Kesällä sain ystävältä lainaan kirjan Ihme, josta länsi ei tiennyt. Kirja kertoo suuresta herätyksestä Tallinnassa 1980-luvulla. Ihmisiä alkoi tulla uskoon Olevisten kirkossa, ihmeitä ja merkkejä tapahtui. Sana Jumalan teoista kiiri ympäri Neuvostoliittoa, jopa maan rajojen yli ja ihmisiä alkoi matkustaa Tallinnaan todistamaan tätä ihmettä. Lukemattomat ihmiset paranivat sairauksistaan ja heidän elämänsä muuttui Jumalan voimasta. Ja kaikki tapahtui KGB:n silmien alla. Nimittäin siihen aikaan Olevisten kirkon naapurissa oli KGB:n toimisto. Toki aikanaan sitten tuli sammutushenkilöstö paikalle ja herätys tyrehtyi. 

Mikä estää meitä rukoilemasta sairaiden puolesta, että he parantuisivat? Kun kaikki eivät parane, miksi rukoilla. Rukoiltavalle voi syntyä vääriä odotuksia, ja se huolettaa. Teologiset painotukset saattavat korostaa kärsimyksen keskellä elämistä ja lääketieteellisen hoidon merkitystä, siksi tuntuu tarpeettomalta rukoilla paranemista. Suomalaisten pidättyvyys ja vähäeleisyys voivat estää rukousta, kun ei haluta tehdä numeroa itsestä. Voi myös olla vääränlaista nöyryyttä, ettei ole sopivaa pyytää rukousta parantumisen puolesta. Ihmisillä voi lisäksi olla kielteisiä kokemuksia parantumisen puolesta rukouksesta. Ehkä on ollut painostusta, jonkinlaista manipulointia tai liioiteltuja parantumiskertomuksia. 

Uskon Jumalaan, joka parantaa. Mielestäni Raamattu kehottaa hyvin yksiselitteisesti rukoilemaan parantumisen puolesta. Jeesus itse näyttää meille esimerkkiä evankeliumeissa. 

Jos kristillisessä uskossa yliluonnollisuus olisi luonnollisesti läsnä, ihmisten ei tarvitsisi etsiä yliluonnollisia kokemuksia esimerkiksi uushenkisyydestä. Armolahjat kuuluvat kristilliseen uskoon.

Muutama vuosi sitten kuulin erään tutun nuoren joutuneen vakavaan onnettomuuteen. Sain sydämelleni rukoilla hänen puolestaan. Monta kertaa päivässä useiden päivien ajan rukoilin, että Jumala parantaisi ja pelastaisi nuoren. Jätin rukousaiheen myös yhteen rukousryhmään. Sitten kuulin, että hän oli päässyt sairaalasta. Mitä ihmettä? Nuori oli parantunut niin paljon, että pääsi sairaalahoidosta kotiin. Rukous voi paljon.

Rukous parantumisen puolesta on innostanut minua vuosien varrella. Kun Healing Rooms -rukousklinikkatoiminta 20 vuotta sitten alkoi Suomessa, olin työssä mukana vapaaehtoisena usean vuoden ajan.  Healing Rooms -rukousklinikoilla rukoillaan niiden asioiden puolesta, joiden puolesta rukoiltava pyytää rukousta. Monet rukoiltavana olleet ovat myöhemmin kertoneet saamistaan rukousvastauksista.  

Yleensä haluan rukoilla parantumista aina, kun se on mahdollista. Jos jollakin perheenjäsenellä on sairautta, rukoilen. Jos perheemme nyt jo edesmennyt lemmikki sairasti, rukoilin. Lupaahan sana: ”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra” (Ps. 36:7). Jos saan rukouspyynnön jonkun henkilön parantumisen puolesta, rukoilen. Rukoilen, vaikka parantumista ei tapahtuisi tässä ajassa. Luotan siihen, että Jumala aina tekee jotakin, kun rukoilemme. 

Luotan siihen, että Jumala aina tekee jotakin, kun rukoilemme. 

Raamattu kehottaa rukoilemaan parantumista. ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:8)

Evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Jeesus parantaa luoksensa tulleet sairaat. Hän antaa kuurolle kuulon ja sokealle näön, rammat kävelevät ja kuolleet heräävät. 

Toisinaan olen saanut todistaa, kuinka Jumala vastaa rukouksiin. Mieleeni tulee kaksi tilannetta, joissa olen muutaman muun kanssa rukoillut, että rukoiltava voisi saada lapsen. Myöhemmin olen kuullut, että lapsi on syntynyt. 

Kerran lentokoneessa sairaskohtauksen saanut mies tokeni kohtauksestaan, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Sillä lennolla ei ollut lääkäreitä, eikä sairaanhoitajia, mutta Jumala oli läsnä.

Kun Jeesus lähetti opetuslapset kaksittain kyliin, hän evästi heitä sanoen: ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’” (Luuk. 10: 8–9)

Jeesus ei pyytänyt rukoilemaan sairaiden puolesta, vaan parantamaan heidät. 

Jaakobin kirjeessä käsketään voitelemaan sairas öljyllä ja rukoilemaan hänen puolestaan. ”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.” (Jaak. 5:14–15)

Apostolien teoissa on paljon kuvauksia siitä, kuinka opetuslapset parantavat sairaita. Yksi vaikuttava tilanne on, kun Johannes ja Pietari kohtaavat temppelin portin luona miehen, joka on ollut syntymästään asti rampa. Pietari sanoo miehelle, joka ei edes odottanut parantuvansa, vaan luuli saavansa Pietarilta jotakin: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” (Ap. t. 3:6) Ja mies parani.