Kun elämä muuttuu katkeraksi

 

”Hän sanoi heille: ”Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi, sillä kaikkivaltias on antanut minulle hyvin paljon katkeraa murhetta” (Ruut 1:20).

Noomin vanhemmat toivoivat kaikkien vanhempien tavoin lapselleen onnellista elämää. Ehkä hänestä nimensä mukaisesti – ”minun iloni” – näkyi vanhempien rakkaus ja iloinen luottamus elämää kohtaan.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Noomin elämään osui hyvin raskas kymmenen vuoden jakso, jolloin menetykset seurasivat toisiaan. Ensin nelihenkinen perhe joutui muuttamaan nälänhätää karkuun vieraaseen Mooabin maahan. Siellä kuolivat ensin hänen miehensä, sen jälkeen vuoronperää molemmat hänen poikansa.

Noomi päätti muuttaa takaisin kotimaahansa toisen miniänsä, Ruutin kanssa. Kun hän palasi kotikyläänsä, hän käski ihmisiä Noomin sijasta kutsutaan häntä Maaraksi. Maara tarkoittaa katkeraa.

Noomi totesi elämänsä menetysten keskellä, että ”yltäkylläisenä minä lähdin, mutta nyt olen tyhjin käsin” (Ruut. 1:21). Hän ei syyttänyt kohtaloa, vaan osoitti sormella Jumalaa: Kaikkivaltias käsi oli ollut häntä vastaan (1:13).

Miten Noomi olisi voinut tietää, että hänen elämänsä oli tarkasti Jumalan johdatuksessa? Ahdistusten vuosia tulisi seuraamaan siunausten vuodet. Hänen miniänsä lapsesta tuli Daavidin isoisä; Jumala siis valitsi Noomin Jeesuksen sukulinjan varmistajaksi. Menneet menetykset eivät olleet Jumalan katseen poiskääntämistä vaan Hänen kiinteää johdatustaan.

Enkö minäkin ole monta kertaa varma, että Jumala on kääntänyt katseensa minusta? Enkö ajattele, että mennyt on murskannut myös kaiken tulevaisuuden? Noomin Jumala on myös minun ja sinun Jumala. Tämän päivän pimeys joutuu alistumaan tulevan kirkkauden taustaväriksi.

Julkaistu Yksin armosta _sivustollani.