Kirkkohallitus määräsi kirkkolailla suojeltavaksi 19 siunauskappelia. Suojeluesitykset oli tehnyt Museovirasto.
Museovirasto on valmistellut suojeluohjelmaa useamman vuoden ajan. Vastaavasti vuosina 2003–2005 suojeltiin vuoden 1917 jälkeen rakennettuja kirkkoja Museoviraston esityksestä yli 40 kappaletta.
Suojeltavat siunauskappelit ovat: Tarjanteen seurakunnan Ruoveden siunauskappeli, Paraisten seurakuntayhtymän Paraisten siunauskappeli, Helsingin seurakuntayhtymän Hietaniemen uusi siunauskappeli, Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan Harjun siunauskappeli, Petäjäveden seurakunnan Petäjäveden siunauskappeli, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Ylösnousemuskappeli, Hyvinkään seurakunnan Puolimatkan siunauskappeli, Lohjan seurakunnan Metsolan siunauskappeli, Kemin seurakunnan Paattionlehdon siunauskappeli, Tampereen seurakuntayhtymän Vatialan siunauskappeli, Raaseporin seurakuntayhtymän Karjaan Pyhän Olavin siunauskappeli, Imatran seurakunnan Karhumäen siunauskappeli, Salon seurakunnan Helisnummen siunauskappeli, Lopen seurakunnan Lopen siunauskappeli, Hyvinkään seurakunnan Rauhannummen siunauskappeli, Vaasan seurakuntayhtymän Uuden hautausmaan siunauskappeli, Oulun seurakuntayhtymän Intiön hautausmaan siunauskappeli, Tampereen seurakuntayhtymän Lamminpään siunauskappeli sekä Tuusulan seurakunnan Paijalan siunauskappeli. Paijalan siunauskappelin suojeluksesta äänestettiin. Täysistunnon jäsen Pekka Niiranen esitti, ettei kappelia suojella. Suojelun puolesta äänesti seitsemän täysistunnon jäsentä ja suojelua vastusti viisi jäsentä.
Kirkkohallitus voi määrätä kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojelu on perusteltua rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan tai erityisten ympäristöarvojen kannalta. Kirkkohallitus päättää suojelusta omasta, seurakunnan, tuomiokapitulin tai Museoviraston aloitteesta.


