Tampereen Marhaban-keskuksessa kotoudutaan kodikkaasti

 
Maria Haapavaara.

Marhaban-keskuksen toiminnanohjaaja Maria Haapavaara kokee olevansa kutsumustyössään. Työnsä kautta hän on saanut monia uusia ystäviä. Kuva: Tuula Vartiainen/Tampereen ev. lut. seurakunnat.

Marhaban-keskus Tampereella on kansainvälinen olohuone, jossa eri maista tulevat turvapaikanhakijat, kansainväliset opiskelijat ja muut maahanmuuttajat voivat tutustua toisiinsa ja osallistua keskuksen monipuoliseen toimintaan.

Kesällä 2017 projektina käynnistynyt toiminta on vakiintunut Tampereen seurakuntien yhteiseksi työmuodoksi. Keskus toimii Kalevan kirkon tiloissa Tampereella ja on avoinna iltapäivisin tiistaista torstaihin. Toiminnan tavoitteena on olla portti Tampereelle kotoutumiseen.

Maahanmuuttajille tarkoitettu Marhaban-keskus on ottanut mallia Marseillessa toimivasta Marhaban-keskuksesta, joka on ollut toiminnassa jo 35 vuotta.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

– Marhaban on arabiaa ja tarkoittaa tervetuloa, kertoo keskuksen toiminnanohjaaja Maria Haapavaara.

Kävijöitä kaikilta mantereilta

Kun vuonna 2015 Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa, myös Tampereen seurakunnissa oltiin aktiivisesti mukana auttamassa turvapaikanhakijoita. Syntyi ajatus, että tarvittaisiin yhteinen kohtaamispaikka maahanmuuttajille.

– Vapaaehtoiset toivoivat paikkaa, jossa voisi kohdata maahanmuuttajia.

Kaikki ihmiset etnisestä taustasta tai uskonnollisesta katsomuksesta riippumatta ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Ilmapiiri keskuksessa on erilaisia näkemyksiä ja taustoja kunnioittava.

– Keskuksen vahvuutena on, että pystymme puhumaan asioista, myös uskonnosta uskottavasti ja kunnioittavasti. Meillä sunnit ja shiiat voivat nauraa yhdessä.

Viikoittain keskuksessa käy 40–100 ihmistä, kaikkiaan kävijöitä on ollut 96 maasta.

– Tällä hetkellä meillä käy eniten ukrainalaisia maahanmuuttajia, mutta paljon on kävijöitä myös Afganistanista, Syyriasta ja Irakista. Viikoittain on joka mantereelta joku kävijä.

Marhaban-keskuksessa on mahdollisuus opiskella suomea tai englantia. Keskiviikkoisin keskuksessa kokataan yhdessä. Kävijöiden lahjat ja osaaminen pyritään saamaan käyttöön. Sekin luo osallisuutta ja yhteyden kokemusta.

– Meillä on parhaillaan eräs iranilainen teatterinohjaaja, joka pitää lapsille teatterikerhoa.

Merkittävä kotouttaja

Yhteydenpito Tampereen kaupunkiin ja Pirkanmaan hyvinvointialueelle on tiivistä. Kaupungin työntekijä käy keskuksessa viikoittain.

– Olemme merkittävä kotouttava toimija Tampereella, Haapavaara sanoo.

Medialähetys Sanansaattajat eli Sansa on Marhaban-keskuksen strateginen kumppani. Haapavaara, joka itsekin toimii Sansan hallituksessa, näkee Sansan roolin hyvin tärkeänä. Sansan tuottamia materiaaleja käytetään keskuksessa aktiivisesti. Vaikkapa farsinkieliselle afgaanille voi olla hyvin rohkaisevaa kuulla omalla kielellään tuotettua sisältöä tai intialaisen kuulla omalla kielellään Sansan tukemia sisältöjä verkon kautta.

Sansan seniorityöntekijä David Ezzine pitää viikoittain Facebook-livenä kahvihetken, jossa hän opettaa erilaisista aiheista ja vastaa ihmisten kysymyksiin. Myös Davidin pitämät arabiankieliset saarnat ovat tarjolla keskuksen kävijöille. Halukkaat voivat myös osallistua seurakuntapapin pitämään rippikouluun, jossa tutustutaan kristinuskoon.

Tutustuminen avartaa

Maria Haapavaara on ollut Marhaban-keskuksen toiminnassa mukana alusta alkaen. Ennen nykyistä työtään hän on tehnyt pitkän uran tutkimusjohtajana yksityisellä sektorilla, jossa hän toimi kansainvälisten asiakkaiden kanssa. Kansainvälisyys on edelleen mukana kuviossa, mutta yritysasiakkaat ovat vaihtuneet maahanmuuttajiin.

– Jumala kutsui minua työhön ihmisten pariin. Kun Tampereella alkoi ensimmäinen työelämälähtöinen sosionomi-diakonin koulutus diakonia-ammattikorkeakoulussa, päätin hakea mukaan.

Haapavaara kokee olevansa kutsumustyössään. Työnsä kautta Haapavaara on saanut monia uusia ystäviä.

– Suosittelen tutustumaan ihmisiin, jotka tulevat muualta. Se voi avata täysin uusia maailmoja, joita ei voi kuvitellakaan.

Sari Savela

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 4/2023.

 
Sansa artikkeliban.12.2.- MJa