Katekismuksesta on moneksi

Kirkkoherramme Matti Tolvanen suositteli minulle kirjaa, jota hän kantaa aina mukanaan. Hän perusteli valintaansa näin:

Katekismus on ensiksikin ytimekäs esitys kirkkomme uskonkäsityksestä eli opista. Se myös kiteyttää Raamatun keskeisen sisällön. Jokaisen kappaleen jälkeen on muutamia raamatunkohtia, jotka linkittävät Katekismuksen opetuksen Raamattuun. Nykyiseen Katekismukseen on jätetty edellisestä katekismuksesta Lutherin opetukset kustakin kohdasta. Voimme siis nähdä, miten hän opetti uskonsisältöä ihmisille omana aikanaan.

PS Norvanto Hedelmästään puu tunnetaan
Kirkkoherra Matti Tolvanen kertoo lukeneensa Katekismuksen moneen kertaan ja käyttävänsä sitä säännöllisesti työssään. (Kuva: Päivi Kettunen)

Ensimmäinen luku selittää kunkin kymmenestä käskystä. Vaikka ne ovat kaikille rippikoulun käyneille tuttuja, niiden kertaamisesta on hyötyä. Kun luin selitysosiot, avautui käskyistä uusia puolia: esimerkiksi seitsemännen käskyn voi katsoa varoittavan myös ympäristön turmelemisesta, sillä ”luonnon tasapainon järkyttäminen on varastamista tulevilta sukupolvilta” (Katekismus 2000: 22). En voi lakata hämmästelemästä, miten ajankohtaista ja silti myös iätöntä sanomaa Raamattu kantaa.

Selitysosiossa muistutetaan, että käskyihin sisältyvä rakkauden vaatimus tunnetaan kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Voidaan puhua myös elämän omasta laista. ”Käskyjen sisältö voidaan ilmaista sanomalla, että meidän on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme.” (Katekismus 2000: 30, 28)

Toinen luku, joka keskittyy uskontunnustukseen, muistuttaa meitä ihmisyyden ongelmasta: Vaikka kristittyjen tavoite on elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaan, se ei meiltä onnistu. Olemme synnin alaisia jo syntymästämme saakka. Vain Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen voi tulla osalliseksi Jumalan armolahjoista, alkaa rakastaa Luojaa ja lähimmäisiään. Tähän armoon meidän on tukeuduttava joka ikinen päivä. (Katekismus 2000: 40, 49.)

Kolmas luku kertaa Isä meidän -rukouksen merkityksen. Tämän rukouksen avulla pyydämme, että Jumala antaisi joka päivä voimaa noudattaa hänen tahtoaan. Isä meidän -rukous muistuttaa myös kiitollisesta mielestä. Jumala tahtoo meille kaikille hyvää, vaikka ihmisinä emme aina käsitä, mikä merkitys elämämme tapahtumilla on. (Katekismus 2000: 68.)

Neljäs luku esittelee tiiviisti sakramentit: kasteen ja ehtoollisen. Jumala jakaa armoaan sanansa ja sakramenttinsa välityksellä. On lohdullista tietää, että kasteen liitto on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu. Myös ehtoolliselle voi mennä, vaikkei täysin ymmärtäisikään siihen sisältyvää suurta salaisuutta. (Katekismus 2000: 84–90.)

Viides osio esittelee Raamatun, ripin, rukouksen ja siunauksen merkityksen. Raamattu näyttää peilin tavoin, millaisia todella olemme, ja kääntää katseemme Kristukseen ja hänen rakkauteensa. Ripissä Jumala antaa meille kaikki syntimme anteeksi ja voimme tukeutua hänen armoonsa. Rukouksen puolestaan kuuluisi olla yhtä luonteva osa kristityn elämää kuin hengitys. Herran siunaus muistuttaa meitä siitä, että elämme Jumalan siunauksen varassa joka ikinen päivä. (Katekismus 2000: 98–107.)

 Matti Tolvanen suosittelee Katekismuksen lukemista jokaiselle kirkkomme jäsenelle:

Meille itse kullekin on tarpeellista aina silloin tällöin kerrata, mikä on uskomme sisältö. Katekismusta kannattaa lukea mietiskellen, vaikkapa vain yksi kappale kerrallaan. Se kertoo, millainen on Kolmiyhteinen Jumalamme, mitä hän on tehnyt hyväksemme ja kuinka hänen yhteyteensä päästään ja siinä pysytään.

Minulle Katekismuksesta jäi päällimmäisenä mieleeni kaksi asiaa. Ensimmäinen mieleeni jäänyt opetus liittyy suvaitsevaisuuteen ja heikko-osaisten huomioimiseen: Jos Jumalan nimissä tai häneen vedoten ajamme omia etujamme tai alistamme toisia, käytämme hänen nimeään väärin. Meidän kristittyjen kuuluu tukea kaikkein heikoimpia, sillä Jeesuskin oli erityisesti niiden ystävä, joita muut väheksyivät ja halveksivat. (Katekismus 2000: 12, 18, 38.)

Toinen opetus liittyy anteliaisuuteen: Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja ottamaan toisten tarpeet huomioon (Katekismus 2000: 70). Toivottavasti muistaisimme tämän myös joulun jälkeen!

Tämä oli minun viimeinen blogikirjoitukseni. Näin loppuvuodesta on hyvä tehdä tilaa uudelle. Rauhallista joulua ja siunattua uutta vuotta teille kaikille!

Kuva: Jussi Kuutti