanpäämies ei kuitenkaan olisi saanut mitään tapahtumaan, jos hänellä ei olisi ollut valta-asemaa. Jos hän olisikin ollut orja, ei kukaan olisi noudattanut hänen antamiaan käskyjä ja neuvoja, mutta koska hän oli sadanpäämies ja hänellä oli valta-asema, hänen alaisensa tottelivat. Hän oli tottunut siihen, että auktoriteetilla ja tämän sanoilla oli valtaa hänen alaisiinsa. Kun hän sanoo toiselle mene, hän menee. Ja kun hän sanoo toiselle tule, niin hän tulee. Ja kun hän sanoo palvelijalleen tee tämä, niin hän tekee.

Toisin sanottuna hän sanoillaan tunnusti Jeesuksen auktoriteettiaseman kaikkien sairauksien ylle. Sano sana, niin minun palvelijani paranee. Ei parane siksi, että sinä sanot SANAN, vaan siksi, että SINULLA ja SINUN sanoillasi on auktoriteetti, jonka alla sairaudetkin joutuvat väistymään. Jeesus tunnustikin sadanpäämiehen asenteen: Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa. Sadanpäämies sai avun, koska hän vetosi oikeaan osoitteeseen. Hän vetosi Jeesukseen, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän vetosi Jeesukseen, jolla on auktoriteetti. Ei ne sanat, vaan niiden sanoja.

Auktoriteetin merkityksestä tai enemmänkin sen puuteesta varoittavan esimerkin tarjoaa Apostolien teot:

19:13 Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa”. 19:14 Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; 19:15 mutta paha henki vastasi heille sanoen: ”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?” 19:16 Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta. (Apt.19:13-16)

Vaikka sanat olivat oikein, mitään ei tapahtunut, koska sanojalta puuttui auktoriteetti: Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?

Kun Sana viipyy

Ehkäpä sinäkin olet elämäsi haasteiden keskellä vedonnut nimenomaan Kristukseen. Häneen, jolla on kaikki valta ja voima ja auktoriteetti kaikkiin elämäsi asioihin. Ehkä sinäkin olet rukoillut Sano vain sana, mutta mitään ei tapahdukaan. Jeesus ei tunnusta muiden kuullen, kuinka vahva uskosi on. Hän ei myöskään tunnu vastaavan mihinkään. Ei vaikka olet vedonnut häneen nimenomaan siksi, että Hänellä on auktoriteetti ja tiedät sen.

Kaiken sen epätoivon keskellä meille herää helposti houkutus lähteä ihmismetodein hakemaan vastauksia. Pyrimme tekemään jokaisen asian tiukasti Jumalan tahdon mukaisesti – ja lankeamme oman yrittämisemme lakihenkisyyteen. Tavoittelemme kaikkien ihmisten hyväksyntää – ja lankeamme liian liberaaliin opetukseen. Tavoittelemme loputtomiin voimakasta hengen voitelua – ja suunnittelemme loputtomia ylistyskokouksia. Kehitämme yksityiskohtaisia kursseja ja neuvoja, jotta Jumala mieltyisi ja toimisi, kun olemme nyt täyttäneet kaiken viimeistä piirtoa myöten. Tehneet ne pienimmätkin kohdat oikein.

Suunnitelmallisuus on usein hyvästä. Minä, jos kuka tykkään tarkoista suunnitelmista ja niissä pysymisestä. Usein ne koituvat siunaukseksi. Liian tarkkaan pelkkään omaan tekemiseemme tai suunnitelmallisuuteemme perustuva toiminta ei kuitenkaan useinkaan kumpua syvästä luottamuksesta Jeesukseen, vaan enemmänkin sen luottamuksen puutteesta. Kun sinä Herra et toimi, anna meidän auttaa. Ja silloin mennään pieleen, kun lähdetään kiirehtimään Herran suunnitelmia. Kyllä Jumala tietää, mitkä sanat hänen tulee sanoa ja milloin. Me emme.

Omien tekojen ”hedelmä”

Aabrahamillakin pinna täyttyi odottamiseen. Tosin sillä poikkeuksella, että Jumala oli jo sanonut hänelle sanansa, mutta hän ei malttanut enää odottaa niiden toteutumista. Vuoden 1776 Biblian mukaan: 15:4 Ja katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses. 15:5 Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaasen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva. 15:6 (Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi. (1.Moos.15:4-6, Biblia 1776)

Jumala lupasi Aabrahamille oman jälkeläisen, mutta Aabraham ei enää jaksanut odottaa: 16:1 Ja Sarai Abramin emäntä ei synnyttänyt hänelle. Mutta hänellä oli Egyptiläinen piika, jonka nimi oli Hagar. 16:2 Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; Herra on minun sulkenut synnyttämästä, menes siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Abram otti Sarain sanan. 16:3 Ja Sarai Abramin emäntä otti Egyptiläisen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellensä Abramille emännäksi. 16:4 Ja hän makasi Hagarin tykönä, joka tuli raskaaksi. Koska hän tunsi itsensä raskaaksi, tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissänsä. 16:5 Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut vääryys lankee sinun päälles; minä annoin minun piikani sinun sivuus; ja että hän tunsi itsensä raskaaksi, halpenin minä hänen edessänsä: Herra tuomitkoon minun ja sinun välilläs. (1.Moos.16:1-5, Biblia 1776)

Kun Saara ei jaksanut enää odottaa, että Herra toimii, Hän päätti antaa miehelleen vinkin. Aabrahamin tulisi saada jälkeläinen Haagarin välityksellä. Kuinka suuri kiusaus tuo onkaan. Kuinka suuri kiusaus omassakin elämässäni. Kun Jumala ei sano sitä kauan kaivattua sanaa, minä itse avaan suuni. Pyrin väkisin vääntämällä avittamaan Jumalaa. Kiirehtimään, koska Jumala on myöhässä. Jumala kuitenkin tietää ajan ja paikan.

Viimeiset sanat on jo sanottu

Koin vuosikymmeniä, että Jumala sivuuttaa minut. Elämäni jokainen hetki oli kuitenkin jo silloin Hänen kädessään. Hänen sanojensa varassa lepää aikamme ja ikuisuutemme. Vaikka joutuisitkin odottamaan Jumalan lupauksen täyttymistä joskus kauankin, Hän tietää tarpeesi. Hän sanoo viimeisen sanan. Luota häneen. On turvallista ja lohdullista ymmärtää, että Hän voi sanoa Sanan ihan milloin vain. Kukaan ei rajoita häntä. Ja jos hänen sanansa viipyvät, Hän silti tietää miksi ne viipyvät. Vaikka meiltä puuttuu toisinaan elämämme asioihin vastaukset, Hän näkee jo elämämme tulevatkin päivät. Hänen näkökulmansa on niin paljon meidän näkökulmaamme laajempi. Se, mikä meistä tuntuu Jumalan odottamiselta tai passiivisuudelta, on osa Hänen suurta suunnitelmaansa elämällemme.

21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; 21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm.21:3,4)

Viimeiset sanat on jo sanottu ja ne on sanottu suoraan sieltä, missä on ylin valta. Jumalan valtaistuimelta!