Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Yksi lukukokemus nousee Jumalaa esittävän Martti Suosalon mielessä ylitse muiden – sivulta hahmottui esiin Jeesuksen nimi

 
Martti Suosalo studiossa kuulokksset korvilla.

Kun palaan esityksestä kotiin, siellä ollaan yleensä nukkumassa. Kukaan ei heitä punaista mattoa alle, tietää 61-vuotias pitkän uran teatterissa, valkokankaalla ja televisiossa tehnyt Martti Suosalo.

Martti Suosalo esittää parhaillaan näytelmää, jossa Jumala tulee terapiaan. – Jos Jeesus sanoisi minulle: ”Tule ja seuraa minua, Martti, niin ainakin keskustelisin hänen kanssaan”, kuvailee näyttelijä lavan ulkopuolista Jumala-suhdettaan.

Vapun jälkeen näyttelijä Martti Suosalo, 61, astelee Turun kaupunginteatterin lavalle ja lausuu repliikin itsensä Jumalan hahmossa.

Kyllä minä tiedän, että terapia on teidän uusi Jumalanne.

Janoinenlammas.fi neliöb.8.5.-4.6.

Israelilaiskirjailija Anat Govin käsikirjoittamassa Voi Luoja! -näytelmässä tähtinäyttelijä muuntuu väsymyksen ja turhautumisen uuvuttamasta samaistuttavasta hahmosta vanhatestamentilliseksi salamoivaa voimaa jyliseväksi kaikkivaltiaaksi.

Ja taas takaisin. Kuin astuisi maan pinnalle.

– Siinä käydään Vanhan testamentin asiaa läpi juutalaisen kirjailijan silmin, Suosalo kontekstoi teosta, joka kulkee syksyllä hänen teatteritelttansa mukana ainakin Tampereen esityksiin.

Näytelmän päähahmoja on kaksi, Jumala ja terapeutti. Keskiössä on kuitenkin lopulta ihminen ja hänelle annettu valinnan vapaus, ja sen mukanaan tuoma taakka. Mahdollisuus valita hyvän ja pahan välillä. Emmekä aina valitse ilmeistä.

– Jumala on tehty tavallaan ihmisen kaltaiseksi. Hän on vain väsynyt eikä jaksa enää tätä maailman menoa. Ja katso nyt tätä maailmaa!

Suosalo pitää Anat Govin Jumalan suuhun kirjoittamaa repliikkiä realistisena kuvana maallistuneen nykyihmisen synkästä tilanteesta.

– Kaikki terapoivat toisiaan kaiken päivää.

Jumala sen tietää, jos kuka. Terapia on teidän uusi jumalanne.

Absurdissa työssä Jope Ruonansuun opissa

Martti Suosalon mielestä teatterin tekeminen on kaikessa fyysisyydessään ennen kaikkea henkistä työtä, joskus hengellistäkin.

– Ei näyttelijän hommia jaksa tehdä, jos mukana ei ole henkisyyttä ja hengellisyyttä. Sitä on vaikea selittää, mutta joskus tulee Mikankin kanssa olo, että nyt meitä kannateltiin tässä lavalla.

Suosalo on esittänyt näyttelijä Mika Nuojuan kanssa katsojamagneetiksi noussutta Kiviä taskussa -näytelmää jo 22 vuotta. Esitys on pisimpään yhtäjaksoisesti Suomen teattereissa pyörinyt teos. Pian rikkoutuu tuhannennen näytännön rajapyykki.

– Teatteri on absurdi työ. Tässä ammatissa pitää olla lapsen usko siihen, että asiat annetaan ja tuodaan. Meidän näyttelijöiden tehtävä on vain valmistautua sillä tavalla, että meidän keho ja mieli ovat auki ottamaan vastaan kaikkea, Suosalo kuvailee.

Tarkkanäköisestä työskentelystään tunnettu näyttelijä valmistautuu aina esityksiinsä samalla tavalla. Moninkertaisesti palkitun esiintyjän rutiineihin kuuluvat venyttelyt ja fyysinen lämmittely.

Ennen ensimmäisiäkään harjoituksia on tehty kaikkein oleellisin. Suosalo on tutkinut roolihahmonsa taustat, hahmoon liitetyn fyysisen olemuksen erityispiirteet, maneerit, puhetavan, motiivit, persoonan kehityksen…

Valmistautuessaan esittämään Hämeenlinnan suurta poikaa Irwin Goodmania Suosalo ymmärsi nopeasti, ettei pelkkä maski riitä muovaamaan Martista Irwiniä.

– Irwin elokuvan aikaan elin tosi ruuhkavuosia. Oli perhettä ja lapsia, rakennettiin ja asuttiin ahtaasti omakotitalon yläkerran yksiössä. Kun sain kuulla, että saan Irwinin roolin, tilasin VHS-kasetteina Irwinin taltiointeja ja lähetin perheen jouluun viettoon vanhemmilleni. Katsoin videomateriaalia kolme päivää ja ihan vaan opettelin puhumaan kuten Irwin. Omaksuin hänen kädenliikkeensä ja istumatyylinsä.

Kolmen päivän mentaalisen ja fyysisen Irwin-harjoittelun jälkeen Suosalo liittyi perheensä seuraan joulupyhien jatkuessa.

– Oli vauvakin, ei siitä olisi tullut mitään, jos en olisi toiminut noin. Sanoin vaimolle ja lapsille, että nyt hyppäätte junaan ja menette sinne – minä tulen parin päivän päästä perässä. Se oli pakko tehdä.

– Onneksi saatiin rakennettua se talo, missä on monta kerrosta. Nyt siellä pääsee rauhassa tekemään.

Teatteri- ja elokuva-alalla puhutaan paljon esiintyjien välisestä kilpailusta. Irwin-elokuvan tuotantoprosessi tarjosi Suosalolle esimerkin taiteilijoiden välisestä kollegiaalisuudesta.

Jope Ruonansuu soitti minulle, että ”olet tekemässä Irwinin roolia”. Hän sanoi, ettei halua, että ”kukaan tekee Irwinin äänen väärin”. Jope kysyi, että voinko tulla Hotelli Pasilaan, niin hän näyttää, miten viimeisten vuosien Irwinin ääni tehdään. Ja niin Jope näytti.

Tahdoton ja veretön ”olmi”

Martti Suosalo sanoo ajautuneensa teatterin piiriin vahingossa.

– Saattoi siinä olla johdatustakin, näyttelijä naurahtaa.

Johdatukseen vaadittiin kauppiasisä Kalle Suosalon, ja sen myötä koko perheen, muutto ensin Oulusta Turkuun ja sitten takaisin Turusta Ouluun Eka-marketin myymälänjohtajan pestin perässä.

– Muutto ajoittui keskelle peruskouluvuosiani. Kansakoulunopettajani antoi hyvin selkeäsi ymmärtää jo ensimmäisellä ja toisella luokalla, ettei minusta tule mitään.

Pikku-Martti uskoi opettajaa.

– Luonteeni ei sopinut koulunkäyntiin. Katsoin vain ihmisiä suu auki ja niitä katsellessani jäin aina jälkeen. Ja koska olin huono koulussa, lopetin sitten lukion kesken. Se johtui myös siitä, että olin mennyt Oulussa nuorisoteatteriin, mihin jotenkin vain kummasti ajauduin.

”Kansakoulunopettajani antoi hyvin selkeäsi ymmärtää jo ensimmäisellä ja toisella luokalla, ettei minusta tule mitään.”

Kirjailija Johanna Venho kertoo Martti Suosalon elämäkertakirjassa (WSOY 2022), kuinka Ouluun oli samana kesänä vuonna 1979 muuttanut ”outolintu Helsingistä”, kolmikymppinen Janne Putkonen.

Hänestä tuli yksi elämääni eniten vaikuttaneista ihmisistä. Putkonen oli saanut töitä Oulun nuorisotoimesta ja päättänyt perustaa kaupunkiin nuorisoteatteriryhmän, teatterista kiinnostunut kun oli¸ kertoo kirjan päähenkilö Venhon Martti Suosalon tähänastinen elämä –teoksessa.

– Kalevassa oli lehti-ilmoitus, että nuorisoteatteri hakee näyttelijöitä. Ja kaveri sitten vain sanoi, että haetaan tuonne!

Oulun nuorisoteatterin perustaja Janne Putkonen kertoo elämäkertateoksessa Martin lahjakkuuden näkyneen heti. Suosalo syttyi teatterista siinä määräin, että koulut jäivät.

– Olin vielä seitsemäntoistavuotiaana semmoinen jalkapallon pelaaja, laiheliini olmi – tahdoton ja veretön tapettiin häviävä mitättömyys – omakotitalon yläkerrassa. Jälkeenpäin kuulin, että äiti ja sisko olivat todella huolissaan, että mitähän tuosta oikein tulee, kun se ei halua mitään – ei edes mopoa.

Kun ”olmi” löysi teatterin näyttämön, hän alkoi vihdoin haluta. Teini-ikäinen Martti kantoi nuorisotilaan Shakespearen näytelmiä ja luki niitä yksi toisensa jälkeen.

– Kolmannella kerralla pääsin teatterikorkeakouluun, kun [Jouko] Turkka oli valitsemassa. Siitä se ura aukesi.

Ei profeetta omalla maallaan

Martti Suosalo on näytellyt teatterissa, elokuvissa ja televisiossa yli neljänkymmenen vuoden ajan. Puolisokin löytyi luovan työn piiristä. Suosalo on naimisissa dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutarin kanssa ja heillä on kolme lasta.

– Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Kun palaan esityksestä kotiin, siellä ollaan yleensä nukkumassa. Kukaan ei heitä punaista mattoa alle.

Näyttelijälle esitys voi silti ”jäädä päälle” eikä palautuminen ole aina helppoa.

– Luonnon omien endorfiinien kehoon tuottama huume kestää kaksi tuntia näytöksen jälkeen, vähän kuin nyrkkeilijällä kehästä poistumisen jälkeen, Suosalo kuvailee.

Ollessaan perheetön nuori näyttelijänalku halusi jatkaa euforiaa ja jatkoi näytäntöjen jälkeen iltaa Manalassa, Martionetissa ja muissa kulttuuriväen suosimissa kuppiloissa.

– Sitten kun tuli perhettä, en viitsinyt enää lähteä mihinkään. Asiat menivät oikeaan mittakaavaan. Pystyin jaottelemaan elämän työhön ja muuhun sen ulkopuolella.

Perheellisenä ihmisenä Suosalo kertoo muuttaneensa suhtautumista työhön toisellakin tavalla. Hän kertoo, ”ettei enää vatvo rooleihin liittyviä asioita loputtomasti”, kuten joskus aiemmin.

– Luotan yhä enemmän siihen, että alitajuntakin tekee omaa työtänsä.

Työstäessään 1860-luvulla kirjoitettua Gogolin näytelmää Mielipuolen päiväkirja, jossa virkamies menettää järkensä, alitajunta näytti voimansa.

– Vaimo ei kotona tiennyt, mitä roolia olin työstämässä, mutta tokaisi kerran, että ”Taidat tehdä mielipuolen päiväkirjaa!” En ollut tietoisesti uponnut roolihenkilöni maailmaan, mutta se vain tapahtuu, että rooli puskee välillä esiin, vaikka sitä ei tee tietoisesti.

Martti Suosalo vakuuttaa osaavansa olla kotona nykyään ”ihan tavallinen perheenisä”.

– Käyn pojan ja tyttöjen urheiluharrastuksissa. Vien ja tuon niitä sen mukaan mitä ehdin, ja ollaan vaimon kanssa yhdessä.

Jeesus-sauhut uskonnon kirjasta

Vaikka Suosalo on tulkinnut lukuisia rooleja, jotka kumpuavat kirjallisuuden ja teatterin klassikkojen joukosta, hän jakaa yllättävän tunnustuksen.

– En ole lukenut juuri mitään kirjoja. Yksi lukukokemus uskonnonkirjasta on kuitenkin jäänyt mieleen.

Ollessaan ensimmäisellä tai toisella luokalla kansakoulua käynyt Martti sai ensimmäisen uskonnonkirjansa.

– Kaverini Oulun Tuiran työläiskaupunginosasta, yksinhuoltajaäidin poika, pyysi koulun jälkeen minut heille kylään. Sen ajan uutuus, sätkäkoneet, olivat juuri tulleet Ouluun. Kaverini teki tottuneesti sätkiä äidilleen.

Ja koulukaverin vierailua juhlistaakseen lopulta myös pikkupojille itselleen.

– Laitoimme 7–8-vuotiaina tupakit suuhun ja aloimme tavaamaan: J-e-e. Jee. S-u-s. Sus. Jeesus. Sitten vedimme sauhut tupakista.

Muisto palasi Martti Suosalon mieleen, kun hän päätti tänä keväänä ottaa itse selvää siitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu.

– Nyt olen kuunnellut autossa Uutta testamenttia äänikirjana. Olen päässyt kohta evankeliumit loppuun.

”Jeesus on persoona, josta kaikilla on omanlaisensa mielikuva.”

Kristittyjen pyhään kirjaan tarttumiselle antoi lopullisen sysäyksen naapurin mies Kari Huovinen, entinen Oulun Tarmon nyrkkeilijä ja 54-kiloisten sarjan SM-pronssimitalisti vuodelta 1976. Nykyään Huovinen ja Suosalo nyrkkeilevät omaksi huvikseen Kisahallissa sunnuntaisin.

– Kari on uskon miehiä. Hän puhuu minulle koko ajan Jeesuksesta. Olen vaikutuksen alla.

Martti Suosalo pitää pulmallisena vahvoja kristinuskoon liitettyjä ennakkokäsityksiä –  sitä että ”Jeesus on persoona, josta kaikilla on omanlaisensa mielikuva”.

– Minulle hän on sankari ja edustaa jotain sellaista, jota toivoisi itsestään löytävän. Hän tarjoaa esimerkin siitä, miten asioita tulisi käsitellä. Hänessä puhuttelee esimerkki heikon puolella olemisesta.

Martin rovaniemeläinen äidinäiti oli vanhoillislestadiolaisia ja asui pienessä Sinetän kylässä. Lastenlasten yökyläillessä mummolassa isoäiti luki heille aina saman iltarukouksen, jonka Martti Suosalo osaa yhä ulkoa.

Tule Jeesus lapses luo,

armos siunaukses suo.

Tue pientä horjuvaa,

johda tietä oikeaa.

– Se on yhä avaimeni. Sillä minä pyydän. Ja olen sanonut lapsillenikin, jotka tänä päivänä pyytävät ja rukoilevat, että te voitte pyytää mitä vain ja opetella sillä tavalla keskustelemaan rukouksen kanssa. Sanon lapsilleni, etteivät enkelitkään voi auttaa sinua, ellet pyydä.

Martti Suosalon ajatukset palaavat nyrkkeilijä Huoviseen. Hän tietää Kisahallin kaverillaan olleen ”aika kova elämä”. Sitten usko katkaisi itsetuhoisen elämäntavan ja sitä seuranneen vankilakierteen.

– Näytteleminenkin on uskon asia. Koen, että tehtäväni on sellainen, että se menee läpi vain sydämen kautta. Ja voin sanoa, että olen antanut koko elämäni ja sydämeni tälle työlle, Suosalo pohtii.

– Se on minun Jeesukseni. Sitä palvelen.

Martti Suosalo poseraa seisten Ali Niemelän ja Late Johanssionin keskellä.
Martti Suosalo vierailee vappuaattona Ex-Criminals -ohjelmasarjan studioisäntien Ali NIemelän ja Lauri ”Late” Johanssonin keskustelukumppanina Radio Deissä. Kuva: Oskar Vilkevuori

Martti Suosalo vieraana Radio Dein Ex-Criminals -ohjelmassa vappuaattona 30.4. klo 22 ja uusintana sunnuntaina 5.5. klo 16. Lähetetyt Ex-Criminals -jaksot ovat kuunneltavissa Dei Plussassa.