Kuinka tulkita Israel-profetioita?

Vanha testamentti sisältää paljon profetioita Israelin maasta, kahdentoista heimon uudelleen kokoamisesta, maanpakolaisuuden päättymisestä ja kansan paluumuutosta luvattuun maahan, temppelin uudelleen rakentamisesta, kivisydämien vaihtumisesta eläviin sydämiin ja Pyhän Hengen vuodatuksesta. Kuinka nämä lopunajan ennustukset tulisi tulkita?

Vuonna 1950 Toimi Yrjölä kirjoitti Ristin Voittoon näin; ”Israelin valtakunnan perustaminen, Jerusalemin jälleenrakentaminen aivan täsmälleen profeetta Jeremian yli 2600 vuotta sitten julistaman ennustuksen mukaisesti, ovat sellaisia tosiasioita profetian täyttymisen puolesta, että sen ihmisen täytyy olla sokea ja tyhmä, joka ei sitä huomaa.” Aivan samanlaisia lausuntoja kuulee myös nykyään. Tällainen tulkintamalli pohjautuu kristillisen sionismin ajatuksiin, jotka ovat hapattaneet tulkintoja jo noin 150 vuoden ajan. Niinpä jotkut kristityt sitovat VT:n profetiat voimakkaasti tämän päivän Israel-Palestiina -politiikkaan. Länsirannan ja Gazan valloitus nähdään profetioiden täyttymyksenä. Israelin valtio nähdään raamatullisesti ”aikain merkkinä”, jonka pelkkä olemassaolo todistaa, että Jumalan sanaan voi luottaa. Israel on pelinappulana lopunajan dispensionisti-kuvioissa ja tempauksissa.

Olen varmasti ”sokea ja tyhmä”, mutta minua tuo Yrjölän edustama tulkinta ei vakuuta. UT:ssa puhutaan hyvin voimakkaasti näistä VT:n Israel-ennustuksista, mutta siellä niitä ei kyllä selitetä modernin Israelin valtion valossa. UT:ssa Israel-profetiat liitetään vahvasti Israelin Messiaaseen eli Jeesukseen, ja siihen kansaan, eli kirkkoon, jonka hän kokosi ympärilleen. Tämä tulkintamalli tulee erityisen kiehtovalla tavalla esille Apostolien teoissa. Tässä ja seuraavassa blogissani tulen ottamaan esille kolme keskeistä Israel-teemaa – luvatun maan, 12 heimon kohtalon ja Jerusalemin temppelin – ja katson, kuinka Apostolien teoissa käsitellään niihin liittyviä VT:n ennustuksia.

On hyvä tiedostaa, että Ap. t:n kirjoittajalle, evankelista Luukkaalle, VT:n profetiat olivat ensiarvoisen tärkeitä. Luukas kertoo, että Jeesus syntyy vastauksena niille, jotka ”odottavat Israelille luvattua lohdutusta” ja ”Jerusalemin lunastusta” (Luuk. 2:25, 38). Neitsyt Maria ylistää Jumalaa siitä, että Hän ”on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut.” (Luuk. 1:54.) Israel-ennustukset ovat siis tärkeitä Luukkaan kaksoisteoksessa. (Luuk. ja Ap. t.)

Pelastushistoriassa ei ole sattumalle varaa

Luukkaan evankeliumin lopusta ei löydy varsinaista lähetyskäskyä vaan ennemminkin lähetysprofetia. Nimittäin ylösnoussut Messias sanoo opetuslapsilleen (Luuk. 24:44–49), että kirjoitusten mukaan Messiaan piti a) kuolla, b) nousta kuolleista, ja c) hänen nimessään on julistettava parannusta ja syntien anteeksiantamista kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen. Näin ollen pyhät kirjoitukset ennustavat kaikki nuo kolme asiaa: Messiaan kuoleman, ylösnousemuksen ja maailman mission. Tämän kolmiosaisen profetian yhteydessä Jeesus käyttää pientä kreikankielistä sanaa dei. Tuo sana esiintyy tosi usein Luukkaan kaksoisteoksessa, yhteensä 40 kertaa. Dei-sanalla ilmaistaan välttämättömyyttä, jotain, minkä on pakko toteutua. Käyttämällä tässä yhteydessä tuota dei-sanaa, Jeesus ilmaisee, että se, mikä on maailmanmissiosta profetoitu, tulee eittämättä (dei) toteutumaan aina maan ääriin asti.

Opetuslapsilla on mielessään lupaukset ”Israelin lunastuksesta” ja tämän vuoksi he nyt kysyvät ylösnousseelta Messiaalta: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” (Ap. t. 1:6.) Jeesus vastaa tähän antamalla ohjeet maan valloituksesta. ”Te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Niin kuin Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin lopussa, todistus julistetaan ”kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen”.

Apostolien teoista näemme, että evankeliumi leviää juuri tämän kaavan mukaisesti. Ensiksi Jerusalemiin (2:41, 47; 5:14; 6:7), sitten Juudeaan, Galileaan ja Samariaan (9:31), sitten pikaisku Afrikan mantereelle (Etiopian hoviherra, 8:26–40), sitten Syyrian Antiokiaan (11), ja sieltä, Välimeren laineilla seilaten Vähään-Aasiaan (13:49; 19:10), Makedoniaan, Euroopan mantereelle ja viimein, Roomaan (28). Raamatun tutkijat huomauttavat, että helluntain kertomuksessa oleva pitkä, 12 kansan ja yhden kaupungin lista (Ap. t. 2:9–10), on laadittu siten, että siinä oikeastaan esitellään kaikkien maailman kansojen ja alueiden edustajat. Kristuksen kirkko julistaa kaikilla maailman kielillä kaikkien maailman kansojen edustajille Jumalan suuria tekoja Pyhän Hengen inspiraatiossa. Tässäkin on siis näkymänä koko maailma ja kaikki kansat. Raamatullisesti ilmaistuna, tähtäimessä ovat ”kaikkien Nooan poikien jälkeläiset”. (1. Moos. 9:18–19; 10:32.)

Kristuksen Herruus ulottuu yli kaikkien rajojen

Aabraham ja patriarkat saivat lupauksen luvatusta maasta, jonka rajat ulottuisivat ”Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka” (1. Moos. 15:18). Kuningas Salomon loistokautena Israelin valta todella ulottui noille aluille (1. Kun. 5:1, 4). Jo kuitenkin Israelin kuningasideologiassa ja profetioissa ylitettiin nuo rajat. Psalmissa 2 Siionin kuningas, jota Jumala kutsuu omaksi Pojakseen, saa kansat perinnökseen, ja ”maan ääriin ulottuu sinun valtasi.” Psalmissa 72 messiaaninen kuningas hallitsee ”merestä mereen” ja ”suurelta virralta maan ääriin asti.” Profeetta Sakaria näkee, että Siionin kuningas, aasilla ratsastava Daavidin poika, tulee tuhoamaan Israelin sotavoimat (!), hän tulee julistamaan kansoille rauhaa, ja ”hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.” (Sak. 9:9–10.) Näin jo VT:ssa nähdään, että messiaanisena aikana ”luvattu maa” saa ihan uudet mittasuhteet.

Tässä profetaalisessa valossa Paavali kirjoittaa meille näin: ”Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi.” (Room. 4:13.) Nyt Aabrahamille on luvattu perinnöksi jo koko maailma! Lähetyskäskyssään Jeesus ei rajoitu luvatun maan rajoihin, vaan hän sanoo, ”tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”

Jeesus ei suinkaan sano ei ”Israelin valtakunnan uudelleen rakentamiselle”. Päinvastoin, hän sanoo kyllä, ja tuo uudelleen rakentaminen tulee toteutumaan sen myötä, että todistus Jeesuksen Herruudesta, Siionin todellisesta kuninkaasta ja Jumalan Pojasta, julistetaan maan ääriin saakka. Jakeessa Ap. t. 13:47 Paavali julistaa, että Jesajan profetia Israelista, Herran palvelijasta (Jes. 42:6; 49:6), toteutuu nyt Kristuksen kirkon evankelioinnin kautta: ”Herra on näet antanut meille tämän käskyn: – Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka.” Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Herran sana levisi yli koko maakunnan.”

Kun todistus on julistettu, koittaa kaiken päätös. Tämä asia tulee esille erityisesti jakeissa Ap. t. 3:20–21 ja 17:31. Silloin Herra antaa pelastetuille ”virvoituksen ajan” ja silloin ”kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla”. Sinä määrättynä päivänä ”koko maailma” joutuu tuomiolle.

Kahdentoista heimon kohtalo?

Luukkaan kaksoisteoksessa tartutaan tähän keskeiseen lopunajan toiveeseen Israelin 12 heimon uudelleen kokoamisesta. Jeesus kutsui ympärilleen 12 apostolia. Se oli selvä profetaalinen teko, jolla hän osoitti, että hänen ympärilleen kootaan Jumalan kansa. Juuri ennen kuolemaansa, sinä yönä jona hänet kavallettiin, Jeesus solmi uuden liiton ja sanoi näille 12 apostolilleen: ”Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.” (Luuk. 22:30.) On mielestäni erittäin mielenkiintoista, että jakeiden Ap. t. 26:6–7 mukaan Paavali uskoi näiden 12 heimon olleen tiedossa ja heidän palvelevan Jumalaa. Näin Paavali tunnustaa: ”Minä… panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme. Yötä päivää meidän kansamme kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan.” (Ap. t. 26:6–7.) Mutta missä ihmeessä nämä 12 heimoa ovat? Kuinka nuo 12 apostolia hallitsevat heitä, niin kuin Jeesus lupasi?

Apostoli Pietari ja Jaakob lähettivät näille pyhille heimoille kirjeitä. Jaakobin kirje alkaa tällaisella tervehdyksellä: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.” Apostoli Pietari kirjoittaa seurakunnille, Jumalan valitsemille ihmisille, jotka ”asuvat hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa”. Pietari kirjoittaa näille ihmisille näin: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan… Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa.” (1. Piet. 2:9.) Galatalaiskirjeen loppujakeissa Paavali toivottaa rauhaa ja laupeutta ”Jumalan Israelille” eli niille, jotka vaeltavat hänen julistamansa evankeliumin mukaisesti.

Ainakin minun mielestäni on selvää, että VT:n profetiat luvatusta maasta ja 12 heimosta liittyvät erottamattomasti Messiaan persoonaan, valtaan ja pelastukseen. Tämä tulee vielä selvemmin esille, kun seuraavassa postauksessa esitän, miten Messias-yhteisö (Kristuksen kirkko) omaksui, uudelleen tulkitsi ja adoptoi itselleen VT:n temppeli-profetiat. Tämä taas osoittaa, että kristillisellä kirkolla on vankat juutalaiset juuret.