Saako Sexpon pedofiliaohjelmaa kritisoida?

Viime aikoina on joissakin valtalehdissä puolustettu Sexpon pyrkimystä normalisoida pedofiliataipumus. Esimerkiksi Aamulehden toimittaja Mikko Pulliainen (5.9) kommentoi Sexpon kantaa, jonka mukaan ”mikään seksuaalinen taipumus ei ole sellaisenaan väärä tai sairas, ei edes pedofilia”. Pulliainen kirjoittaa: ”Se, mitä ihmisen päässä liikkuu, on vähän niin kuin eri asia kuin se, mitä ihminen tekee. Tunteet ja ajatukset vahingoittavat korkeintaan ihmistä itseään.”

Halut ja asenteet vaikuttavat käyttäytymiseen

PS rikottu neliö

Pulliainen on osittain oikeassa siinä, että tunteet ja ajatukset vahingoittavat lähinnä vain henkilöä itseään niin kauan kuin ne pysyvät vain ihmisen sisäisinä kokemuksina. Toinen ihminen, esimerkiksi lapsi, voi kuitenkin vaistota pedofiliahalun olemassaolon, mikä voi hämmentää lasta. Jos ihminen pitää pedofiliataipumustaan oikeana ja hyväksyttävänä, hänellä on myös suurempi todennäköisyys toteuttaa sitä käytännössä.

Sexpo on väärässä oletuksessaan, että pedofiilihenkilön hyväksyminen ihmisenä ja potilaana ja hänen auttamisensa empaattisesti edellyttäisi pedofiliataipumuksen hyväksymistä. On selvää, että henkilö ei useinkaan ole itse syyllinen kyseisen epäterveen halun syntyyn. Sen taustalla on ehkä joitakin traumatisoivia lapsuuden kokemuksia: monet pedofiileistä ovat itse kokeneet lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pedofiliahaluun itseensä pitäisi ottaa kielteisesti arvottava näkökulma. Henkilön itseymmärryksen kannalta on tärkeää tiedostaa, että kyseinen halu on epäterve. Kielteisesti arvottamalla henkilö voi vähitellen heikentää taipumuksen vaikutusta elämässään ja avata itselleen uusia tunnemahdollisuuksia.

Seksuaalisia suojaikärajoja ei ole syytä alentaa

Sexpon pyrkimys normalisoida pedofiliataipumus on erityisen huolestuttavaa, koska siihen liittyy pyrkimys alentaa lasten seksuaalisia suojaikärajoja. Sexpon puolustama vuosi kerrallaan etenevä suojaikärajojen alentaminen altistaa aina uusia ikäluokkia hyväksikäytölle. Englannissa äskettäin paljastunut laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö mahdollistui, koska sosiaaliviranomaiset ja terveydenhoitohenkilökunta pitivät alaikäisten lasten seksuaalisuhteita osana normaalia kehitystä ja suhtautuivat välinpitämättömästi suojaikärajoihin.

Seksuaalinen hyväksikäyttö traumatisoi lasta

Tutkimus on osoittanut, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla vakavasti traumatisoiva kokemus. Sen välittömiin seurauksiin kuuluvat tunne-elämän häiriöt kuten ahdistuksen ja pelon tunteet, fyysiset oireet kuten uni- ja syömishäiriöt, kiukku ja vihamielisyys, ylenmääräinen seksuaalinen kiinnostus, sosiaaliset ja käyttäytymisongelmat kuten koulupinnaus ja kotoa karkaaminen.

Lasten hyväksikäytön pitkäaikaisiin vaikutuksiin kuuluvat sekä tunne-elämän että ihmissuhteiden vaikeudet. Lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiset kertovat normaalin seksuaalisen kehityksen häiriintymisestä ja heille läheiseen aikuiseen kohdistuneen luottamuksen särkymisestä. Monilla hyväksikäytön uhreilla on vaikeuksia luoda intiimejä suhteita aikuisuudessa tai suhteet eivät ole emotionaalisesti tai seksuaalisesti tyydyttäviä. Heillä on heikko omanarvontunto, he ovat masentuneita, vieraantuneita, heidän on vaikea luottaa toisiin, kokevat toisten kosketuksen vastenmieliseksi.

Akateemisen keskustelun vapaus

Koska tieteellinen tutkimus paljastaa näin vakavia seurauksia lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä, yhteiskunnan on suojattava lasten seksuaalista koskemattomuutta. Pyrkimykset rajoittaa yliopistollisen keskustelun vapautta näistä kysymyksistä ovat huonosti perusteltuja.

Välittämättä pedofilian normalisoimisen ja laillistamisen aiheuttamasta vaarasta lapsen seksuaaliselle koskemattomuudelle useat akateemiset tahot professoriliitosta yliopiston edustajiin ovat eri näkökulmista kyseenalaistaneet oikeuttani vastustaa pedofiliaa kirjoituksessa ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi” (Keskustelua on dokumentoitu Apowikissä). Artikkelini on esimerkiksi katsottu sekoittavan mielipidettä ja tietoa.

Professoriliiton ja tieteentekijöiden liiton ammattilehdessä Acatiimi (5/2018) Suomalaisen tiedeakatemian pääsihteeri Pekka Aula vihjaa, että pyrkimykseni vastustaa pedofiliaa analysoimalla kehityskulkuja sen normalisoimiseksi ja laillistamiseksi on pyrkimystä käyttää tiedettä ”oman poliittisen tai uskonnollisen agendan edistämiseen”.

Pekka Aula ei tarkemmin selvennä tai perustele tätä vihjaustaan. Herääkin kysymys, miten pyrkimys vastustaa pedofilian normalisoimista ja laillistamista analysoimalla sen ongelmallisia käsitteellisiä lähtökohtia loukkaisi hyvää tieteellistä käytäntöä ja minkälaista poliittista tai uskonnollista agendaa se edistää. Eikö lasten seksuaalisen koskemattomuuden suojaaminen ole jokaisen moraalisesti tietoisen ja järkevän ihmisen moraalinen velvollisuus, kun otetaan huomioon lasten seksuaalisen kaltoin kohtelun aiheuttamat vakavat haitat lapsen kehitykselle?

Valt. lis. ja tietokirjailija Mai Allo kommentoi Pekka Aulan ja väitteitä Acatiimi-lehdessä (6/2018):

”Suomalaisen Tiedeakatemian esimies Risto Nieminen ja pääsihteeri Pekka Aula pohtivat Acatiimissa 5/2018 tutkijoiden sanavapautta. Asiaa koskeva keskustelu liittyy siihen, että jotkut yliopistojen ja opiskelijajärjestöjen edustajat ovat pitäneet professori Tapio Puolimatkan kirjoittelua ja esiintymistä moitittavana.

Niemisen ja Aulan kommentit herättävät jatkokysymyksiä. Niemisen ja Aulan mukaan ”on tutkijan ammattitaitoa, ettei tiedettä käytetä oman uskonnollisen tai poliittisen agendan edistämiseen”.

”Niinpä. Ihmettelen kuitenkin, miksi tämä hyvä ja tärkeä sääntö nostetaan esiin juuri Puolimatkan kohdalla, vaikka lukemattomat muut tutkijat, professorit ja opettajat saavat vapaasti titteliinsä ja arvovaltaansa nojaten esittää julkisesti poliittisia ja moraalisia kannanottoja.”

Jyväskylän yliopiston professori Timo Saloviita kommentoi keskustelua näin:

”Yliopiston rehtori ilmoitti viime kesänä, ettei professorin julkaisema kirjoitus edustanut yliopiston arvoja tai linjaa ja seurauksena ”ryhdymme konkreettisiin toimenpiteisiin”. Acatiimi-lehdessä 5/2018 suomalaisen tiedeakatemian esimies ja sihteeri kertovat, että kyse oli aivan muusta kuin akateemisesta vapaudesta ja sen rajoittamisesta. Työnantajalla on näet oikeus irtisanoutua tutkijan mielipiteistä, jos jutun alla mainitaan tutkijan työpaikka. – – Mahtaako lehti nyt hyssytellä kotimaisia ongelmia samalla kun ulkomaan asioita suurennellaan? Kyse on kai myös siitä, kuinka vauhdikkaiden mielipiteiden kanssa ollaan liikkeellä. Professori ei ollut kieltämässä holokaustia, vaan pohdiskeli mahdollisen asennemuutoksen alkamista pedofiliaan suhtautumisessa.

”YLE julkaisi syyskuussa kirjailija Leena Krohnin haastattelun, jossa hän lausui: ”Sananvapautta rajoitetaan myös poliittisen korrektiuden ja liberaaliuden nimissä. Tilanne on minusta pahempi kuin 1970-luvulla, jolloin sananvapautta myös laajasti rajoitettiin.” Siinäkin voi olla näkemys, jota professori ei enää uskaltaisi allekirjoittaa ilman työnantajan lupaa.”

 

Apowiki:

https://apowiki.fi/wiki/Kohu_kirjoituksesta_%22Kampanja_pedofilian_laillistamiseksi%22

 

Acatiimi (6/2018)

http://www.acatiimi.fi/6_2018/7.php