Mailis Janatuisen laatimia Ilosanomapiirin aineistoja on käännetty jo 36 kielelle. Miten vastahakoisesta lähetystyöntekijästä kasvoi raamatunopettaja, jonka työ on tavoittanut ihmisiä ympäri maailmaa?
Mailis Janatuinen on 22 vuotta Japanissa lähetystyötä tehnyt raamatunopettaja ja kirjailija. Vaikka hän jäi virallisesti eläkkeelle vuonna 2014, kirjoitus- ja opetustyöt jatkuvat.
Janatuinen vastusti alunperin ajatusta lähetystyöhön lähtemisestä. Tästä kertoo otsikkoa myöten hänen vuonna 2017 julkaisemansa blogiteksti ‘Lähetystyö ei ole minun juttuni!”:
“Minä en koskaan halunnut lähteä lähetystyöhön. Shokki oli suuri, kun aloin lukiolaisena aavistella, että Herra ehkä tahtoisi lähettää minut maan rajojen ulkopuolelle. Opiskeluaikana en astunut jalallani Ylioppilaslähetyksen lähetysseminaariin. En voinut kuvitella tylsempää hommaa kuin opiskella lähetystyöntekijöiden elämänkertoja.”
Nurkkakuntalainen maailmalle
Mailis Janatuinen kertoo Sari Savelan haastattelemana Radio Dein Viikon seurakuntalainen -podcastissa olevansa ison perheen isosisko ja “nurkkakuntalainen” pienestä Pohjois-Savon kylästä Hernejärveltä.
— Kauas lähteminen oli minulle kamala ajatus, hän tunnustaa.
Ensin piti kuitenkin lähteä opiskelemaan englanninopettajaksi Helsinkiin.
— Amerikassakin olin vuoden opettelemassa kieltä ja kauempana olemista. Itkun kanssa läksin sinne vuonna 1972, Janatuinen muistelee.
Hän oli oppinut körttien rippikoulun käyneeltä siskoltaan, että Raamattua pitää lukea päivittäin. Sen äärellä Janatuinen ymmärsi Jumalan kutsuvan häntä lähetystyöhön.
— Kerran kun luin Efesolaiskirjettä, siellä oli jokin lause, joka jysähti päähän. Jumala sanoi, että Mailis, sinä lähdet lähetystyöhön.
Janatuinen kertoo halunneensa “pitkittää” lähtöään, koska tykkäsi opiskelijasihteerin hommistaan Opkolla. Käänteen saivat aikaan Japaniin lähetystyöhön lähteneen Juutilaisen pariskunnan ystäväkirjeet, joissa peräänkuulutettiin opettajaa suomalaiselle koululle.
— Pyysivät minua, kun kieltenopettajaa tarvittiin. Yritin pyytää muita, en ymmärtänyt omaa parastani, mutta lähdin, kun ketään muuta ei löytynyt, Janatuinen selostaa.
Vuosi oli 1976. Janatuinen kertoo hurmaantuneensa kouluun ja sen oppilaisiin.
— Olen kirjoittanut siitä ensimmäisen kirjani, ‘Koulu ja kirsikankukka’, saatavilla e-kirjana, Janatuinen mainitsee.
Japani terävöitti evankeliumin aarretta
Mailis Janatuinen kertoo oppineensa paljon Jumalasta eläessään Japanissa shintolaisuuden ja buddhalaisuuden keskellä. Hän alkoi tiedostaa Raamatusta nousevia käytäntöjä ja arvoja, joita oli aiemmin pitänyt itsestään selvinä.
— Esimerkiksi että Jumala ei anna meille lupaa kostaa. Tätä ei ole muissa kulttuureissa, Janatuinen arvioi.
Hän havahtui myös ihmisarvon käsitteen ainutlaatuisuuteen. Mikään ihmisryhmä ei Raamatun mukaan ole arvoton, toisin kuin monissa muissa kulttuureissa ajatellaan.
— Mutta ennen kaikkea erityistä on evankeliumi, että Jeesus on kuollut meidän syntisten puolesta. Sitä yritin siellä julistaa ja Luojan kiitos joku sen uskoikin.
Aluksi Janatuinen koki Japanissa järkytystä.
Luojan kiitos joku sen uskoikin.
— Ensimmäiset päivät olin, että ihanko totta, nämäkö ihmiset eivät tiedä mitään Jeesuksesta vaan palvovat kivisiä ja puisia jumalia.
Joskus joku tuli melkein kasteelle asti mutta ilmoitti sitten ettei haluakaan. Se järkytti.
— Muistan myös, kun eräs uusi poika tuli pyhäkouluun, palasi joka kerta ja lainasi kristillisiä kirjoja. Oli niin kiinnostunut kuin voi vain olla. Sitten tuli kesä ja baseball-kerho, eikä hän tullut enää, Janatuinen suree.
Ilosanomapiiri syntyy
1980-luvulla Mailis Janatuinen huomasi tarvetta kysymyksille, jotka ohjaavat oppimaan Raamattua. Syntyi Ilosanomapiirin aineisto.
— Se on elämäni suuria johdatuksia. Enhän olisi voinut mitenkään keksiä tälläistä, ellei Jumala olisi johdattanut minua Japanin opiskelijalähetykseen, Janatuinen iloitsee.
Japanin kampuksilla kokoontui raamattupiirejä, joissa Janatuinen ja muut opiskelijalähetyksen työntekijät kävivät muutaman kerran kuussa.
— Istuin siellä ja kuuntelin, miten opiskelijat olivat väsänneet kysymyksiä. Ajattelin, että minä osaisin tehdä parempia.
Syntyi käsin kirjoitettu Jeesuksen vertauksien opas. Siitä alkoi työ, joka on jatkunut tähän päivään asti.
Ilosanomapiiriissä keskustellan evankeliumista. Mukaan voi tulla ilman ennakkotietoja Raamatusta. Uskovien raamattupiireihin Janatuinen kertoo tehneensä kysymyksiä 1. Mooseksen kirjasta Nehemiaan asti.
— Paitsi en muita profeettoja kokonaan kuin Jeremian. Mutta hirveän määrän olen tehnyt kysymyksiä, Janatuinen selvittää.
Tällä hetkellä Janatuisella on käynnissä Radio Patmoksessa sekä Ilosanomapiiri että Vanhan testamentin piiri.
36 kielelle
Ilosanomapiirin aineistoja on käännetty tällä hetkellä 36:lle kielelle. Tätä Mailis Janatuinen ei olisi osannut aavistaa.
Leviäminen alkoi, kun toiset lähetystyöntekijät alkoivat ottaa hänen laatimiaan kysymyksiä käyttöönsä. Janatuinen iloitsi, että “kysymykset saarnaavat evankeliumia”, vaikka hän ei ole paikalla.
— Sitten teimme Japanista lähetysmatkoja Venäjälle Vladivostokiin. Sieltä löytyi kaksi venäläistä poikaa, jotka innostuivat asiasta ja loivat nettisivun www.ilosanomapiiri.fi.
Janatuinen kertoo suomalaisten lähettien ruvenneen Sleyn, Kylväjän ja Kansanlähetyksen kautta kääntämään kysymyksiä eri kielille. Janatuinen pääsi myös kahdesti IFES:n eli opiskelijalähetyksen kattojärjestön maailmankonferenssiin.
— Siellä jaoin nettiosoitetta ja käyntikorttia.
Kyseisen konferenssin kautta avautui myös kontakti arabiankielisten käännösten laatimiseen. Janatuinen lupasi kääntäjälle 200 euroa.
— Maksoin näitä omilla kirjatuloillani. Ne menivät käännöksiin siihen aikaan.
Tämänhetkinen tarve olisi kääntää lisää materiaalia Ukrainaan.
Sitkeä raamatunlukija
Mailis Janatuinen kuvailee itseään raamatunlukijana sitkeäksi. Hänen Raamattunsa on ollut päivittäisessä kulutuksessa jo noin 60 vuotta.
Vuosiin on mahtunut kipuiluakin.
— Jossain vaiheessa tuli kriisi, että minähän tunnen tämän tarinan, en saa siitä mitään irti.
“Onnellinen käänne” tapahtui, kun Japanin opiskelijälähetti neuvoi Janatuista Raamatun lukemisessa.
— Luet pätkän, mietiskelet sitä ja kirjoitat jonkin asian ylös. Keskittymiskyky säilyy, Janatuinen selittää.
Hän kertoo kirjojensa syntyneen tällaisen lukutavan tuottamista oivalluksista. Lisäksi hän lukee kommentaareja.
Tänä vuonna Janatuinen on antautunut lukemaan pelkästään Jesajan kirjaa.
— Usko tai älä.
Hänellä oli pitkään tapana lukea yksi kertomus kerrallaan Uudesta testamentista tai yksi luku Vanhasta testamentista.
— Katson kelloa. Minulla on periaate, että ihmisen on luettava raamattua 20 minuuttia päivässä. Sitten 70-vuotiaana olet raamatunopettaja.
“Jalkaini lamppu”
Mailis Janatuista kiehtoo Raamatun kyky opastaa ihmistä.
— Se on jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni, Janatuinen siteeraa Psalmia 119.
Hän sanoo, ettei olisi selvinnyt elämänsä onnettomuuksista ilman Raamattua.
Avaan Raamatun ja sanon, että Herra puhu minulle.
— Avaan Raamatun ja sanon, että Herra puhu minulle. Ja hän puhuu. Se pitää minut hengissä.
Janatuinen alleviivaa myös, että Raamattu tuo toivon syntiselle.
— Ja kun kuolemakin lähestyy, on kallio jalkojen alla.
Mutta ovat kertomukset Janatuisesta mielenkiintoisiakin. Hän kertoo tehneensä raamattupiirikysymyksiä Tuomarien kirjasta ajateltuaan pitkään, ettei siitä “saa mitään irti”.
— Mutta kyllä siitä saa.
Entä Mooseksen kirjat, joissa on luku toisensa perään Mooseksen lakia?
— Olen ottanut valitut palat 2.-5. Mooseksen kirjaan. Jokaisessa luvussa on Jeesus.
Ensikertalaisen kannattaa ottaa käyttöön Raamatun lukemisen opas.
— Kirjoita Googleen “lue maailman suurin kertomus”. Olen jättänyt 20 prosenttia vaikeimpia tekstejä pois, Janatuinen vinkkaa.
Raamatun lukeminen voi tuntua joskus raskaalta, sillä Jumala ei ole aina lupsakka ja lempeä.
— Kun Jumalan laki ja viha tulevat Raamatun lukijalle näkyviin, pitää sanoa itselleen, että tämä viha kohdistui ristillä Jeesukseen. Sen ei tarvitse kohdistua minuun.
Koskettavia henkilöitä
Kaikista Raamatun henkilöistä Mailis Janatuista koskettaa eniten Job tai Daavid.
— Jobista olen kirjoittanut ensimmäisen Raamattua sellittävän kirjani. Siitä otettiin kolme painosta, jotka on loppuunmyyty.
Janatuinen arvioi kirjoittaneensa yli 40 Raamatun henkilön elämäkerran.
Entä naiset? Mailis mainitsee Hannan, joka oli jäänyt leskeksi ja odotti kymmenet vuodet temppelissä Herraa.
— Ei ole turha homma odottaa Herraa, ei myöskään naiselle, joka on jäämnyt yksin, niin kuin minä.
Hanna sai lopulta syliinsä lapsen ja alkoi puhua hänestä niille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
— Hänellä oli vielä vanhoilla päivillään tällainen julistustehtävä, Janatuinen huomauttaa.
Armosta virtaa
12 vuotta sitten eläköityneellä Mailis Janatuisella on tällä hetkellä työn alla Jesajan kirja, josta hän on menossa puhumaan Raamattuopiston naistenpäiville sekä Kansanlähetysopistolle Ryttylään.
— Otin haasteen vastaan. Ehkä jos Pyhä Henki apua antaa, voisin kirjoittaa siitä kirjankin.
— Sitten voisin pistää tekoälyn kääntämään kirjan englanniksi, ja minä korjaisin käännöksen, Janatuinen kaavailee.
40-luvun lopulla syntynyt Janatuinen on ottanut digiajan työkalut haltuun. Hänen raamattukoulunsa löytyy googlaamalla.
— Siellä on toistasataa luentoani.
Ihmiset kysyvät Janatuiselta usein, mistä hän saa virtaa olla niin tuottelias.
— Kaikki kysyvät sitä. Jos ihminen elää yksin, sillä on hirveästi aikaa.
Mistä Janatuinen on Jumalalle kaikkein kiitollisin?
— Että hän on antanut kaikki syntini anteeksi niin monta kertaa. Synnit, lankeemukset ja kiusaukset, eivät ne ihan pieniä ole olleet. Olen monta kertaa ajatellut, pääsenkö taivaaseen, kun olen tällainen, Janatuinen paljastaa.
Ehtoollispöytä muistuttaa armon todellisuudesta.
— Että kyllä minä tämän kaiken saan anteeksi. Siitä olen kiitollinen.
Siitä kumpuaa Janatuisen virta.
— Kun näin ihanaan sanomaan saan itse uskoa, niin toivon, että muutkin saisivat.
