Suomessa on koko ajan vähemmän ihmisiä, jotka haluavat samaistua kristillisiin arvoihin.
Tämä ennustaa kristilliselle politiikalle huonoa tulevaisuutta, kansanedustaja Antero Laukkanen (kd.) totesi perjantaina Opiskelija- ja koululaislähetyksen kesäleirillä Valkealan kristillisellä opistolla. Laukkanen oli kutsuttu puhumaan arvojen muutoksesta yhteiskunnassa.
‒ Arvojen temmellyksessä kristillisyyttä haluavien määrä vähenee koko ajan. Siksi kristillisen politiikan tulevaisuus näyttää huonolta.
Laukkasen mielestä koko yhteiskunnan suunta muuttuu parhaillaan radikaalisti. Joidenkin arvioiden mukaan arvot eivät ole koskaan muuttuneet niin nopeasti kuin viimeisten viiden vuoden aikana.
Laukkanen muisteli lapsuuttaan, jolloin kansakoululaisen pulpetinkulmalla oli Raamattu ja virsikirja muistuttamassa viisauden ja kulttuurin perustasta.
‒ Ei niitä silloin pidetty vaarallisina lapsen kehitykselle. Jos joku yrittäisi samaa nyt, syntyisi valtava meteli. Sanottaisiin, ettei saa puuttua lapsen itsemääräämisoikeuteen.
Lähitulevaisuuden iso sana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lainsäädännössä on Laukkasen mukaan juuri itsemääräämisoikeus.
‒ Kristitty ei kuitenkaan ole itsensä oma, vaan Kristuksen oma. Lähdemmekö mukaan yhteiskunnan trendiin vai olemmeko uskollisia omalle identiteetillemme? Suomalainen yhteiskunta on valinnut pimenevän tien, mutta mitä valitsee kristikansa? Huokuuko sen elämäntavasta jotakin, joka synnyttää ihmisissä totuuden janon ja tuo kunniaa Jumalalle? Laukkanen kyseli.
Ole ylpeästi kristitty
Kristityt käyvät parhaillaan läpi identiteettikriisiä pohtiessaan, millaisiin ääniin he haluavat samaistua, Laukkanen totesi.
Hän kertoi lammastilasta, jolla eli lammas nimeltä Paisti. Kun se kuuli isännän tai emännän huutelevan Paistia, se juoksi innokkaasti omistajiensa luokse.
‒ Se kantoi elämäntehtäväänsä ylpeästi. Kuinka iloisia me olemme uskovaisen, fundamentalistin tai opkolaisen identiteetistä? Juoksenko iloisena paikalle, kun minua huudetaan paikalle naulat tai tulitikut käsissä, että saadaan taas naulita joku ristille tai sytyttää rovio?
Tultuaan valituksi eduskuntaan Laukkanen polvistui työhuoneessaan rukoilemaan, että saisi armon kantaa uskovaisen nimeä ja pitää kiinni arvoistaan.
‒ Arvot eivät ole kaupan.
Laukkanen sanoi olevansa huolestunut siitä, tunnistaako luterilainen kirkko tehtävänsä ja identiteettinsä niin selkeästi, että se uskaltaa kertoa sanomansa silloinkin, kun tarjolla on ylenkatsetta.
Kristillisten arvojen murenemisen merkkejä ovat Laukkasen mielestä esimerkiksi avioliittokäsityksen muutos, vähäosaisiin kohdistuvien asenteiden koveneminen ja oman edun tavoittelu yhteisen edun sijaan.
‒ Kristitty ei valita veroista, jos hän kokee, että ne käytetään oikeudenmukaisesti, koska on kristillistä pitää huolta kaikista. Kristitty pohtii, miten hyvä saadaan kaikkien ulottuville. Perälauta pitää olla. Ja jos joku putoaa, hänet täytyy nostaa takaisin kyytiin, Laukkanen linjasi.
Hän kertoi olevansa itse kotoisin niin köyhästä kodista, että meni maanantaisin kouluun nälkäisenä, koska ei saanut viikonloppuna syödäkseen. Pelastusarmeija toi heille jouluna ruokaa ja lahjoja.
Instituutioita ei saa luovuttaa
Laukkasen mielestä kristittyjen tulee ottaa vakavasti Jeesuksen puheet lopun aikojen eksytyksestä.
‒ Se on valtava henkivalta, joka pyrkii valmistelemaan maailman antikristuksen tuloa varten. Kaikenlainen pahuus leviää sähköisen median kautta huikealla voimalla. Meidän ainoa mahdollisuus selvitä tästä on mennä niin lähelle Jumalan sanaa kuin mahdollista.
Kulttuurin muutos ja Jeesuksen puheet eivät kuitenkaan saa johtaa käpertymiseen, vaan kristittyjen tulisi valloittaa merkittävät yhteiskunnalliset instituutiot niin kuin vuorikiipeilijä valloittaa vuoria, Laukkanen haastoi.
Tällaisia merkittäviä kulttuuria muokkaavia instituutioita ovat seurakunta, perhe, koulutus, julkinen hallinto, talous, media ja kulttuuri.
‒ Se, joka hallitsee ajatteluamme, hallitsee tulevaisuuttamme, Laukkanen summasi.
Danielle Miettinen
