Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Sieniseurakuntia karttava Sakari Löytty uudistaa Afrikkalaista jumalanpalvelusmusiikkia ”isiltä opitulla juurella”

 
Sakari Löytty

Koronapandemia ja sen mukanaan tuomat rajoitukset pakottivat Sakari Löytyn Afrikasta Suomeen. Puolestoista viikon kuluttua on edessä paluu takaisin ylätasangoille. Kuva: Mikael Juntunen.

 – Afrikkalaisten kirkkojen kohdalla on tuntunut kipuna, että maanosa on täynnä musiikkia, jolla on rikas perinne, mutta lähetysjärjestöt nimesivät mantereen musiikin pakanalliseksi ja vaaralliseksi, tietää Sakari Löytty.

Sakari Löytty on pitkän linjan muusikko, rumpali, kitaristi ja lauluntekijä, joka julkaisee huomenna keskiviikkona neljännen soololevynsä. Edellisestä on vierähtänyt aikaa kahdeksan vuotta.

Tuon ajan Löytty on asunut ja työskennellyt Afrikassa ja Namibiassa, toisessa kotimaassaan. Siellä kuluivat myös lapsuus- ja nuoruusvuodet, lähettiperheen lapsena. Lomat kuluivat Suomessa.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

– Niinä vuosina musiikista tuli minulle ”kolmas maailma”. Maailma, johon pakenin.

”Vieläkään kaikkialla afrikkalainen musiikki ei ole tullut namibialaisiin kirkkoihin.”

Sakari Löytyn soololevyt tihkuvat afrikkalaisia musiikillisia vaikutteita. Toisin kuin saattaisi kuvitella, niitä ei ole imetty lapsuus- ja nuoruusvuosina.

– Namibia, jossa lapsena asuin, ei ollut maailma, jossa olisi kuullut namibialaista musiikkia – ainakaan sellaisena stereotyyppisenä kuvana, jollaisena ihmiset afrikkalaisen musiikin yleensä mieltävät.

– Olimme lähetystyössä ja kirkon kuvioissa. Siellä laulettiin virsiä ja kuorolaulua. Vieläkään kaikkialla afrikkalainen musiikki ei ole tullut namibialaisiin kirkkoihin.

Sen sijaan kiinnostus mustaa musiikkia kohtaan Namibiassa heräsi.

– Sitä kautta tulivat blues, rock gospel – afroamerikkalaisen musiikin tyylisuunnat. Ensin kiinnostus rytmimusiikkiin, ja sitä kautta myöhemmin kiinnostus afrikkalaiseen populaarimusiikkiin.

Taistelua tyhjiä lupauksia vastaan

Sakari Löytyn työsarka löytyy edelleen Afrikasta, ovambokansaan kuuluvien heimojen tasangoilta. Nykyään seutu tunnetaan Namibian pohjoisena maakuntana, Ambomaana.

– Työmaanani on aika lailla koko pohjoinen osa maata, Lutheran Commmunity in Southern Africa -järjestössä yhdessä vaimonsa Päivi Löytyn kanssa työskentelevä Sakari Löytty kertoo.

Viime vuonna korona toi Löytyn pariskunnan Suomeen, mutta paluu Afrikan mantereelle on edessä lähiaikoina. Siellä Sakari Löytyn tehtävänä on kartoittaa ja kehittää lounaisafrikkalaista jumalanpalvelusmusiikkia ja messun liturgiaa.

– Siellä on paljon aineistoa, jota oltaisiin voitu hyödyntää, jos sitä ei olisi nähty pakannallisuutena ja sitä kautta vaarallisena.

Useimmat Afrikan kirkoista ovat syntyneet jonkin yksittäisen eurooppalaisen tai Pohjois-Amerikkalaisen lähetysjärjestön työn tuloksena.

”Liturgiaa toistetaan kaavamaisesti ja virsikirjaa pidetään taivaasta annettuna.”

– Siinä näkyy selvästi lapsuudesta tuttu ilmiö. Kirkkomusiikki on kovin länsimaista perua. Työssäni on kysymys mahdollisuudessa kontekstualisoida ja tuoda afrikkalaista ilmaisua siihen. Tehdä se omalla tavalla eikä vain sillä tavalla, miten se on opittu eurooppalaisilta lähetysjärjestöiltä.

Luterilaisella kirkolla on Namibiassa pitkä historia, jota ei kuitenkaan ole Löytyn mukaan kovin hyvin sisäistetty.

– Liturgiaa toistetaan kaavamaisesti ja virsikirjaa pidetään taivaasta annettuna – sitä ei sopisi muuttaa. Sitten tulevat uudet karismaattiset kirkot ja sienten lailla syntyvät uudet uskonnolliset yhteisöt, joilla ei ole pitkää perinnettä.

Sakari Löytyn missiona on tarjota luterilaisuuteen juurtuneille afrikkalaisille seurakunnille kirkonmenot ja sellaista hengellistä musiikkia, jonka he voivat kokea omakseen ilman, että musiikillinen muutos heittää seurakunnat uusien opin tuulien ja yltiökarismaattisten liikkeiden vietäviksi.

Löytyn mukaan karismaattiset seurakunnat suhtautuvat luterilaisia notkeammin kirkoissa tapahtuvaan musiikilliseen muutokseen. Afrikkalaisesta gospelista vaikutteita ottavaa sieniseurakuntien ylistysmusiikkia on tuotu ennakkoluulottomasti moneen kirkkosaliin, mutta vaarana on, että uudet seurakunnat romuttavat samalla afrikkalaisten kristittyjen uskon sisällön.

– Ne ovat aika hataria teologialtaan. Turvallista oppipohjaa ei ole, mutta ne vetoavat hyvin ihmisiin, sillä afrikkalaiset ovat meitä avoimemmin uskonnollisia.

Löytty haluaisi tehdä musiikillista uudistustyötään teologisesti tukevalla otteella, jolla on ”isiltä opittu hyvä juuri”. Tukevaa pohjaa ja koeteltua teologiaa seutukunnalla tarvitaankin. Tyhjiä lupauksia ja turbulenssia ei kaivata etenkään hengellisyyden piiristä.

­– Jos ajatellaan historiaa, joka on siellä monessa maassa ollut, niin se on ollut aika paljon kulkemista kriisistä toiseen: itsenäistymiskamppailut, rotuerottelua vastaan taistelut, monet pandemiat – mukaan lukien aids, työttömyys ja monet yhteiskunnalliset ongelmat.

– Kaikesta on siellä kuitenkin selvitty, se on resilienssiä.

Sakari Löytyn Maalla-sooloalbumi julkaistaan keskiviikkona 1.9. Tampereen Pispalan kirkossa klo 19 järjestettävään levynjulkistamiskonserttiin pääsee 90 kuulijaa. Konserttiin on vapaa pääsy, ja se on seurattavissa myös Harjun seurakunnan Youtube-kanavalla.

Kuuntele: Radio Dei tapasi Sakari Löytyn Tampereella [Radio Dei 30.8.2021]

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)