Linnakundista julistajaksi

 

Pentti Olkkonen on nähnyt vankilat ja kadut. Kuva Sari Savela

Pentti Olkkonen löysi rankkojen elämänvaiheiden jälkeen uskon Agape-kodissa ollessaan. Elämäntehtäväksi muodostui julistustyö Raamattuopistolla.

Pentti Olkkonen, 72, on toiminut Suomen Raamattuopiston vapaaehtoisena julistustyöntekijänä yli 20 vuoden ajan. Hän on tehnyt vuosien mittaan säännöllisesti vierailuja esimerkiksi kouluihin, vankiloihin, rippikouluihin ja seurakuntailtoihin.

Olkkosella on rankka tausta. Alkoholia Olkkonen alkoi käyttää 8-vuotiaana ja 9-vuotiaana hän tappoi ihmisen humalassa ollessaan. Tämän jälkeen Olkkonen joutui poikakotiin. Vuosien mittaan hän sai vankilatuomioita muun muassa väärennöksistä, varkauksista ja ryöstöistä. Olkkosella oli myös alkoholi- ja huumeongelma.

Sansa Neliöb. 13.2.-12.3.

1970-luvun lopussa Olkkonen sai yli kymmenen vuoden tuomion, jota hän kärsi Turun Kakolassa. Olkkonen pääsi vapaaksi seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen Olkkonen muutti Ruotsiin, jossa hän oli viettänyt aikaa jo aiemminkin. Olkkonen kärsi edelleen alkoholiongelmasta ja joutui Östforaan alhoholistiparantolaan pakkohoitoon.

Siellä Olkkonen kuuli Sininauhaliiton Agape-kodista. Suomenkielinen, kristilliseltä pohjalta toimiva alkoholistien hoitopaikka sijaitsi Deje-nimisessä pikkukylässä Karlstadin ja Norjan rajan läheisyydessä.

– Olin Agape-kodissa kaksi vuotta. Sain aikaa ajatella ja tutkia asioita. Koin, että Agape-kodissa minusta välitettiin ihmisenä. Pystyin tunnustamaan itselleni, että minulla oli alkoholi- ja huumeongelma. Piikkejä en ollut enää käyttänyt, mutta muuta kamaa kyllä.

– Aiemmin olin syyttänyt ongelmistani yhteiskuntaa. Tuolloin ymmärsin, että vika oli minussa itsessäni. Olin käyttänyt elämääni väärin. Minun itseni oli muututtava.

Agape-kodissa Olkkonen löysi uskon.

– Keskustelin uskonasioista Agape-kodin työntekijöiden kanssa. Kasvoin pikkuhiljaa siihen ajatukseen, että minustakin saattaisi mahdollisesti tulla uskovainen. Lopullisesti minut herättivät Konna-kuoron laulut, jotka tulivat meikäläisen tasolle.

Olkkonen kertoo tulleensa uskoon 21.3.1989., jolloin eräs Agape-kodin työntekijä rukoili hänen puolestaan.

– Itkimme yhdessä, välillä joimme kahvia ja sitten rukoilimme. Tuona iltana sain antaa itseni Jeesukselle. Minulle tuli kevyt olo.

Agape-kodista Raamattuopistolle

Uskoontulon jälkeen kaikki ei muuttunut yhdessä yössä. Alkoi vuosia kestänyt prosessi. Olkkonen kävi läpi mennyttä elämäänsä ja teki töitä itsensä kanssa. Tarvittiin paljon anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa. Samalla Olkkonen pohti, mitä hän elämässään halusi.

Moni Agape-kodissa ollut päihdekuntoutuja oli lähtenyt opiskelemaan Suomen Raamattuopistoon.

– He olivat selvinneet uuteen elämään, opiskelleet ja alkaneet myöhemmin tehdä palvelutyötä eri seurakunnissa. Tuo antoi minullekin toivoa. Päätin yrittää ja se kannatti.

Olkkosella oli edelleen koti myös Ruotsissa, mutta lukukausien aikana hän asui Raamattuopistolla. Ensin Olkkonen opiskeli Avoimessa raamattukoulussa. Hän kertoo suorittaneensa opistolla noina vuosina niin maallikko-, suntio-, teologi- kuin sielunhoitokurssit.

– Jo ennen uskoontuloa tiesin Raamatusta enemmän kuin laki sallii. Olin lukenut Raamatun läpi muutamaan kertaan vankilassa ollessani. Sisältö kirkastui minulle kuitenkin vasta tultuani uskoon.

– Raamattuopiston koulutuksia käydessäni en aukaissut Raamattua vuoteen. Sulattelin oppimaani. Pikkuhiljaa eri raamatunkohtia alkoi palautua mieleeni ja aloin taas tutkia Raamattua. Sittemmin olen lukenut Raamattua säännöllisesti.

Uskonprosessin alkuvaiheissa Olkkosta auttoi myös se luottamus, jota hän koki Raamattuopistolla saavansa. Raamattuopiston Israeliin suuntautunut rippikoululeiri oli Olkkoselle merkittävä kokemus.

– Sain muun muassa jakaa nuorille ehtoollista konfirmaatiotilaisuudessa. Samalla reissulla sain käydä Golgatan kummun juurella ja katsoa hautaa, jossa Jeesus oli ollut. Ymmärsin entistä paremmin, mitä Jeesus merkitsee minulle. Olin saanut anteeksi samalla tavalla kuin ryöväri ristinpuulla.

1990-luvun puolivälin tienoilla Olkkonen siunattiin Raamattuopiston julistustyöntekijäksi. Raamattuopistolta Olkkonen löysi myös Anita-vaimonsa, jonka kanssa hän on ollut naimisissa nyt kahdenkymmenen vuoden ajan.

Vuonna 1997 julkaistiin Koti nimeltä rakkaus -kirja, jossa käydään läpi Olkkosen elämää ja ajatuksia uskosta.

– Omistin kirjan Agape-kodille ja sen henkilökunnalle. He jaksoivat katsella tällaista toivotonta tapausta.

Nuorilla erityisarvo

Olkkonen toteaa, että hänen hengissä olemisensa on itsessään ihme. Hän kertoo käyneensä päihdeongelmiensa myötä muutaman kerran lähellä kuolemaa. Noina vuosina moni Olkkosen ystävä ja tuttava menetti henkensä.

– Jokaisena päivänä on ihmettelemistä ja kiitoksen aihetta. Aamulla herätessäni laitan kädet ristiin ja pyydän Taivaan Isän siunausta. Mennessäni illalla nukkumaan panen kädet ristiin ja kiitän. Joka hetki on Jumalan armoa ja lahjaa.

Olkkonen on kiertänyt vapaaehtoistyöntekijänä ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Hän vie eteenpäin evankeliumin ilosanomaa ja kertoo pyydettäessä myös päihteiden vaaroista.

– Käyn paljon esimerkiksi vankiloissa, rippikoululeireillä ja kouluissa. Pidän oppitunteja Raamattuopistolla ja muualla, saarnaan kirkoissa sekä jaan ehtoollista. Toimin myös matkanjohtajana ulkomaanreissuilla. Menen sinne minne minua pyydetään. Olen tällainen kiertävä kulkuri ja haukkuva koira.

Vankilavierailuilla on Olkkoselle erityinen arvo.

– Silloin menen omaan paikkaani. Kerron vangeille, että heillä on mahdollisuus, koska minäkin olen entinen heikäläinen.

Tärkeimpänä kohderyhmänä Olkkonen pitää nuoria.

– Nuoret tarvitsevat kuuntelijaa ja opetusta. Vanhempien ihmisten on oltava nuorille hyvänä esimerkkinä. Aikuisten pitää olla nuorten puolella, eikä haukkua heitä. Olen kertonut nuorille, että mieron tielle lähteminen tuo vain itkua, tuskaa ja murhetta. Monet nuoret ovat kiitelleet minua siitä, että olen tullut puhumaan heille päihteiden vaaroista sekä Jeesuksen Kristuksen voimasta ja Jumalan rakkaudesta.

Luoja näyttää tien

Olkkonen korostaa, että hyssyttely ei kannata. Jos ihmiselle ei kerrota synnistä, hän ei voi ymmärtää kunnolla armoakaan. Laki ja evankeliumi kulkevat käsi kädessä.

Olkkonen ei ole koskaan kirjoittanut puheitaan paperille.

– Kun puhun kirkossa tai muualla, olen tyhjä, kumisen kuin tyhjä vaski. Pyydän Herralta, että hän täyttäisi minut, niin ettei kertomani tulisi omasta itsestäni vaan Häneltä. Joka kerta olen saanut puheisiin voiman ja sanoman. Omassa voimassani en ole mitään.

– Elämä on jatkuvaa opiskelua. Koulunpenkiltä päästyään ihmisen opiskelu vasta alkaa. Aina oppii uutta. Luoja näyttää tien.

Lue lisää Elämä-lehdestä.

 

 

 

 
Artikkelibanneri perussanoma

Aiheet