Suomen ylirabbiini Simon Livson: ”Ääri-islam on meille vähintään yhtä suuri uhka kuin uusnatsit”

Ylirabbiini Simon Livson kertoi juutalaisten tilanteesta Helsingin synagogassa. Kuva: Jani Laukkanen.

Suomen juutalaisten ylirabbiini Simon Livson toivoo luterilaiselta kirkolta ystävyyttä ja yhteistyötä, koska ”maailma on menossa hulluksi”.

– Henkilöllisyystodistus, kiitos, kysytään peililasin takaa, kun yritän Helsingin synagogan portista sisään.

Kerron sopineeni tapaamisen Simon Livsonin kanssa ja pääsen eteenpäin.

PS Lemmetyinen Kyynel ja kiitos

Käytävienvierillä on pieniä kenkiä ja takkeja. Synagogan tiloissa toimii myös Helsingin juutalainen yhteiskoulu, joka on yksityinen peruskoulu. Tavanomaisen opetuksen lisäksi siellä opiskellaan juutalaista uskontoa ja heprean kieltä.

Heti ei tule mieleen toista suomalaista uskonnollista yhteisöä – saati koulua – joka tarvitsee suojakseen jatkuvan vartioinnin.

– Välillä meillä on poliisikin tuossa, Simon Livson kertoo työhuoneessaan.

Livson on neljännen polven suomenjuutalainen, ja vuonna 2013 hänestä tuli Suomen 17. ylirabbiini – historian ensimmäinen suomalainen kyseisessä tehtävässä. Käytännössä Livson on Suomen ainoa rabbi. Juutalaisia seurakuntia on Suomessa vain kaksi, toinen Helsingissä ja toinen Turussa.

– Suomessa on virallisesti noin 1200 juutalaista, mutta epävirallisesti lukuun voidaan lisätä satoja, koska kaikki Suomessa asuvat juutalaiset eivät ole seurakunnassa kirjoilla, Livson toteaa.

Juutalaisuus alkoi elää

Simon Livson kertoo, että hänen isoisänsä isä oli hattukauppias Simon Livson, joka saapui Valko-Venäjältä Viipurin kautta Tikkurilaan ja sen jälkeen Helsinkiin. Monet muutkin Suomeen tulleet, väkisin armeijaan värvätyt juutalaiset saivat tsaarin luvalla jäädä Suomeen. Helsinkiin syntyi juutalaisyhteisö ja ensimmäinen synagoga perustettiin Siltasaareen 1870.

Ylirabbiini Livson ei kuitenkaan syntynyt Suomessa vaan Israelissa, jossa hänen helsinkiläiset vanhempansa tuolloin vuonna 1982 asuivat. Kun Simon oli seitsemänvuotias, perhe muutti Jerusalmista Korpijärven kylään Varpaisjärvelle, mikä vastannee siirtymistä kokonaan toiselle planeetalle.

Hepreaa puhuva Simon oppi savon murteen parissa kuukaudessa.

– Asuin Suomessa ikävuodet 7-24. En ollut uskovainen. Perheemme noudatti juutalaisia tapoja vain osin. Todennäköisesti elin samalla tavalla kuin kuka tahansa suomalainen. Tietyt perinteet kuitenkin pidimme, esimerkiksi pääsiäiseen liittyvät. Armeijassa en noudattanut mitään erikoisruokavaliota.

Armeijan jälkeen Livson opiskeli Porvoossa tradenomiksi eikä arvannut, että pian hän tutustuisi Helsingissä ultraortodoksiseen perheeseen, joka herättäisi hänessä uudenlaisen palon juutalaisuutta kohtaan.

Kyseisen perheen isä oli rabbi, ja perhe eli uskontoaan todeksi arjessa. Livson alkoi opiskella ahkerasti juutalaisuutta. Tämä huomattiin seurakunnassa, ja Simon lähetettiin seurakunnan tuella opiskelemaan rabbiksi. Seurasi tiukkaa koulunkäyntiä: neljä vuotta Israelissa ja kaksi vuotta New Yorkissa.

Livson kertoo, että rabbin työhön kuuluu opettamista, koulussa ja seurakunnassa.

– Pidän myös huolta seurakuntalaisten kosher-ruokavaliosta. He voivat kysyä minulta, mistä saa sopivia elintarvikkeita. Teen myös yrityksille kosher-sertifikaatteja.

– Kirjoitan, vierailen konferensseissa, käyn päivittäistä kirjeenvaihtoa ja opetan Tooran viikkokursseja. Työnkuva on laaja, Livson kuvailee.

”Tuli tarve hankki vartijat”

Euroopan maista on viime vuosina kuulunut huolestuttavia viestejä antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden uudesta noususta. Suomessa juutalaisyhteisö saa Livsonin mukaan toistaiseksi elää turvallisella mielellä. Ainakin Livson itse on säästynyt väkivallalta.

– Mutta kananmunia on lentänyt ja synagogan seiniin on kiinnitelty herjaavia tarroja. Ei meillä kymmenen vuotta sitten ollut näin tarkkaa vartiointia. Tarve on syntynyt vasta 5-6 vuotta sitten.

– Suomalaiset voivat kuvitella, että tämä johtuu äärioikeistosta. Äärioikeisto onkin ongelma, jos se sisältää fasistisia ajattelumaailmoja. Puhun nyt natseista, uusnatseista, antisemiiteistä ja rasisteista. Mutta myös ääri-islamistit ovat suuri vaara, esimerkiksi ISIS. Suojelupoliisin mukaan Suomessakin on tuohon järjestöön liittyviä henkilöitä. Nämä ihmiset ovat suurempi ongelma kuin äärioikeisto, koska he eivät näe elämällä arvoa. He voivat kuolla marttyyreina ja tuhota ihmisryhmiä. Kiitos Luojan, Suomessa kukaan ei ole vielä tämän takia räjäyttänyt itseään ja muita, Livson pohtii.

– Mutta on äärioikeistollakin äärimmäisen väkivaltainen puoli, ja se nähtiin muun muassa Uuden-Seelannin moskeija-iskuissa maaliskuussa.

Livsonin mielestä on käsittämätöntä, että viime itsenäisyyspäivänä Helsingin kaduilla heilutettiin natsilippuja.

– Milloin tällaista viimeksi on ollut? Ehkä 1930-luvulla, kun Suomella oli liittolaisuussuhde Saksan kanssa. Tilanne on huolestuttava, kun tiedämme, mitä 70 vuotta sitten tapahtui.

Väkivallan uhan lisäksi juutalaisyhteisön elämää vaikeuttavat Suomessa käytännön ongelmat.

– Meillä ei esimerkiksi ole oikeutta teurastaa.

– Ja vaikka ympärileikkaus on laillista, siihen suhtaudutaan äärimmäisen negatiivisesti. Usein vanhemmat joutuvat ikäviin tilanteisiin terveydenhuollon työntekijöiden kanssa. Lääketieteellisistä syistä tehty ympärileikkaus on sairaalassa kallista, ja se tehdään yksityisesti. Monesti asiaa verrataan suoraan tyttöjen sukupuolielinten silpomiseen, ikään kuin kyseessä olisi vastaavanlainen operaatio.

– Naisten sukuelinten silpominen on juutalaisuuden mukaan äärimmäisen tuomittavaa, Livson alleviivaa.

”Emme sulje kristittyjä pelastuksen ulkopuolelle”

Livson kertoo, että juutalaisten dialogi kristittyjen ja muslimien kanssa on Suomessa voimissaan. Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik toimii jopa uskontojenväliseen vuoropuheluun keskittyvän suomalaisen Uskot-foorumin puheenjohtaja.

– Käyn itsekin puhumassa kristillisissä seurakunnissa, ja seurakuntamme kuoro käy laulamassa kirkoissa.

– Mielestäni islam on lähellä juutalaisuutta, mutta niin on kristinuskokin. Molemmat ovat syntyneet juutalaisista juurista.

Se, kumpi näistä on lähempänä juutalaisuutta, riippuu Livsonin mielestä näkökulmasta.

– Esimerkiksi ruokailusäädösten suhteen islam on lähempänä. Mutta kristinuskon moraali ja etiikka sekä käsitys rakastavasta Jumalasta ovat lähellä juutalaisuutta. Pyhää Kolminaisuutta emme tietenkään tunnusta. Emmekä sitä, että Jeesus olisi Messias.

Livson kertoo, että juutalaiset eivät varsinaisesti ajattele, että kristityt ovat ”väärällä polulla”.

– Kaikki jotka uskovat Jumalaan ja tekevät moraalisesti oikein, voivat päästä taivaaseen. Meillä on taivaaseen pääsyssä tietyt kriteerit, eli käskyt. Kristityillä on oma tiensä taivaaseen. Teidän tienne on määritelty teidän uskonne mukaan.

– Jos teidän uskonne sisällä on mahdollisuus korjata maailmaa, eli sitä mikä seurasi, kun Adam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää, voimme tehdä yhteistyötä. Juutalaisuus ei sulje tiettyjä ryhmiä pelastuksen ulkopuolelle, kuten Mormonit tai Jehovan todistajat tekevät.

Kyllä Livson silti myöntää, että juutalaiset ajattelevat itse olevansa eniten oikeassa.

– Miksi olla osana uskonnollista ryhmää, jos ei usko tämän ryhmän aatteen olevan ”totuus”?

– Uskomme, että meidän tapamme olla yhteydessä Jumalaan on oikea tapa. Mutta emme sulje muiden mahdollisuutta pelastukseen pois, hän muotoilee.

”Luterilainen kirkko on antanut pikkusormen”

Pyydän ylirabbiinia arvioimaan luterilaista kirkkoa Suomessa. Livson kuvailee juutalaisen yhteisön olevan ”peilikuva luterilaisesta kansankirkosta”.

– Meillä ei ole sitä ongelmaa, että luultaisiin meidän vesittävän uskontoa. Monet seurakunnassamme ovat kuitenkin itse vesittäneet elämänsä eli maallistuneet. Se on luonnollinen prosessi, joka on alkanut sotien jälkeen, kun juutalaisten emansipaatio Suomessa tapahtui. Juutalaiset olivat sen jälkeen lakimiehiä ja lääkäreitä, mitä he ikinä halusivatkaan olla. Sitä ennen he olivat siirtolaisia, niitä juutalaisia, jotka myivät Helsingin toreilla vaatteita ja puhuivat venäjää ja jiddishiä. Meni kaksi sukupolvea, kunnes juutalaiset alkoivat olla suomalaisia. Mutta miten säilytät juutalaisen perinteen maallisessa ympäristössä?

– Suomessa on paljon uskovaisia kristittyjä suhteessa väkilukuun. Mutta kirkon luterilaisessa päälinjassa koitetaan miellyttää ihmisiä liikaa. Silloin annetaan monessa asiassa pikkusormi ja menee koko käsi. Seuraa kritiikkiä ja kiitosta, Livson analysoi.

Hän ottaa esimerkiksi homoliitot.

– Juutalaisuus uskoo, että kaksi miestä eivät voi harrastaa seksiä, mutta se on ainoa rajoite. Yhdessä saa asua. Juutalaisuus on sensitiivinen sille, että homoseksuaalilla on tarpeet. Homoseksuaalilla juutalaisella on dilemma: miten toteuttaa Tooran mukaista elämää homoseksuaalina? Olen ollut paneelikeskustelussa, jossa on ollut ultraortodokseja homoseksuaaleja juutalaisia. Minulla ei ole vastausta heidän suruunsa ja turhautuneisuuteensa. Ainoa vastaukseni on, että me olemme ihmisiä ja Jumala on Jumala, ja meillä on häneltä saadut säädökset. Niiden mukaan mennään eteenpäin.

– Jos vertaamme luterilaista kirkkoa ja meidän seurakuntaamme, meillä ei ole varaa antaa pikkusormea homoseksuaalisuuskysymyksessä, mutta kirkolla ilmeisesti on. Olisiko kirkon linja erilainen, jos jäseniä olisi 10 000, Livson pohtii.

Kysyn lopuksi, mitä suomalainen juutalaisyhteisö haluaisi kristityiltä ja kirkolta.

– Emme mitään, Livson nauraa.

– No siis, ystävyyttä, tukea ja yhteistyötä kuten tähänkin asti. Maailma on tulossa hulluksi. Tarvitaan ryhmiä, jotka arvostavat ja kunnioittavat ihmiselämää.

Aiheet