50 vuotta Raamattua ja Hengen voimaa – Vineyard-liikkeen vaiheet ja vaikutus

 

Kuvassa Vineyard-liikkeen johtajia vasemmalta oikealle: Mats & Gunlög Joelson (Ruotsi), Tine & Per Christian Lunde (Norja), John Wright (Englanti), John Mumford (Vineyard Global), Anne & Simon Walsøe (Tanska) ja Ari Puonti (Suomi)

Pastori Ari Puonti ruotii artikkelissaan Vineyard-liikkeen vaiheita, vaikutuksia ja nykytilaa Suomessa ja kansainvälisesti.

Ensimmäinen Vineyard-seurakunta perustettiin ns. Jeesusliikkeen nuorisoherätyksen seurauksena vuonna 1974 Yhdysvaltojen Kaliforniassa.

John Wimberin johtajuuden kaudella 1980-90-luvuilla Vineyard vaikutti erityisesti evankelikaalien kirkkojen uudistumiseen ja avautumiseen Pyhän Hengen lahjoille eri puolilla maailmaa. Vineyard tuli tunnetuksi ”voimaevankelioinnista” eli Pyhän Hengen lahjojen käyttämisestä evankelioinnista ja kaikkien uskovien varustamisesta sairaiden parantamiseen, mutta myös uudenlaisista ylistyslauluista, jotka levisivät eri seurakuntiin.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

John Wimber ja Vineyardin tiimejä kutsuttiin moniin maihin 1980- ja 1990-luvuilla. Näiden vierailujen ja konferenssien kautta Vineyardin vaikutus levisi eri kirkkoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Saksassa, Ruotsissa, Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Pyhän Hengen voimavaikutusten seuraukset olivat niin laajoja, että ilmiötä kutsuttiin ”karismaattisuuden kolmanneksi aalloksi” 1900-luvulla.

Wimberin tiimin vierailu Englannissa 1982 johti siihen, että monet Englannin anglikaaniseurakunnat kokivat Jumalan voiman kohtaamisen ja monia sairaita parantui. Vierailujen hedelmät vaikuttavat tänäkin päivänä. Holy Trinity Brompton-seurakunnassa pidettyihin kokouksiin osallistui asianajaja Nicky Gumbel, joka koki valtavan Jumalan voiman kosketuksen. Eräässä videossa Gumbel kertoo Wimberin profetoineen hänelle, että Jumala antaa hänelle kyvyn kertoa Jeesuksesta. Ja se toteutui. Nicky laajensi kristinuskon perusteista kertovan Alfa-kurssin uskosta vieraantuneille vuonna 1990. Sen jälleen Alfa-kurssi on levinnyt ympäri maailmaa ja tavoittanut miljoonia ihmisiä. Vineyardin teologian vaikutus näkyy Alfassa erityisesti Pyhällä Hengellä täyttymisen ja parantumisen opetuksissa.

Wimberin kaudella Vineyard keskittyi uudistuksen tuomiseen muihin seurakuntiin. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1997 Vineyard keskittyi evankeliointiin ja lähetystyöhön uusien seurakuntien perustamisen kautta eri puolilla maailmaa. Viidessäkymmenessä vuodessa Vineyard-liike on kasvanut niin, että sillä on nyt noin 3000 seurakuntaa noin 100 valtion alueella.

Pohjois-Irlannissa oleva Causeway Coast Vineyard aloitti vuonna 2005 katuaktiot, jotka saivat nimen Healing on the Streets (HOTS). Se on lempeä tapa olla yhteydessä ihmisiin kaupunkiemme kaduilla ja kertomalla heille Jeesuksesta tarjoamalla parantavaa rukousta. Tämän kautta Wimberin lanseerama ”voimaevankeliointi” on uudelleen levinnyt ympäri maailmaa eri kirkkoihin.

Vineyardin vaikutus Suomessa

Vapaakirkollinen Päivä Oy kustansi Wimberin kirjan Power Evangelism nimellä ”Ihmeet ja merkit” (1987), joka toi suomalaisille tutuksi Wimberin ajattelua. Bob McGeen johtama Vineyard-tiimi vieraili  Karismakonfenssissa vuonna 1987. Lähetysnuoret kutsuivat hänet uudelleen tammikuussa 1988 ja luterilainen Hengen uudistus ry toukokuussa. Vuosien 1990-1991 aikana Vineyardin pastorit Brent Rue ja Jack Deere vierailivat Helsingissä Hengen uudistus ry:n kutsumana.

Vuonna 1994 Toronto Airport Vineyardista lähtenyt uudistusliike rantautui Suomeen moniin seurakuntiin 1995 ja se huomattiin myös maallisessa lehdistössä.

Myöhemmin Vineyardista vaikutteita saaneiden Englannin anglikaanien vaikutus on näkynyt myös joissakin Suomen Vapaakirkon seurakunnissa ja New Wine-liikkeessä.

Helsinki Vineyard perustettiin vuonna 1997. Nyt Suomessa on kaksi Vineyard-seurakuntaa, jotka rekisteröityivät Suomen Vineyard-kirkoksi vuonna 2014. Suomen Vineyardit ovat kiinteässä yhteydessä muiden Pohjoismaiden kansallisten Vineyard-liikkeiden kanssa, joihin kuuluu noin 30 seurakuntaa.

Kaikkien uskovien varustaminen palvelutyöhön

Evankelikaalit ja perinteiset kirkot olivat 1980-luvulla varauksellisia suhteessa helluntailaisuuteen, jonka takia Wimberin ”jalat-maassa” tyyli ja ei-helluntailainen teologia teki niihin vaikutuksen. Eräs Wimberin iskulauseista olikin ”luonnollisuus yliluonnollisuudessa” (engl. naturally supernatural) – yliluonnollinen Jumala voi käyttää tavallisia ihmisiä, eikä pelkästään ”voideltuja julistajia”.

John Wimberillä oli evankelioinnin ja sairaiden parantamisen lahja, mutta hänen näkynään oli kaikkien uskovien varustaminen ”voimaevankeliointiin” (engl. power evangelism) ja sairaiden parantamiseen Pyhän Hengen voimassa. Se tapahtui opetuksen ja käytännön harjoittelun kautta, jossa osallistujat pääsivät kokeilemaan armolahjojen käyttämistä. Tämä oli uutta, koska helluntaikarismaattisissa tilaisuuksissa kaikki odottivat, että parantaja-evankelista rukoilisi heidän puolestaan.

John totesi, että monet kirkot ovat kuin jalkapallokentällä pelaava huippujoukkue, jossa kirkkokansa on yleisö, joka katsoo kuinka pastori pelaa kentällä.Hänen tavoitteena oli se, että ”kaikki pääsevät pelaamaan” (engl. everybody gets to play).

 Vineyardin teologian ydin: Jumalan valtakunta on jo nyt, ei vielä kokonaan

Teologian alueella Wimber tuli eniten tunnetuksi siitä, että hän sovelsi toimintaansa George Laddin teologiaa Jumalan valtakunnasta. Laddin teologiaa Jumalan valtakunnasta pidetään evankelikaalisen herätyskristillisyyden teologian ytimenä.

Luterilaisen teologian ydin löytyy Roomalaiskirjeestä, josta Luther löysi vanhurskauttamiseen uskon kautta. Helluntailaiset ovat pitäneet ihanteena Apostolien tekoja, koska sieltä on löydetty oppi Pyhän Hengen kasteesta. Vineyardin teologian ydin löytyy evankeliumeista ja Jeesuksen ydinsanomasta, joka oli Jumalan valtakunnan (kreikankielinen alkuteksti: kuningaskunnan) esiinmurtautuminen tähän maailmaan (Mark. 1:15-16). Sen merkkinä Jeesus antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita ja ajoi ulos pahoja henkiä. Ne olivat merkkejä Jumalan valtakunnan kosketuksesta.

Jeesus opetti vertauksiensa kautta, että valtakunta ei ole tullut vielä koko täyteydessään. Ladd käytti siitä ilmaisua “jo nyt, ei vielä”. Tässä kohdin Vineyard eroaa ns. uskonliikkeestä ja menestysteologiasta, joka korostaa ”jo nyt” puolta. Wimberin mukaan ”jo nyt, ei vielä kokonaan” voisi selittää miksi me joskus näemme Jumalan parantavan ihmisiä, mutta me emme näe aina kaikkien ihmisten parantuvan.

Vineyard-seurakuntia yhdistävät Jumalan valtakuntaan keskittyvä uskontunnustus sekä arvot, toiminnan painopisteetja DNA.

Radikaali keskitie

Vineyard on halunnut yhdistää parhaat palat Raamattukeskeisestä evankelikaalisesta herätyskristillisyydestä ja Hengen voimaa korostavasta helluntaikarismaattisuudesta. John Wimber kiteytti tämän kaiken sanoilla: ”Only Bible & we dry up. Only Spirit and we blow up, but Word & Spirit, we grow up.” Vapaasti suomennettuna: ”Vain Raamattua, me kuivumme. Vain Pyhää Henkeä, me sekoilemme. Mutta kun pidämme Sanan ja Hengen yhdessä niin me kasvamme.”

Käytännössä se on merkinnyt evankelikaalisuudesta tuttua ”jalat maassa” asennetta, emotionaalisen hypetyksen tietoista välttämistä, akateemisen teologian ja kristinuskon järjellisen puolustamisen (apologetiikan) arvostamista, mutta myös helluntaikarismaattisuuden radikaalia avoimuutta Pyhän Hengen yliluonnollisen toiminnan kokemiselle. Wimber kutsui tätä ”radikaalin keskitien etsinnäksi” näiden kahden suuntauksen välillä. Vineyardin historia kertoo ajoittaisista heilahduksista evankelikaalisuuden ja helluntaikarismaattisuuden välillä.

1990-luvulla Vineyard sai osakseen myös voimakasta kritiikkiä joiltakin evankelikaaleilta, jonka seurauksena Vineyard julkaisi vuosina 1992-1993 sarjan teologisia vastineita (Position Papers). Eräs kritiikin aihe oli se, että Jeesuksen risti oli jäänyt vähemmälle huomiolle kun opetus keskittyi Pyhän Hengen voimaan. Wimber hyväksyi ja määräsi Vineyardin teologit arvioimaan ylistyslaulujen teologian tasapainoisuus.

Tammikuussa 1994 Toronto Airport Vineyard-seurakunnasta (TAV) levisi voimakas uudistusliike eri puolille maailmaa. Pyhän Hengen voima kosketti ihmisiä niin, että jotkut alkoivat vapista, nauraa tai kaatua Pyhän Hengen voimasta. Monet ihmiset kokivat Jumalan Isän rakkauden hoitavan heidän lapsuuden traumojaan. Samalla heräsi myös voimakas vastustus: kriitikot keskittyivät rajuilta näyttäviin ilmiöihin ja ylilyönteihin. USA:n ja Kanadan Vineyardin johtajat pyysivät Toronton seurakuntaa jättämään Vineyard-liikkeen 5.12.1995. Vineyardin johto totesi, että se piti uudistusta aitona Pyhän Hengen työnä. Ongelma oli se, että Toronton seurakunta ei ollut korjannut opetuksessa ja rukouspalvelussa tapahtuneita ylilyöntejä huomautuksista huolimatta. TAV:in johto ei ollut kaikesta samaa mieltä, mutta totesi toimintansa kehittyneen Vineyardin raamien ulkopuolelle.

Toronton siunauksen aallot laimentuivat ja sitä kohdannut raju ulkopuolinen kritiikki toi heilahduksen evankelikaalisuuteen. Omasta mielestäni tasapainoa alkoi löytyä 2000-luvun alussa. Riskien ottaminen Pyhän Hengen kanssa näkyi voimakkaasti uusien seurakuntien perustamisessa eri puolille maailmaa.

*

SUKELLUS HIEMAN SYVEMMÄLLE

 

Nuorisoherätys synnytti Vineyardin

1960-luvun lopulla Pyhä Henki kosketti voimakkaasti nuorta sukupolvea. Tuhansia nuoria pelastui vuoden 1967 ja 1970-luvun puolivälin aikana nuorisokulttuurin keskeltä, jota leimasivat huumeet, vapaa seksi ja rock’n roll. Calvary Chapel -seurakunnasta (Costa Mesa, Kalifornia, Yhdysvallat) tuli nuorisoherätyksen keskus, joka kastoi tuhansia nuoria valtameressä. Vuonna 2023 ilmestynyt Jesus Revolution-elokuva kertoo juuri tästä vaiheesta, jossa evankelista Lonnie Frisbee oli merkittävässä asemassa. Herätys levisi nopeasti kaikkialle Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

Calvary Chapelin pastori Kenn Gulliksen aloitti nuoria tavoittavan uuden seurakunnan Hollywoodissa vuonna 1974. Vuonna 1975 hän tuli siihen johtopäätökseen, että Jumala opasti häntä antamaan sille nimen ”Vineyard” eli viinitarha (Jes. 27:2-3; Joh. 15:5). Vuoteen 1982 mennessä Vineyard-seurakuntia oli syntynyt ainakin seitsemän ja ne olivat löyhästi liittyneet toisiinsa. Gulliksenin ja Vineyardin yhteyteen tuli tavallisia ihmisiä, mutta myös kuuluisaksi tulleita muusikkoja ja näyttelijöitä (Bob Dylan, T-Bone Burnett, Keith Green).

1980-luvun alussa Kenn pyysi John Wimberiä johtamaan kasvavaa liikettä. Johtajuus siirtyi virallisesti Johnille 1982, jolloin muodostettiin Association of Vineyard Churches (Vineyard-kirkkojen yhdistys).

John Wimberin vaikutus Vineyard-liikkeen leviämiseen

John Wimberin vaikutus muovasi perusteellisesti Vineyard-kirkkojen teologiaa ja käytäntöä alusta alkaen aina Johnin kuolemaan asti marraskuussa 1997. Kun Jumala ilmestyi Johnille, hän oli Christianity Today -lehden sanojen mukaan ”olutta litkivä, huumeita käyttävä pop muusikko. Hän tuli uskoon 29-vuotiaana Kveekarikirkon raamattupiirissä, jonka aikana hän poltti ketjussa savukkeita.”

John kertoi, että heti uskoontulonsa jälkeen hän luki Apostolien teot Raamatusta. Hän meni kveekarikirkon jumalanpalvelukseen ja kysyi: ”When we are going to do the stuff?” (Milloin alamme tehdä sitä juttua?). Vieruskaveri kysyi: ”Siis mitä juttua?” Wimber vastasi: ”No sitä, että menemme lähistölle ja evankelioimme, parannamme sairaat ja ajamme ulos demoneja?”. John oli lukenut Jeesuksen toiminnasta evankeliumeista. Vieruskaveri vastasi: ”Me emme tee sitä enää.” Wimber vastasi: ”Tämänkö takia minä luovuin huumeista?”. Kveekarit olivat ns. sessationisteja eli he uskoivat Pyhän Hengen armolahjojen lakanneen toimimasta noin 400 jKr.

Huolimatta tyrmäävästä vastauksesta John johti seuraavien kymmenen vuoden aikana satoja ihmisiä Kristuksen luo. Vuoteen 1970 mennessä hänestä oli tullut Kveekari-kirkon pastori, joka johti 11 raamattupiiriä, joihin kuului yli 500 ihmistä. Johnin työ oli niin hedelmällistä herätyskristittynä pastorina, että häntä pyydettiin johtamaan Charles E. Fuller -instituutin Evankelioinnin ja kirkon kasvun osastoa. Tuona aikana kohtaamiset karismaatikkojen, teologien ja lähetyskentiltä palanneiden lähetystyöntekijöiden kanssa tekivät häneen syvän vaikutuksen. Hän näki yhteyden kirkon kasvun ja ”merkkien ja ihmeiden” välillä, mikä todella pehmensi hänen sydämensä Jumalan parantavaa työtä kohtaan.

Eräänä yönä Johnin vaimo Carol heräsi siihen, että hän puhui kielillä. Hän oli vastustanut kielillä puhumista, joten se oli järkytys. Synnintunto iski Caroliin. Hän aloitti kotiryhmän väsyneille kveekarikirkon johtajille. Näissä kokoontumisissa Pyhän Hengen voima tuli esille ja he alkoivat avautua armolahjoille. Carol kertoi, että kun he lauloivat lauluja, joiden sanat oli osoitettu suoraan Jumalalle, he alkoivat kokea voimakkaampaa Pyhän Hengen läsnäoloa. Se oli lähtökohta Vineyardin ylistyslauluille, jotka muokkasivat ylistyskulttuuria länsimaisissa kirkoissa 1980-luvulla. Vineyardin ylistyslaulut levisivät 1980-1990-luvuilla moniin kirkkoihin. Uutta näissä lauluissa oli se, että ne eivät olleet pelkästään julistavia lauluja kristillisen opin ydinasioista vaan niiden sanoituksen kuvastivat läheistä suhdetta Jumalaan ja ne olivat suunnattu rukouksena Jumalalle.

Kveekari-kirkko pyysi heitä lähtemään pois seurakunnasta, koska kveekarit eivät uskoneet Pyhän Hengen lahjoihin. John alkoi johtaa tätä ryhmää vuonna 1977 ja palasi pastorin työhön. Ryhmästä liittyi nuorisoherätyksen keskuksena toimineeseen Calvary Chapel-liikkeeseen. 

Varhaiset kokemukset Pyhästä Hengestä

Seurakunta kasvoi kahden vuoden aikana noin 700 jäsenen suuruiseksi. Lonnie Frisbee oli ollut yksi voimakkaimmista evankelistoista Calvary Chapelin nuorisoherätyksen aikana ja häntä pyydettiin puhumaan äitienpäivän kokoukseen vuonna 1980. Puheensa jälkeen Lonnie rukoili: ”Pyhä Henki, tule!”. Yhtäkkiä ihmiset alkoivat täristä, kaatuivat lattialle ja puhuvat kielillä. Ne, joita Pyhä Henki kosketti, todistivat Jeesuksesta ja rukoilivat sairaiden puolesta kaduilla. He näkivät satojen ihmisten tulevan uskooon ja parantuvan. Toukokuun ja syyskuun välisenä aikana noin 1700 oli tullut uskoon. John ja Carol kastoivat yli 700 uskoontullutta. Johnin kertomuksen voit katsoa tästä videosta.

Nämä tapahtumat johtivat siihen, että John vakuuttui siitä, että Pyhän Hengen voiman kokeminen liittäminen evankeliointiin voi tuoda seurakunnan kasvua myös länsimaissa. Tuon ajan helluntaikarismaattisuudessa huomio keskittyi ns. parantaja-evankelistoihin, joiden kokouksissa evankelista rukoili kaikkien puolesta. Sitä vastoin John etsi mallia, jossa jokainen uskova voisi toimia Pyhän Hengen voimassa. John tarkkaili evankeliumeista miten Jeesus paransi sairaita ja kehitti viiden kohdan mallin miten rukoillaan parantumista. Sen pohjalta John opetti vuosina 1982-1986 Fullerin teologisessa seminaarissa sairaiden parantamiseen ja seurakunnan kasvuun liittyvää MC 510-kurssia, jossa monet sairaat parantuivat.

Pian tuli selväksi, että jotkut Calvary Chapel -liikkeen johtajat eivät pitäneet Johnin tavasta painottaa Pyhän Hengen kokemuksia. Siksi Johnin kirkko jätti Calvary Chapel -liikkeen vuonna 1982 ja liittyi Vineyard-kirkkojen yhdistykseen.

Oma kokemukseni

Olin tullut uskoon luterilaisessa seurakunnassa vuonna 1979 ja kävin Suomen Ev.Lut. Kansanlähetyksen teologisen peruskurssin vuosina 1984-1985. Olin voimakkaasti vaikuttunut luterilaisen herätyskristillisyyden syvällisestä Raamatun opetuksesta ja järkeviin argumentteihin perustuvasta ns. apologeettisesta kristinuskon puolustamisesta. Samaan aikaan olin tutustunut myös helluntailaisuuteen ja viehätyin voimakkaasti sen hengellisestä dynaamisuudesta ja Pyhän Hengen voiman korostamisesta. Liityin helluntaiseurakuntaan vuonna 1985, mutta samalla tuntui siltä, että oli vaikea luopua luterilaisen herätyskristillisyyden hyvistä puolista. Jäin kahden maailman väliin.

Nämä maailmat alkoivat yhdistyä syksyllä 1987 kun luin John Wimberin kirjan. Olin evankelioinut helluntaiseurakunnan katutiimin kanssa viikoittain Helsingin rautatieasemalla, mutta meidän tiimimme oli turhautunut. Yritimme keskustelujen kautta vakuuttaa ihmisiä Jeesuksen vastaanottamisen tärkeydestä, mutta emme nähneet tuloksia. Sitten eräs tiimiläinen kertoi lukeneensa vapaakirkollisen Päivä Oy:n julkaiseman John Wimberin kirjan ”Ihmeet ja merkit. Voimaevankeliointi nykyajan seurakunnassa” (1987). Hän kertoi monia kertomuksia siitä miten Pyhän Hengen voiman kohtaaminen armolahjojen kautta avasi ihmisten sydämet evankeliumille. Me naureskelimme, että olisihan meidän helluntailaisina pitänyt tajuta se! Meillä ei ollut kokemusta profetoimisen ja sairaiden parantamisen yhdistämisestä evankeliointiin.

Lukiessani tuota kirjaa koin, että Jumala kutsui minut työhönsä. Rukoilin: ”Jumala haluan, että työssäni on Wimberin kirjan kuvaamat armolahjat mukana, koska en halua toimia omassa voimassani. Toiseksi, Sinun tulee parantaa sisimmän rikkinäisyyteni, jotta kykenen siihen mihin minua kutsut.” Se mitä sen jälkeen tapahtui on pitkä kertomus enkä kerro sitä nyt.

Kun aloin tutustua Vineyardiin niin totesin, että siinä yhdistyivät omasta mielestäni luterilaisen herätyskristillisyyden ja helluntaikarismaattisuuden parhaat puolet. Tämän sanottuani haluan olla nöyrä: Vineyard ei ole ”korkein hengellinen valo” vaan se on vain eräs tapa elää todeksi Jeesuksen seuraamista.

Luterilainen Hengen uudistus kirkossamme ry kutsui Vineyardin pastoreita Helsinkiin vuosina 1988-1991. Näissä tilaisuuksissa näin ensimmäistä kertaa, että Jumalan voima kohtasi minua ja muita ihmisiä ilman, että siihen liittyi lavalla tapahtuvaa showta, huutoa tai manipulointia. Olin vuonna 1991 luterilaisen Hengen uudistus ry:n järjestämässä seminaarissa, jossa Vineyard-pastori Jack Deere opetti meille käytännön askeleita profetointiin ja ”tiedon sanojen käyttämiseen”. Opetus riisui armolahjat turhasta mystiikasta, koska harjoitusten jälkeen saimme arvioida miten hyvin profetia osui kohdalle ja tapahtuiko oikeasti parantumista kun jonkun puolesta rukoiltiin. Tämä arviointi oli täysin uutta, koska monissa helluntaikarismaattisissa tilaisuuksissa saarnamies huusi voimakkaasti eikä kukaan uskaltanut kysyä jälkikäteen parantuiko joku oikeasti. Sen takia todella monet tuntemani helluntainuoret jättivät helluntaiherätyksen tai muuttuivat skeptikoiksi kaikkea Pyhän Hengen yliluonnollista toimintaa kohtaan.

Osallistuin John Wimberin johtamaan suureen konferenssiin vuonna 1993 Englannin Manchesterissä. Kun Wimber lopetti opettamisen hän rukoili Pyhän Hengen tulemista ihmisten ylle. Sitten hän oli hiljaa ja odotti. Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat kokea Jumalan voiman kosketuksen. Jotkut kaatuivat maahan ja vapisivat. Toiset eivät osoittaneet mitään ulkoisia merkkejä, vaikka he kokivat Jumalan tekevän työtään heissä. Tuon viikon aikana uskoni Jumalan yliluonnollisen voiman toimintaan kasvoi voimakkaasti.

Vineyardin vaikutus evankelikaaliin liikkeeseen

Yhdysvaltojen Los Angelesissa 1906 alkanut helluntailiike jäi syrjään muista kirkkokunnista, jotka torjuivat Pyhän Hengen yliluonnolliset armolahjat ja leimasivat helluntailaiset lahkolaisiksi. Los Angelesissa 1960 alkanut karismaattinen uudistusliike toi armolahjat vanhoihin kirkkokuntiin. Mielenkiintoista on se, että kolmas karismaattisuuden aalto alkoi myös Los Angelesista: Vineyard-liike avasi evankelikaalit armolahjoille 1980-luvulla. Jotkut evankelikaalit olivat olleet jopa ns. sessationisteja eli he uskoivat Pyhän Hengen armolahjojen lakanneen toimimasta kun Raamatun kirjakokoelma sai lopullisen muotonsa 400-luvun taitteessa. Wimberin vastaus heille oli se, että ”Te uskotte Isää, Poikaan ja Pyhään Kirjaan, mutta ette Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.”

Wimberin jalat-maassa-tyyli ja ei-helluntailainen teologia sai monet näistä kristityistä avautumaan armolahjoille ilman, että heidän piti omaksua helluntailaista teologiaa. Wimberin vaikutus evankelikaalisuuteen oli sen verran voimakasta, että jotkut evankelikaalit kokivat sen uhkaavana. Kuuluisat evankelikaalit teologit John Armstrong, D. A. Carson ja James M. Boice julkaisivat 1992 kirjan ”Power Religion: The Selling Out of the Evangelical Church?”, jossa he hyökkäsivät Wimberiä ja Vineyardia vastaan. Seuraavana vuonna Vineyardin teologit julkaisivat vastineeksi kirjan ”The Kingdom & Power. Are healings and the spiritual gifts used by Jesus and the early church meant for the church today?

Profeettaliike tulee ja lähtee

Radikaalin keskitien löytäminen evankelikaalisuuden ja helluntaikarismaattisuuden välimaastossa toi pian heilahduksen jälkimmäiseen suuntaan. John Wimber tapasi profeetta Paul Cainin vuonna 1988. Paul kertoi, että hänellä oli sanoma Jumalalta. Se käsitteli parannuksen tekemistä, johtajuutta ja profeetallisuutta. Merkkinä sanoman aitoudesta Paul profetoi, että Johnin huumeisiin vajonnut poika pelastuisi. Näin tapahtui. Paul profetoi myös, että Kaliforniaan tulisi paikallinen maanjäristys sinä päivänä kun hän saapuisi. Suurempi maanjärjestys tapahtuisi jossain päin maailmaa päivä sen jälkeen kun lähtee. Profetiat toteutuivat. Se suurempi järistys oli Armeniassa 7.12.1988. John kertoi tästä dramaattisesta kohtaamisesta Paulin kanssa Equipping the Saints-lehdessä ja opasti Vineyardia profeetallisuuteen.

Paul oli mukana Mike Bicklen johtamassa Kansas City Fellowship-seurakunnassa (KCF), joka liittyi Vineyardiin ja pyysi Wimberiä selvittämään seurakunnan profeettoihin liittyviä ongelmia. Siitä aiheutui ongelmia moniksi vuosiksi, koska jotkut liittivät KCF:n profeettojen (mm. Bob Jones) aiemmat ylilyönnit nyt Vineyardiin. Lisäksi harhaoppien metsästäjät yrittivät löytää profeetallisten julistajien ja Vineyardin sanomasta epäkohtia. Alussa Vineyard ei puolustautunut, mutta pian julkaistiin kirjallisia vastineita lehdissä ja kirjoissa julkaistuihin syytöksiin.

Vuonna 1991 Wimber otti julkisesti takapakkia profeettaliikkeeseen. Hän totesi, että profeettojen esille tuominen oli vienyt tilaa evankelioinnilta ja keskitti liikaa huomiota yksittäisiin profeettoihin sen sijaan, että kaikki uskovaiset varustettaisiin profetoimaan. Vineyard sitoutui uudelleen seurakuntien perustamiseen ja lähetystyöhön.

Seuraavien vuosien aikana Paul Cain ja Mike Bickle ottivat etäisyyttä Vineyardiin. Tästä tuli rajanveto profeettaliikkeeseen, joka keskittyi apostolien, profeettojen, evankelistojen, opettajien ja paimenien palauttamiseen seurakuntaan, jotta Jeesus voisi tulla takaisin. Tästä liikkeestä käytettiin myöhemmin nimeä New Apostolic Reformation, jonka juuret 1950-luvun helluntailaisessa Latter Rain-liikkeessä. Vineyard totesi, että viisi varustamislahjaa ovat olemassa, mutta niitä ei pidä ajatella virkoina, joihin ihmiset asetetaan käsien päälle panemisen kautta nimittämällä heidät ”apostoliksi” tai ”profeetaksi”.

Toronton siunaus tuo jännitteitä

Pian tuli kuitenkin jo toinen haaste. Toronto Airport Vineyard -seurakunnassa (TAV) alkoi 20.1.1994 hengellinen uudistusliike, jota brittiläinen lehdistö kutsui ”Toronton siunaukseksi”. Seurakuntalaiset kokivat kaatumisia, juopumista ja kehon osien vapinaa Pyhän Hengen voimasta. Kokemusten seurauksina raportoitiin uudistumista uskonelämässä, parantumisia fyysisistä sairauksista ja erityisesti tunne-elämän traumoista. Emotionaalinen vapautuminen vaikutti siihen, että jotkut alkoivat nauraa ”Pyhässä Hengessä”. Lyhyessä ajassa ympäri maailmaa virtasi kristittyjä Torontoon kokemaan Pyhän Hengen voimaa. Uudistus levisi Vineyardiin ja erityisesti sen ulkopuolelle.

Toronton siunaus levisi Suomeen vuoden 1995 alussa. Jyväskylän vapaaseurakunta järjesti Toronto Airport Vineyardista tulleen Marc Dupontin kokouksia tammikuussa, jonka jälkeen ”Toronton siunaukseen” liittyvät ilmiöt levisivät ympäri Suomea. Sen seurauksena Helsingin Saalem-seurakunta kutsui Toronto Airport Vineyardista Guy Chevraun pitämään kokouksia toukokuussa. Tuona aikana Suur-Helsingin seurakunta muodostui erääksi paikaksi, jossa Toronton siunauksen ilmiöt tapahtuivat. Maallinen suomalainen lehdistö kiinnostui myönteisesti tästä ilmiöstä ja Iltalehti totesi: ”Viimein kirkossa nauretaan!”.

Kaikki uskovaiset eivät kuitenkaan iloinneet. Heidän mielestään saatana oli liikkeellä. Kontrolloimaton nauru, tärinä ja muut hallitsemattomat kehon liikkeet muistuttivat heidän mielestään hindulaisen kundaliinijoogan parissa koettuja ilmiöitä. Mielestäni tämä logiikka ontuu pahasti. Ei-kristillisessä voodookultissa ihmiset puhuvat vierailla kielillä joten pitäisikö meidän päätellä, että myös kristittyjen parissa kielillä puhuminen on saatanallista? Ei tietenkään! Siksi meidän tulee kysyä viekö hengellinen kokemus ihmistä lähemmäksi Jeesusta vai kauemmaksi hänestä.

USA:n ja Kanadan Vineyardin johtajat pyysivät Toronton seurakuntaa jättämään Vineyard-liike 5.12.1995. Vineyardin johto totesi, että se piti uudistusta aitona Pyhän Hengen työnä. Ongelma oli se, että Toronto Airport Vineyard (TAV) ei ollut korjannut opetuksessa ja rukouspalvelussa tapahtuneita ylilyöntejä huomautuksista huolimatta. TAV:in johto ei ollut kaikesta samaa mieltä, mutta totesi toimintansa kehittyneen Vineyardin raamien ulkopuolelle.

Entä nyt?

Jotkut arvelivat, että Vineyard-liike kuihtuisi hengellisesti kun se erotti Toronto Airport Vineyardin Vineyard-liikkeestä. Toiset arvioivat, että Vineyard hajoaisi erimielisyyksiin kun Wimber kuoli vuonna 1997. Toisin kuitenkin tapahtui. Wimberin aikana pääpaino oli uudistuksen tuomisessa vanhoihin kirkkoihin, mutta hänen kuolemansa jälkeen pääpaino siirtyi uusien Vineyard-seurakuntien perustamiseen. Jos Vineyard olisi keskittynyt olemaan pelkkä uudistusliike niin sen vaikutus olisi jäänyt historiaan Wimberin kuoleman jälkeen. Sitä vastoin uusien seurakuntien perustaminen evankelioinnin kautta on tuonut jatkuvuutta.

Mitä tapahtuu kun liikkeen ensimmäinen johtaja kuolee ja liikkeen pioneerit vanhenevat? Jotkut arvelevat, että silloin toistuu kaava: ensin oli herätys, jonka jälkeen se muodostui herätysliikkeeksi ja viimein siitä tulee kirkkokunta, joka jähmettyy kaavoihin. Wimber arveli, että Vineyard ei voi välttää tätä kehitystä. Mielestäni Wimber esitti tärkeän huomion, mutta hän ei ollut profeetta sen suhteen mitä Vineyardille tapahtuisi.

Wimber totesi usein, että sana USKO pitäisi tavata kirjaimilla R-I-S-K-I. ­­­­Wimberin sanat kuvaavat pioneerisukupolvea, joka ottaa riskejä, jotka seuraava sukupolvi kokee usein liian uhkaavaksi. ­

Oman arvioni mukaan Vineyard on säilyttänyt elinvoimaansa rohkaisemalla nuoria aikuisia riskien ottamiseen evankelioinnissa, sairaiden parantamisessa ja uusien seurakuntien perustamisessa. Heidän ei ole tarvinnut kertoa vanhempiensa kertomuksia liikkeen alkuajoilta vaan he voivat kertoa oman kertomuksensa pioneerityöstä, jossa tarvitaan rohkeutta, riskien ottamista ja radikaalia luottamusta Pyhään Henkeen. Olen osallistunut 2007 vuodesta lähtien vuosittain Pohjolan Vineyardien ja Englannin Vineyardien konferensseihin, joissa kummassakin päämäärätietoisesti rohkaistaan uusien seurakuntien perustamiseen evankelioinnin kautta ja tuodaan esille niihin liittyviä kertomuksia.

Jumalan valtakunnan leviäminen ja uusien opetuslasten tekeminen (Matt.28:18.20) on kaikkien seurakuntien tärkein tehtävä. Jos Vineyard tai joku muu kirkko ei täytä tätä tehtävää niin se kuihtuu ja kuolee. Jeesus ei synnyttänyt seurakuntaa sisäpiirille vaan kutsulle kaikille ihmisille pelastukseen.

Lähteet

John Wimber: Ihmeet ja merkit. Voimaevankeliointi nykyajan seurakunnassa. 1987. Päivä Oy.

Kevin Springer: Kolmas aalto. 1987. Päivä Oy.

Rich Nathan & Ken Wilson: Empowered Evangelicals. 1995. Vine Books.

Bill Jackson: The Quest for the Radical Middle: A History of the Vineyard. 1999.  Vineyard International Publishing.