Heini Junkkaala avaa näköaloja transmiehen elämään

 

Minna Haapkylä ja Joanna Haartti tekevät intensiivistä työtä näytelmässä \”Soita minulle

KUUNTELE KLIPPI. Amerikkalainen jazzmuusikko Billy Tipton oli syntyessään vuonna 1914 Dorothy, mutta hän salasi sukupuolensa voidakseen luoda uraa. Salaisuus paljastui vaimolle, adoptiolapsille ja yleisölle vasta hänen kuollessaan 1989. Tämä tarina on vaivannut kirjailija Heini Junkkaalaa. Vaivaantumisesta syntyi näytelmä ”Soita minulle, Billy”, jonka ensi ilta oli torstaina 22.9 Teatteri Jurkassa.

Heini Junkkaalan lähdeteoksena oli vain yksi Diana Woodin Billy Tiptonista kirjoittama elämänkerta, joka sekin perustuu omaisten haastatteluihin. Lopullinen näytelmä onkin fiktiivinen eikä dokumentaarinen

– Näytelmä ei kerro historiallisesta Billy Tiptonista, joskin näytelmää ei olisi ikinä syntynyt ilman häntä, olen lainannut paljon hänen elämästään. Tulkinnat hänen syistään elää miehenä ovat minun henkilökohtaisia.

Parempi aviol. neliöb. 30.9.-6.10. (ilm.2/2)

Loistava työryhmä panostaa yksityiskohtiin

Näytelmän kirjoittanut Heini Junkkaala on myös ohjannut ”Soita minulle, Billy” -näytelmän. Kaikkien kohtauksien ilmaisut, sävyt ja yksityiskohdat on suunniteltu tarkasti.

Billy Tiptonia näyttelevä Joanna Haartti näyttelee niin täysillä, että hiki ja kyyneleet virtaavat hänen aidon oloisessa tuskassaan. Minna Haapkylällä on näytelmässä seitsemän henkilön roolit, ja on häkellyttävää, miten hän pystyy lyhyessäkin kohtauksessa tuomaan roolihahmostaan merkittävän piirteen esiin. Myös Carl-Kristian Rundman taipuu kahdeksaan eri rooliin. Niistä koskettavin on Dorothyn pianistin uraa tukeva isä, joka kuitenkin hylkää hänet Billynä.

Huoneteatteri Teatteri Jurkka on elokuvanäyttelemisen näyttämöllinen versio, jossa ei voida maalata isolla pensselillä. Heini Junkkaala on ottanut tilan vaatimukset huomioon ja on kirjoittaessaan ymmärtänyt, että vähempi on enemmän

­- Katsojan puolesta ei tarvitse tulkita, vaan voi jättää ilmaa ja tilaa katsojan vetää omat johtopäätökset Billyn motiiveista valita niinkin raskas elämänmuoto.

Kukaan ei sido rintakehäänsä vain musiikin vuoksi

Miksi Billy Tipton valitsi riskialttiin elämän, sitoi rintakehänsä päivittäin, valitsi salailun, valehtelun eikä suostunut menemään sairaalaan hoitamaan vuotavaa vatsahaavaa, johon hän kuoli? Koska Billy Tipton ei ole koskaan kertonut omaa tarinaansa, emme sitä voi tietää, mutta Heini Junkkaala pohtii syitä:

– Päähenkilöni kokee olevansa mies ja ihmisen identiteetti on niin keskeistä ihmisessä, että jos ihminen ei tule nähdyksi ja tunnustetuksi sosiaalisesti sellaisena, kun hän kokee olevansa, niin se on raskaimpia osia mitä ihmisellä voi olla.

Heini Junkkaalan henkilökohtainen tie

Billy Tiptonista ei ole tehty Amerikassa vielä elokuvaa, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka kansainvälinen menestys tälle loistavalle näytelmälle tuleekaan. Joka tapauksessa on helppo ennustaa siitä kassamagneettia Teatteri Jurkkaan.

Heini Junkkaalan Pohjoismaisen teatteriunion näytelmäkirjailijapalkinolla palkitsema lasten näytelmä ”Kymmenen tikkua laudalla” pyörii tällä hetkellä Kansallisteatterissa. Junkkaalan hämmästyttävän ajankohtainen läpimurtonäytelmä ”Kristuksen morsian” esitettiin täysille saleille vielä viime keväänä Kansallisteatterissa. 

Kirjailija Heini Junkkaala haluaa jatkossakin kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka riivaat, kiusaavat ja piinaavat häntä niin, että lopulta niistä on pakko kirjoittaa.

– Reagoin niihin aiheisiin, jotka kiinnostaa henkilökohtaisista syistä ja haluan uskoa, että ne kasvavat yhteiskunnallisesti merkittäviksi teoksiksi. Jos eivät kasva, niin sitten olen epäonnistunut siinä taiteellisessa prosessissa, mutta lähtökohtana uskon henkilökohtaisuuteen.

Kuuntele Radio Deistä Kirsi Rostamon toimittama juttu ”Soita minulle, Billy” -näytelmästä lauantaina 24.9. klo 12.27.

Kuuntele Klippi: Miksi Billy Tipton salasi sukupuolensa?

 
Dei, ihmisen ääni, artikkeliban 5.9.- (2/2)