Väitös: Uuras Saarnivaara loi nuoreen Kansanlähetykseen yhtenäisyyttä

 

– Tuplatohtori Uuras Saarnivaara oli Kansanlähetykselle sen teologisten linjojen luoja, kertoo tällä viikolla väittelevä Ari Auranen.

Filosofian tohtori ja teologian maisteri Ari Auranen puolustaa tällä viikolla väitöskirjaansa Herätyksen aalloissa ja karikoissa – Uuras Saarnivaaran rooli Kansanlähetyksen perustamisessa, toiminnassa ja hajaannuksessa 1965-1976.

– Saarnivaara uskoi, että Raamattu on totta ja että koko kristillinen elämämme lepää sen varassa, Auranen selittää.

Sansa vuosisop neliö

Herätyksen ja lähetyksen pyörteissä

Nuorena koettu vaikea sairaus ja vaaratilanne uintiretkellä havahduttivat nuoren Uuraksen miettimään suhdettaan Jumalaan. Muun muassa Urho Muroman julistus innoitti nuorta miestä. Uuras Saarnivaara seurasi isänsä jalanjäljissä pappisuralle.

Rippi-isältään, dogmatiikan professori Antti J. Pietilältä, hän omaksui pietistis-lestadiolaisia korostuksia.

Saarnivaara tempautui mukaan herätykseen, joka nimettiin myöhemmin viidenneksi liikkeeksi. Hän oli myös kahdesti Yhdysvalloissa teologisen seminaarin opettajana. Aurasen mukaan Saarnivaaran syvin kutsumus oli toimia Jumalan kansan keskellä. Hän pyrki vahvistamaan uskovia, ja heidän näkyään herätyksestä.

Kansanlähetyksen alkuvaiheessa liikkeen enemmistönä olivat noin 20–34-vuotiaat nuoret aikuiset. Saarnivaaralla oli merkittävä rooli liikkeen teologisen identiteetin syntyyn.

– Hän loi perusteita uuspietistiselle teologialle ja loi liikkeeseen yhtenäisyyttä, Ari Auranen sanoo.

Kansanlähetysliike hajosi kahtia vuonna 1974.

– Liikkeen sisällä vaikutti Saarnivaaraan henkilöityvä kotimaan herätykseen keskittyvä siipi ja lähetykseen keskittyvä siipi. Liikkeen sisäiset jännitteet purkautuivat uusien lähetysjärjestöjen, Sanansaattajien ja Lähetysyhdistys Kylväjän syntyyn. Saarnivaara puolusti kotimaan työn ja lähetyksen pitämistä yhdessä. Samalla välirikko syveni liikkeen sisällä, Auranen analysoi.

Aurasen mukaan alkuperäinen ajatus oli, että Kansanlähetys olisi koonnut hajallaan olevat viidesläiset tahot saman katto-organisaation alle.

Aika julistaa evankeliumia

Saarnivaaran teologia edusti amerikkalaista evankelikaalis-raamatullista perinnettä.

– Saarnivaaran kautta myös eskatologia eli oppi lopunajoista, oli vahvana juonteena Kansanlähetyksessä. Eskatologisen motiivin merkitys oli vahva erityisesti Idän työssä. Saarnivaara korosti, että 1960-luvulla elettiin lopun ajassa. Kommunismi oli eskatologinen uhka, ja evankeliumin levittämiselle uskottiin olevan vain rajatusti aikaa, Auranen sanoo.

Entä mitä Saarnivaara tekisi tässä kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa?

Ari Auranen uskoo, että Saarnivaara puolustaisi uskovia ja rohkaisisi Jumalan kansaa pitäytymään Raamattuun.

– Hän puolustaisi varmasti miehen ja naisen välistä avioliittoa. Raamattuun vedoten hän ei myöskään hyväksynyt naisen vihkimistä paimenvirkaan.

Kustannusyhtiö Uuden Tien kautta ilmestyi 2008 Saarnivaaran teos Pelastus ja pyhitys Lutherin mukaan. Vuonna 2014 ilmestyi Jumalan Kansan Raamattu.

Aurasen mielestä ehkä merkittävin Saarnivaaran perintö näkyy ja kuuluu vielä monien Kansanlähetyksen teologien ja julistajien opetuksessa:

– Kansanlähetykselle on ominaista pitää esillä Raamattua konservatiivisista lähtökohdista, hän sanoo.

Filosofian tohtori, teologian maisteri Ari Auranen väittelee kirkkohistorian alalta Itä-Suomen yliopistossa lauantaina 5.12.2015.

Virpi Kurvinen

 
Uusi Tie ilmainen