Pitäisikö uskontunnustus sanoittaa uusiksi? – tätä pohdittiin STI:n debatissa

Suomen teologisen instituutin (STI) syyskausi alkoi debatilla aiheesta Voiko uskontunnustusta muuttaa?

Keskusteluun uskontunnustuksesta osallistuivat Luther-kirkon teologi Soili Haverinen, Helsingin piispan teologinen avustaja Lauri Kemppainen ja rovasti Olli Valtonen.

Tuomasmessun 30-vuotisjuhlamessussa viime huhtikuussa saarnannut rovasti Olli Valtonen kohautti kristikansaa lausuttamalla sillä toivontunnustuksen uskontunnustuksen sijaan.

–  Miksi kirjoitit toivontunnustuksen? paneelissa keskustelua johtanut Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Jari Rankinen kysyy.

–  Se liittyy tuomasmessun juhlavuoden kokonaisuuteen. Messun saarnassa viittasin Guardian-lehdessä olleeseen artikkeliin, joka perustui raporttiin, jossa oli tutkittu eurooppalaisten nuorten ja nuorten aikuisten uskonnollisuutta. Raportin mukaan suuri osa nuorista on uskonnottomia. Esimerkiksi yli 90 prosenttia Tsekin nuorista pitää itseään uskonnottomina. Sen verran olen evankelista, että jos laumasta eksyy yksikin lammas, niin paimen jättää ne muut ja etsii sen yhden, Olli Valtonen taustoittaa.

Valtonen toteaa, ettei hän halua romuttaa uskontunnustusta, mutta hänestä tärkeä kysymys on: Miten kadonneita lampaita tulisi etsiä.

–  Mietin, että onko mahdollista sanoittaa uskontunnustusta niin, että ihmiset ymmärtävät. Pitääkö uskontunnustus lausua joka sunnuntai, Valtonen pohtii.

Turhat kynnykset pois

Lauri Kemppainen kertoo jakavansa Valtosen kanssa saman huolen, miten tavoittaa nykyihminen, joka ei tunne uskovien kulttuuria.

–  Olin paikan päällä kuuntelemassa Olli Valtosen saarnaa, eikä minulla särähtänyt mikään korvaan uskontunnustuksessa.

Myös Soili Haverinen kantaa huolta ihmisten tavoittamisesta.

–  Luther-kirkossa olemme miettineet, mitkä ovat ne tekijät, jotka ovat välttämättömiä messussa ja mitkä taas ovat niitä tekijöitä, jotka nostavat kynnystä. Ne tekijät, jotka voi poistaa, poistamme. Jos taas jokin kynnys on sellainen, jota ei voi poistaa, mietimme kuinka ihmisiä voisi auttaa ymmärtämään asiaa paremmin. Minusta uskontunnustus kuuluu niihin, joita ei voi poistaa messukaavasta.

Haverinen kertoi olleensa järkyttynyt kuullessaan tuomasmessun uudesti sanoitetusta uskontunnustuksesta.

–  Se ei ole oleellista, että lausuttiin uskontunnustus, vaan se, että kaikki yhtyivät siihen. Miksi seurakunta yhtyi?

–  Se miksi porukka osti ajatuksen niin helposti, johtui siitä että se oli perusteltu saarnassa. Se oli osa kokonaisuutta, Lauri Kemppainen perustelee.

–  En ajatellut, että se olisi kannanotto apostolista uskontunnustusta vastaan. Toiseksi se ei ollut uskontunnustus vaan toivontunnustus. Uskontunnustus on vaihdellut historian saatossa. Yksi kaikkein varhaisimpia uskontunnustuksia on Jeesus on Herra.

Uskontunnustuksen koetellut syväkerrokset

Paneelin keskustelua johtanut Jari Rankinen tiedustelee panelisteilta, näkevätkö he vaaroja siinä, jos uskontunnustus sanoitettaisiin eri tavoin eri sunnuntaipäivinä.

–  Kyllä siinä on aidosti vaaroja. Kirkkokäsikirjassa annetaan tiettyjä sanoja, jotka eri sukupolvet ovat pitäneet tärkeinä. Ne ovat koeteltuja. Monet sanonnat sisältävät syväkerroksia, eivätkä ne varmasti avaudu kaikille. Ihmisten tavoittaminen on sitten toinen juttu, pohtii Lauri Kemppainen.

Soili Haverinen on samoilla linjoilla.

–  On vaara. En ymmärrä sitä, että heitettäisiin paljon arvokasta menemään ja korvattaisiin se rihkamalla. Kolmiyhteisen Jumalan teologia on valtava rikkaus. Uskon tasolla lapsikin voi ymmärtää ja turvautua Jumalaan.

–   Nostaisin yhteisöllisen näkökulman tähän. Uskontunnustus rakentaa uskovien yhteyttä. Se yhdistää kristittyjä. Uskontunnustus on kirkon yhteinen.

Jumala ei tyhjene

Voiko uskoa ylipäätään sanoittaa? Jari Rankinen kysyy.

Lauri Kemppainen kertoo yrittäneensä sanoittaa uskoa jo aika pitkään.

–  Jotain pystytään Jumalasta sanomaan. Jumala on ilmoittanut itsestään. Lisäksi hän on inkarnoitunut. Ajattelen silti, että se mitä ajattelemme Jumalasta, ei määrittele Jumalaa. Ihminen ei pysty täysin ymmärtämään Jumalaa.

Olli Valtosen mielestä on selvää, että uskoa voidaan sanoittaa, mutta yhtä hyvin voidaan sanoa, että Jumala ei tyhjene.

–  Jumala on paljon enemmän. Minun teologinen ajatukseni on, että olemme kaikki väärässä, mutta emme tiedä, missä kohtaa, Olli Valtonen toteaa.

–  Olen samaa mieltä, ettei Jumala tyhjene ja että ihmisen antamat merkitykset ovat aina rajallisia. Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsensä. Jos näin ei olisi, meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia ymmärtää tai tuntea Jumalaa. Meillä ei ole keinoja sanoittaa Jumalaa oikein, mutta sanassaan Jumala on sen ilmoittanut, Soili Haverinen sanoo.

Panelistit pohtivat myös, mitä pitää uskoa, että pelastuu.

–  Jos ylipäätään pohtii pelastuskysymyksiä, niin on jo jonkin verran sisällä. Jumala tekee työtään, Lauri Kemppainen sanoo.

–  Minusta usko on luottamista, toteaa puolestaan Olli Valtonen.

Soili Haverinen painottaa uskon sisällön merkitystä.

–  Usko on suhde elävään Jumalaan. Se ei ole pelkkä dogmi, joka meidän pitää omaksua. Uskon ytimenä on Jeesus Kristus, hänen kuolemansa, ylösnousemuksensa ja paluunsa takaisin noutamaan meitä iankaikkiseen iloon.