Kirjoittanut
Suomessa on useita kymmeniä, ehkä satojakin eri seurakuntia, kirkkokuntia ja hengellisiä yhteisöjä. Ei ole ihme, että uskonasioita tuntematon henkilö ihmettelee ja kyselee vakavissaan, mikä mahtaa olla ”se oikea” uskonsuunta.
Kristittyjen yhteys tuskin koskaan onnistuu täydellisesti vajavaisten ihmisten kesken. Kaikille eri hengellisille yhteisöille silti työtä riittää. Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen merkittävä osio sisälsi kuitenkin ajatuksen, ”että he yhtä olisivat.” Kun käytännön tasolla useat pyrkimykset Jeesukseen uskovien kesken aidon yhteyden syntymiseksi ja ylläpitämiseksi ovat koko kristillisen kirkon historian ajan epäonnistuneet, on syytä vakavasti miettiä, olisiko kuitenkin edes jossakin määrin yhteyttä mahdollista onnistua harjoittamaan laajemmin ja enemmän kuin nykyisin tapahtuu. Löytyykö mitään sellaista yhteistä näkemystä, josta eri suuntien uskovat eivät onnistuisi heti rakentamaan riidan ja eripuran aihetta?
Kyllä löytyy, kun ryhdymme vakavissamme pohtimaan. Sellainen voisi olla Raamatun merkityksen korostaminen. On mahdotonta ajatella, että aidosti, vilpittömästi ja omakohtaisesti Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen uskova henkilö ei näkisi tärkeänä ja jopa välttämättömänä edistää raamattutietouden levittämistä. Hyvänä ja toimivana käytännön esimerkkinä asiasta on maailmanlaajuisen Gideon-järjestön toiminta. Kasteen ajankohdasta, merkityksestä sekä suorittamistavasta ja lukemattomista muista hengellisen elämän yksityiskohdista eri tavalla ajattelevat kristityt 200 maassa ovat voineet olla yhtä mieltä siitä, että Raamattu on niin tärkeä kirja, että sitä kannattaa jakaa ilmaiseksi mahdollisimman monille ihmisille. Sen seurauksena reilun sadan vuoden aikana järjestöön kuuluvat 200 000 kristittyä ovat jakaneet yli kaksi miljardia Raamattua tai sen osaa 101:llä eri kielellä!
Olisiko mahdollista Suomessakin eri kirkkokuntien ja seurakuntien alkaa yhdessä järjestää erilaisia raamattuteematilaisuuksia, joissa puhuttaisiin vain Raamatun merkityksestä sekä sen lukemisen ja levittämisen tärkeydestä. Aiheeseen sopivaa hyvää ja monipuolista musiikkia löytyisi helposti tilaisuuksiin. Opilliset näkemyserot voitaisiin jättää sovinnolla syvällisempiin teologisiin pohdintoihin.
