Haluan jakaa Sanaa, joka mursi sieluni pimeyden – etiopialaisen Berhanen tarina pimeydestä valoon

 

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hebr. 4:12)

Kaikki alkoi hengellisestä laulusta, joka esitti raamatullisen totuuden yksinkertaisesti. Tuolloin teini-ikäinen Berhane oli sairastamassa setänsä luona. Seinänaapurissa asuvien kristittyjen jatkuva laulu sai hänet hermostumaan. Mutta juuri tuo laulu auttoi murtamaan pimeyden hänen sielussaan.

Berhane syntyi Lounais-Etiopiassa yhtenä seitsemästä lapsesta hurskaaseen Waqafeta- perheeseen, joka uskoi Waaqaaksi kutsuttuun ylimpään olentoon ja palveli tämän sanansaattajia, ’kalichoja’. Niinpä Berhane teki kaikkensa välttyäkseen kuulemasta kristittyjen laulua. Hän tukki korvansa ja soitti maallista musiikkia täysillä, mutta mikään ei auttanut. ”Mitä oletkaan tehnyt vuokseni…..  miten voin korvata hyvyyden, jota olet osoittanut minulle”, kuului naapurista.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Varttuessaan Berhane palveli kaiken vapaa-aikansa kalichaa tekemällä hänelle kotitöitä ja palvomalla Waaqaata yhdessä hänen kanssaan. Nämä tehtävät uuvuttivat Berhanen, ja koulutyöt alkoivat laahata jäljessä. Palkkana uurastuksestaan Berhane näki jatkuvasti painajaisia hengistä, jotka uhkasivat vahingoittaa häntä, ja hän joutui olemaan pitkiä aikoja poissa koulusta päänsärkyjen takia.

Kalicha ei pystynyt parantamaan Berhanea ja ohjasi hänet toiselle, joka suoritti pelottavan rituaalin. Tyttö peitettiin paksuilla lakanoilla ja hänet ympäröivä tila täytettiin savulla. Hän oli tukehtumaisillaan ja huusi apua. Silloin kalicha sanoi hänen äidilleen, että huutaja oli demoni, joka lähti tytöstä. ”Mutta minä siinä huusin, koska en voinut hengittää”.

Tämän tapahtuman jälkeen Berhanea ajoittain vaivanneet epäilykset voimistuivat. ”Miksei Waaqaa pysty parantamaan minua, vaikka on jumala,” hän ihmetteli. Berhane kuuli naapurista kristittyjen laulua. Hän vihasi sitä ja pilkkasi mielessään kristittyjä, mutta joskus uteliaisuus sai voiton ja hän seurasi seinässä olevasta rei’ästä kristittyjen lauluja, rukouksia ja saarnoja.

Samaan aikaan Berhane kyllästyi siihen, ettei kyennyt käymään koulua, ja tenttejä oli jäänyt väliin. Hän päätti käydä koululla kysymässä, voisiko palata. Se oli hänen tietämättään askel lähemmäs Jumalaa: Berhane sai kuulla evankeliumin. Lisäksi rehtori ja opettaja varoittivat häntä kalichan rituaaleista. He toivottivat Berhanen lämpimästi tervetulleeksi takaisin kouluun. ”Olin raivoissani. Kirosin heidät kaikki ja lähdin,” Berhane kertoo.

Pyhä Henki teki kuitenkin salaista työtään, ja epäilykset kalichojen voimaa kohtaan kasvoivat ylivoimaisiksi. Eräänä päivänä Berhanen suorittaessa palvontamenoja kalichan kotona tapahtui jotain odottamatonta. Rituaaliin kuului laulua, mutta kalichaa ylistävien sanojen sijaan Berhanen suusta tulvivatkin sen hengellisen laulun sanat, jota hän oli yrittänyt niin kovasti välttää. ”Oi mitä oletkaan tehnyt puolestani….miten voin maksaa takaisin hyvyytesi minua kohtaan…”

Berhane ei päässyt eroon tästä kertosäkeestä, vaikka jopa pyysi kalichaa murtamaan ”kirouksen”. Berhane oli hämmentynyt ja stressaantunut. Silloin hän muisti kristityn tytön koulustaan ja päätti pyytää apua. Tyttö vei Berhanen kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen hän meni setänsä kristittyjen naapurien luo ja otti Jeesuksen vastaan.

Kun Berhanen vanhemmat saivat tietää asiasta, he olivat järkyttyneitä ja raivoissaan ja ajoivat tyttärensä pois kotoa. Setänsäkin luota Berhane joutui häädetyksi uskonsa tultua ilmi. Hän pääsi turvaan kristityn koulutoverinsa luokse, mutta samalla alkoi hänen elämänsä yksinäisin aika. Kuuteen vuoteen Berhane ei saanut tavata perhettään, joka piti häntä epäpuhtaana. Koti-ikävä tuntui musertavalta, mutta jokainen yritys lähestyä perhettä johti vain suurempaan sydänsuruun. Traditionaaliset yhteisöt perustuvat ryhmän yhteyteen ja yhteisön ulkopuolelle jäävän on vaikea tulla toimeen. Kotoaan karkotettuna Berhane tarvitsi Jumalan yliluonnollista armoa selvitäkseen.

Hän löysi turvapaikan kristitystä perheestä, jossa toimi lapsenvahtina ruokaa ja majoitusta vastaan. Hänen sydämensä oli kuitenkin täynnä surua perheensä menettämisestä. Hän vietti aikaansa opetellen tuntemaan Kristusta paremmin ja rukoillen perheensä puolesta.

Palvelutehtävä

Ajan myötä Berhanen terveysongelmat katosivat. Hän oppi tuntemaan ja rakastamaan Kristusta yhä enemmän. Berhanesta tuli evankelista, eikä hän antanut ikävän perhettään kohtaan haitata palvelutehtäväänsä.

Vaikuttaa siltä, että kärsimys on tehnyt Berhanesta vakaan ja asiallisen Jumalan valtakunnan työntekijän. Hän on ujo eikä mielellään puhu työstään virallisissa yhteyksissä, mutta arkisessa lounasseurassa hän ei voi kätkeä intohimoaan työhönsä. Omasta ja lähipiirinsä kokemuksesta hän tuntee Waaqaata palvovien ihmisten taistelun.

”Waaqaan palveleminen tuhoaa ihmisen. Se aiheuttaa ihmisille monenlaista surua ja henkistä painetta. Monet eivät koskaan kohtaa ihmistä, joka kertoisi heille Jeesuksesta. Emme voi jättää heitä. ” Berhane tietää työn olevan vaarallista. ”Menen paikkoihin, joihin kukaan muu ei uskalla mennä aloittamaan työtä, eivät edes pastorit….Mutta Jumala on paimeneni ja kulkee kanssani.”

Kerran Berhane joutui kylästä toiseen kävellessään kahdeksan miehen väijytykseen. Hän tiesi olevansa vaarassa ja käytti ainoaa asetta, joka hänellä oli: Jumalan sanaa. Hän julisti rohkeasti evankeliumia, ja yllättäen miehet päästivät hänet menemään: ”Jumalasi on auttanut sinua tänään, lähde nyt täältä.”

Berhanen rohkeus ja peräänantamattomuus vaarojen kohdatessa on kantanut hedelmää. ”Yhdessä vaikeimmista paikoista, missä olen koskaan ollut, Jumala on tehnyt ihmeen. Siellä on nyt suuri kirkko.” Lisäksi Berhane on ollut mukana yhdeksän muun seurakunnan istuttamisessa.

Jumala on tehnyt työtään myös Berhanen perheen elämässä. Isä tosin kuoli sairaana ja ahdistuneena, mutta äidistä tuli Jeesuksen seuraaja vuosikausia tyttärensä elämää seurattuaan. ”Odotin jatkuvasti saavani uutisen tyttäreni kuolemasta”, äiti kertoo. ”Monet ihmiset halusivat tappaa hänet, mutta Jumala suojeli häntä. Se hämmästytti minua ja sai minut uskomaan Jumalaan. Hän on todella Herra, jonka kaltaista ei ole!”

Kuluneiden vuosien aikana noin 100 Berhanen lähisuvun jäsentä on tullut uskoon, osa suoraan hänen palvelutehtävänsä tuloksena. Berhanen psyykkisistä ongelmista kärsinyt setä parantui ja toimii nyt yhdessä Berhanen kanssa hänen palvelutehtävässään. ”Kaikki ne perheenjäsenet, jotka häätivät minut pois ja häpäisivät minua julkisesti, ovat ottaneet Jeesuksen vastaan,” Berhane kertoo.

Berhane on päättänyt määrätietoisesti jatkaa tehtävässään, mutta rukoilee hartaasti lisää työtovereita. ”Evankeliumia ei voi levittää vain yksi ihminen…työtä on liikaa, ja teen sitä yömyöhään asti. Rukoilkaa Herraa, että hän antaisi kaiken mitä tarvitsemme tämän palvelustehtävän suorittamiseksi.”

Berhane on yksi vaikutusvaltaisimpia jäseniä Open Doorsin palvelutyössä Etiopiassa. Hän tekee kanssamme yhteistyötä vainottujen kristittyjen auttamiseksi omalla asuinseudullaan. Teidän tuellanne on mahdollista varustaa enemmän työntekijöitä tähän tärkeään tehtävään.

Open Doors auttaa Etiopian kirkkoa:
– tiedon lisääminen vainosta ja raamatullisesta tavasta vastata siihen.
– kirkon varustaminen tehokkaaseen evankeliointiin.
– kristittyjen opetuslapseuskoulutus
– taloudellisen toimeentulon helpottaminen.

Taustaa

’Waaqefannaa’ on perinteinen uskonto, jota harjoittavat eniten Etiopian Oromo-heimoon kuuluvat ihmiset. ’Waqafeta’ viittaa ihmiseen, joka uskoo Waaqefannaa-uskonnon jumalaan, Waaqaan. Waaqaalla on sanansaattajia ja rituaalien johtajia. Hänen palvontapaikkansa sijaitsee usein kukkulan huipulla, rinteellä tai lehdossa, jossa kasvaa suuria puita. Waqafetat uskovat siis yhteen korkeimpaan olentoon, eikä heidän uskontoonsa kuulu animismia, polyteismia tai esi-isien henkien palvontaa. Monet oromonheimoiset harjoittavat perinteistä uskontoaan islamin tai kristinuskon rinnalla.

Open Doorsin kenttätutkija selittää: ”Vaikka valtaosa väestöstä on muslimeja tai kristittyjä, maan joissain osissa harjoitetaan vielä perinteisiä uskontoja. Siellä yhteisöön kuuluvien otaksutaan mukautuvan sen kaikkiin uskonnollisiin ja kulttuurisiin riitteihin. Niistä luopuminen voi johtaa karkotukseen yhteisöstä. Jopa kristittyjen ja muslimien parissa harjoitetaan melko yleisesti mustaa magiaa. On tavallista esimerkiksi luovuttaa vastasyntynyt vauva paikalliselle noidalle.”

 

Lähde.

Tutustu lisää Etiopian tilanteeseen.

 
Open Doors tilaa ilmaislehti punainen