Kirjoittanut
Ruotsissa ja Suomessa on alettu perustaa vanhempien vertaistukiryhmiä, joihin kaikkien lapsen saaneiden toivotaan osallistuvan. Ryhmillä pyritään tukemaan vanhemmuutta ja siten estämään syrjäytymistä, avioeroja ja huostaanottoa.
Ruotsalaisen Leksandin kaupungin hyvinvointikoordinaattori Thomas Johanssonin kehittämän vertaistukimallin idea on se, että lasten hyvinvointi riippuu suoraan vanhempien hyvinvoinnista.
Helsingin Sanomien (15.5.) mukaan vertaistukimallin konkreettisena tavoitteena on ollut saada isät osallistumaan vanhemmuuteen enemmän.
– Vanhemmat pitää saada kiinni silloin, kun motivaatio on korkeimmillaan eli jo ennen lapsen syntymää, sanoo Johansson.
Vanhempien vertaistukiryhmät tapaavat tiiviisti ammattilaisten johdolla raskauden alusta lapsen ensimmäiseen ikävuoteen asti.
– Parhaimmillaan vanhemmat ovat tavanneet toisiaan yli kymmenen vuotta.
Johanssonin mukaan varhainen puuttuminen ongelmiin tuo säästöä, koska ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin vahinkojen korjaaminen.
”Leksandin mallia” on käytetty eri puolilla Ruotsia yli 15 vuotta. Suomessakin perhevalmennusta on alettu nyt kehittää sen mukaan. Asiasta kertoi Helsingin Sanomille projektipäällikkö Eila Pelli, joka vetää Keski- ja Itä-Suomessa lapsiperheiden palveluita kehittävää sosiaali- ja terveysministeriön Lasten Kaste -hanketta.
Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak) työskennellyt dosentti Timo Junkkaala oli aikanaan tuomassa Leksandin mallia Suomeen. Vuonna 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Espoon kaupunki sopivat kumppanushankkeen, jonka tavoitteena oli toteuttaa uusimuotoinen perhevalmennusmalli. Sittemmin vanhempien vertaistukea painottavan perhekeskusmallin rakentaminen on kirjattu Suomessa myös hallitusohjelmaan.
– Innostuin Leksandin perhekeskusmallista, kun näin siitä ohjelman televisiossa toista kymmentä vuotta sitten. Se tuntui vastaavan siihen ongelmaan, että lasten ja nuorten auttamisessa yhteiskunta on usein myöhässä. Ennalta ehkäisy on paras ratkaisu. Lapsia voidaan parhaiten auttaa tukemalla vanhempia. Ryhmissä saatava vertaistuki voi rohkaista ja korvata suvun ja naapurien apua, Junkkaala sanoo.
– Kävin Leksandissa ja vakuutuin mallin toimivuudesta. Siellä oli saatu hyviä tuloksia. Diakin kutsusta Thomas Johansson kävi Suomessa kymmenen vuotta sitten. Espoon kaupunki alkoi kehittää mallia tänne sopivaksi.
– Toivon, että mallia ei vesitettäisi, kun se sovelletaan Suomen oloihin. Vain riittävän määrätietoisella ohjelmalla saavutetaan tuloksia, Junkkaala painottaa.
Hän huomauttaa, että kaikki työ perheiden hyväksi on myös kristillistä työtä.
– Se tukee kristillisen lähimmäisenrakkauden toteutumista kaikkein tärkeimmällä alueella. ”Se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on epäuskoista pahempi”, hän siteeraa 1. kirjettä Timoteukselle.
