Kotiopetuksessa olevien oppivelvollisten määrä on Manner-Suomessa yli kolminkertaistunut kahdeksassa vuodessa. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne lapset ja nuoret, jotka käyvät kotinsa ulkopuolella koulumaisesti järjestetyssä, kristillisessä opetuksessa eli ns. kotikoulussa.
Opetusministeri Anders Adlercreutz on teettänyt selvityksen kotiopetuksen nykytilasta Manner-Suomessa. Sen mukaan kotiopetukseen osallistuu tänä vuonna noin 0,2 prosenttia kaikista perusopetusikäisistä oppivelvollisista, yhteensä 1026 lasta. Määrä on vuosien 2018 ja 2026 välillä yli kolminkertaistunut.
Ministeri näkee nykykäytännön mahdollistavan tilanteita, joissa oppivelvollisen oikeus opetukseen ei kaikilta osin toteudu.
Lokakuun puolivälissä julkaistussa selvityksessä esitetäänkin vaihtoehtoja kotiopetuksen kehittämiseksi oppivelvollisten sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen turvaamiseksi.
Kotiopetukseen siirtyminen voitaisiin tehdä luvanvaraiseksi ja sen valvontaa tehostaa siten, että oppivelvollinen voitaisiin tarvittaessa siirtää järjestettyyn opetukseen. Kotiopetus voitaisiin kieltää kokonaan koulupakon myötä, jolloin kaikki oppivelvolliset osallistuisivat järjestettyyn opetukseen. Kolmas vaihtoehto on, että nykyinen kotiopetuksen mahdollisuus voitaisiin säilyttää, mutta sen valvontaa yhdenmukaistetaan ja kehitetään valtakunnallisesti.
Ministerin erityisavustaja Andreas Elfving toteaa, että päätökset ja käytännön muutokset jäävät seuraavan hallituksen tehtäviksi.
Elfving vahvistaa kristillisten kotikoulujen kuuluvan kotiopetukseen liittyvän tarkastelun piiriin.
– Epävirallisen asemansa vuoksi kotikoulujen ja niissä opiskelevien määristä ei ole saatavilla valtakunnallisia tietoja. Määrien selvittämistä vaikeuttaa muun muassa se, että kotikoulun perustaminen ei edellytä lupaa tai rekisteröintiä ja toimintaan saattaa koulumaisen toiminnan ohella liittyä myös harrastus- ja ryhmätoimintaa.
Tuoreeseen selvitykseen kristillisistä kotikouluista on kirjoitettu mm. näin:
”Suomessa uusille toimijoille ei ole myönnetty perusopetuksen järjestämislupia vuoden 2018 jälkeen. Tällaisissa tilanteissa ilman lupaa jääneet toimijat saattavat aloittaa toimintansa kotikouluna pyrkien esimerkiksi vakinaistamaan toimintaansa ennen virallisen luvan saamista. Kotikoulujen taustalla on tunnistettu erityisesti uskonnolliset ja aatteelliset syyt, kuten muun muassa kristillisiin arvoihin perustuvan opetuksen antaminen.”
Eilen sunnuntaina 25.10.2016 Adlercreutz kirjoitti viestipalvelu X:ssä ministeriönsä edistäneensä lupien myöntämistä kristillisille kouluille selkein ja tasapuolisin kriteerein. Se ei ole estänyt lupia ideologisista tai poliittisista syistä.
Viestillään ministeri vastasi KD:n puoluehallituksen edellisen päivän kannanottoon.
Kohta 30 vuotta kotiopetusmuotoisena kouluna toimineessa Suur-Helsingin kristillisessä koulussa suhtaudutaan rauhallisesti ministerin väläyttämiin kotiopetuksen sääntelyn ja valvonnan kiristyksiin.
– Koulumme seuraa valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteita ja tuntimäärää, ja meillä on kaikki peruskoulun oppiaineet. Käytämme peruskoulun oppikirjoja ja digimateriaaleja ja suurin osa henkilökunnastamme omaa muodollisen pätevyyden, kertoo johtaja Jan Cedercreutz.
– Hyvää on nyt se, että kotiopetuksesta keskustellaan ja se, että pyritään oppivelvollisten yhdenvertaisuuteen. Huolestuttavaa on, jos uudistuksia tehdään hätiköiden.
Cedercreutz toivoisi niitä ennen tieteellistä tutkimusta siitä, miksi koulupudokkaiden määrä on kasvanut ja miksi perheet valitsevat vaihtoehtoisia koulupolkuja lapselleen.
– Uudistukset tulisi valmistella huolellisesti, lasten ja perheiden eri tarpeet huomioon ottaen. Kotiopetusmuotoisia kouluja ei tulisi nähdä uhkana, vaan tärkeänä vaihtoehtona. Kouluumme hakeutuu paljon oppilaita, jotka syystä tai toisesta eivät ole voineet peruskoulussa hyvin. Syitä voivat olla koulukiusaaminen, levoton ilmapiiri, aistiherkkyys, oppimis- tai keskittymisvaikeudet.
Cedercreutz miettii myös, miten Suomessa perustettaisiin uusia kristillisiä kouluja, jos kotiopetus kiellettäisiin.
– Moni kristillinen koulu on aloittanut toimintansa kotiopetusta tarjoamalla ennen kuin sille on myönnetty perusopetuksen järjestämislupa.
Suur-Helsingin kristillinen koulukin on hakenut sitä kaksi kertaa, mutta valtioneuvosto ei ole nähnyt koululle tarvetta.
Cedercreutz muistuttaa, että Uudellamaalla kristilliset koulut ovat ääriään myöten täynnä ja niihin myös jonotetaan. Tarve niille on suuri.
Ministerin tilaama selvitys kertoo, etteivät kotikoulut ole Suomessa uusi ilmiö:
”Muun muassa perusopetuslain esitöissä vuonna 1998 on todettu, että kotiopetusta voidaan järjestää kodin ulkopuolella koulumaisesti. Epävirallisia kouluja on toiminut Suomessa jo aiemmalla vuosituhannella.”
Kaikkiaan kotiopetuksen suosion kasvua selittävät oppivelvollisen terveyteen ja hyvinvointiin sekä esimerkiksi perheiden liikkuvuuteen liittyvät tekijät sekä uskonnolliset, ideologiset ja aatteelliset syyt.
