Augustinuksen joulusaarna: Vain yksi vastaus

Kuva: Istockphoto.

Kutsumme Herran syntymäjuhlaksi päivää, jona Jumalan Viisaus tuli julki vastasyntyneenä lapsena ja Jumalan Sana päästi ihmisääniä vaikka ei vielä osannut puhua. Jumaluus oli hänessä kätkettynä, ja sen merkiksi nousi tietäjille taivaan tähti, ja paimenet kuulivat hänen syntymästään enkelten äänillä. Juhlikaamme siis tätä vuotuista juhlaa! Se on täyttänyt profetian, jossa sanotaan ”totuus versoo maasta ja vanhurskaus …

Kutsumme Herran syntymäjuhlaksi päivää, jona Jumalan Viisaus tuli julki vastasyntyneenä lapsena ja Jumalan Sana päästi ihmisääniä vaikka ei vielä osannut puhua. Jumaluus oli hänessä kätkettynä, ja sen merkiksi nousi tietäjille taivaan tähti, ja paimenet kuulivat hänen syntymästään enkelten äänillä.

Juhlikaamme siis tätä vuotuista juhlaa! Se on täyttänyt profetian, jossa sanotaan ”totuus versoo maasta ja vanhurskaus katsoo alas taivaasta” (Ps. 85:12).

Isän sylissä oleva Totuus versoi maasta istuakseen myös äitinsä helmassa. Totuus, joka pitää maailman koossa, versoi maasta, jotta häntä kannattaisivat naisen käsivarret. Totuus, joka ruokkii lakkaamatta enkeleitä puhtaalla autuudella, versoi maasta, jotta tulisi ruokituksi Maria-äitinsä rinnalla. Totuus, joka ei mahdu taivaisiinkaan, versoi maasta, jotta hänet pantaisiin seimeen makaamaan. Kenen hyväksi tuo kaikkein Korkein tuli tällaiseen alhaisuuteen? Ei omaksi hyväkseen, vaan meidän suureksi avuksemme, jos uskomme häneen.

Havahdu hereille, ihminen! Sinun vuoksesi Jumala tuli ihmiseksi! Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva (Ef. 5:14). Vieläkin sanon: Sinun vuoksesi Jumala tuli ihmiseksi. Olisit joutunut ikuiseen kuolemaan, ellei hän olisi syntynyt aikaan. Koskaan et olisi päässyt vapaaksi synnin ruumiista, ellei hän olisi ottanut osakseen synnin ruumiin kaltaisuutta. Sinut olisi perinyt ainainen kadotus, ellei osaksesi olisi koitunut tuo laupeus. Et olisi herännyt uuteen elämään, ellei hän olisi suostunut kanssasi kuolemaan. Olisit joutunut tuhoon, ellei hän olisi tullut apuun. Olisit mennyttä, ellei hän olisi tullut.

Juhlikaa iloisina pelastuksemme ja lunastuksemme saapumista! Juhlikaa tätä juhlapäivää: suuri ja ikuinen päivä, suuresta ja ikuisesta päivästä syntynyt, astui meidän niin lyhyisiin ja hetkellisiin päiviimme. On koittanut vanhurskauttamisen, pyhityksen ja lunastuksen hetki. Niinpä se, joka iloitsee, iloitkoon Herrasta, niin kuin Raamatussakin sanotaan (vrt. 1. Kor. 1:30). Älkää tulko niiden juutalaisten kaltaisiksi, jotka eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta (Room. 10:3). Siksi Psalmikin heti lisää näihin sanoihin ”totuus versoo maasta” sanat ”ja vanhurskaus katsoo alas taivaasta”. Näin kukaan heikko ja kuolevainen ihminen ei voi röyhkeästi väittää, että kyse olisi hänen omasta vanhurskaudestaan ja että hän ihmisenä voisi tehdä itsensä vanhurskaaksi eli luulla olevansa omin voimin vanhurskas ja heittää syrjään Jumalan vanhurskauden. 

Totuus siis versoi maasta. Tuo totuus on Kristus, joka sanoi ”Minä olen totuus” (Joh. 14:6). Hän syntyi neitsyestä. Vanhurskaus katsoi alas taivaasta, niin että jokainen, joka uskoo tuohon vastasyntyneeseen, tulee vanhurskaaksi, ei omin voimin ihmisenä, vaan Jumalan vanhurskauttamana. Totuus versoi maasta, kun Sana tuli lihaksi. Vanhurskaus katsoi alas taivaasta, sillä jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä (Jaak. 1:17). ”Totuus versoi maasta” tarkoittaa Marian synnyttämää ihmistä. Ja ”vanhurskaus katsoo alas taivaasta” tarkoittaa sitä, että yksikään ihminen ei voi saada mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta (Joh. 3:27).

Uskosta vanhurskautetut, meillä on siis rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden. Hänen ansiostaan meillä on myös pääsy siihen armoon, jossa nyt pysymme ja riemuitsemme toivosta päästä Jumalan kirkkauteen (Room. 5:1). Rakkaat veljet, kuten yhdessä huomasimme, nämä muutamat sanat ovat apostoli Paavalilta. Eikö olisi hauska yhdistää ne noihin muutamiin psalmin sanoihin ja saada niistä aikaan yhteinen sointu?

Jumala on tehnyt meidät uskosta vanhurskaiksi, ja meillä on rauha Jumalan kanssa – Oikeus ja rauha suutelevat toisiaan! 

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta – sillä totuus versoi maasta!

Hänen tähtensä meillä on pääsy siihen armoon, jossa nyt pysymme, ja riemuitsemme toivosta päästä Jumalan kirkkauteen (huomatkaa, että Paavali ei sano ”meidän kirkkauteemme” vaan ”Jumalan kirkkauteen”), sillä vanhurskaus ei synny meistä, vaan se ”katsoo alas taivaasta”! Niinpä se, joka iloitsee, älköön iloitko itsestään, vaan Herrasta.

Tuon neitseestä syntyneen Herramme, jonka syntymäjuhlaa tänään vietämme, airuena kuuluu enkelin ääni: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha, ihmisille hyvä tahto” (Luuk 2:14). Miten maassa voisi olla rauha, ellei Totuus olisi versonut maasta ja Kristus syntynyt ihmiseksi? Hän on meidän rauhamme, sillä hän on liittänyt meidät yhteen, jotta meidät olisi hyvällä tahdolla sidottu toisiimme ykseyden sitein. Iloitkaa tästä armosta, niin että ilonne todistaa sisimmän omatuntonne aarteesta. Siellä emme voi iloita itsestämme, vaan Herrastamme. Siksi Psalmissa sanotaan, että hän on minun iloni ja kohottaa minun pääni (vrt. Ps. 3:4).

Voisiko meille loistaa suurempaa Jumalan armon valoa kuin tämä: Jumala antoi ainoasyntyisen Poikansa syntyä ihmisen lapseksi ja teki näin ihmisten lapsista Jumalan omia lapsia! Jos yrität selvittää, mistä syystä, millä oikeudella tai minkä ansiosta, et löydä kuin yhden vastauksen:

Armosta. 

(Lähde: Augustinuksen saarna 185, teoksessa Jumala syntyi Ihmiseksi. Suomennos Timo Nisula. Perussanoma, 2016.)

Kuka oli Augustinus?

Aurelius Augustinusta pidetään lännen kirkkoisistä merkittävimpänä. Hän syntyi vuonna 354 pienessä Thagaste-nimisessä paikassa Pohjois-Afrikassa. Augustinus oli lahjakas, ja sai aikansa arvostetuimman koulutuksen. Hänestä tuli reetori, puhetaidon opettaja, mikä toi usein suuren menestyksen mukanaan. Sitä nuori Augustinus janosikin. Hänen uransa lähti lupaavaan nousuun Milanossa, mutta noin kolmekymmenvuotiaana Augustinuksen elämä joutui murrokseen. Vuonna 386 hän löysi Jumalan armon elämänsä perustaksi.

Augustinus sai kasteen ja päätti luopua maallisesta urastaan. Hän vetäytyi ystävineen Pohjois-Afrikkaan rukouksen rauhaan. Pari vuotta myöhemmin Augustinuksen elämä taas mullistui. Hänet vihittiin vastoin tahtoaan Hippon seurakuntaan papiksi. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli Hippon piispa. Lopun elämäänsä Augustinus johti seurakuntaa, kirjoitti, opetti ja julisti. Hän kuoli vuonna 430 seitsemänkymmenen viiden vuoden iässä. Häntä pidetään usein suurimpana nerona kirkkoisien joukossa. Häntä arvostetaan lännen kirkoissa yli kirkkokuntarajojen.

Teksti Lauri Vartiainen

Teksti on julkaistu Joulusanoma-lehdessä.