Kirjoittanut
Lohtua läsnäolosta -hanke tuo vierellä kulkijoita pääkaupunkiseudun hoivakotien asukkaille. Hankkeen vapaaehtoiset antavat aikaansa erityisesti elämänsä loppuvaihetta eläville yksinäisille ihmisille.
Suomen Raamattuopiston kolmivuotinen Lohtua läsnäolosta -hanke alkoi viime keväänä. Projektipäällikkö Elina Lamminmäki kertoo, että hankkeella on kolme tavoitetta: ”Elämän loppuvaihetta elävien ihmisten turvattomuuden lievittyminen, omaisten tukeminen tilanteessa, jossa läheinen on lähdössä sekä mielekkyyden ja merkityksellisyyden vahvistuminen vapaaehtoisten tukijoiden elämässä”.
– Uutta ei ole se, että saattohoito-osastoilla on vapaaehtoistoimintaa. Myös palvelutaloissa on aiemminkin järjestetty musiikkihetkiä ja ulkoilua. Nämä ovat hienoja asioita, mutta me keskitymme väliin jäävään sektoriin, hoivayksiköissä asuvien hauraiden ihmisten vierellä olemiseen. Kahdenkeskiseen ajan viettämiseen, Lamminmäki kuvaa.
– Keskitymme ympärivuorokautista hoivaa tarvitseviin ihmisiin, jotka potevat yksinäisyyttä, ja joilla ei ehkä ole omaisia. Etsimme erityisesti heitä, jotka ovat oman huoneensa tai sänkynsä ”vankeja”. Pelkästään Espoossa ja Kauniaisissa ympärivuorokautista hoivaa tarjoavia yksiköitä on yli 40. Toiminta-alueemme on koko pääkaupunkiseutu.
Hankkeeseen on rekrytoitu tähän mennessä noin 60 vapaaehtoista työntekijää.
– Toimimme seitsemässä paikassa, joissa autamme useampia henkilöitä. Tavoitteemme on tuplata määrä tämän syksyn aikana.
– Teemme yhteistyötä henkilökunnan kanssa ja ajatuksemme on jopa se, ettei tämä ole hankkeemme työtä vaan kyseisten yksiköiden omaa toimintaa. Olemme jeesaajia ja tukijoita. Ennen vapaaehtoisen yksikköön menemistä, olemme neuvotelleet asiasta henkilökunnan kanssa. Hoivattava ja auttaja saatetaan yhteen ja sitä seuraavaa polkua ei kukaan tiedä. Suhde voi kestää päiviä, viikkoja tai vuosia, Lamminmäki toteaa.
Lamminmäen mukaan hankkeeseen tarvitaan lisää vapaaehtoisia eri ikäryhmistä ja sosiaalisista taustoista. Kaikki vapaaehtoiset haastatellaan ja heille annetaan työnohjauksellista tukea.
– Tämä työ aina ”asiakaslähtöistä”, autettavan arvoja ja vakaumusta kunnioittavaa. Vapaaehtoinen voi itse päättää, kuinka usein käy tapaamassa autettavaansa ja kuinka kauan antaa aikaansa kerralla. Voi myös miettiä, haluaako keskittyä yhteen ihmiseen ja kulkea hänen vierellään kenties loppuun asti, vai haluaako auttaa monia. Vapaaehtoiselle työ on myös matka itseen ja omiin voimavaroihin.
”Puhtaasti diakoninen hanke”
Vapaaehtoisten henkilökohtaista uskonvakaumusta ei Lamminmäen mukaan ”tentata”, mutta tiettyjä valmiuksia hengellisten asioiden käsittelyyn edellytetään.
– Edellytämme, että autettava voi tarvittaessa keskustella vapaaehtoisen kanssa hengellisistä asioista, eikä niitä saa väheksyä. Ja että vapaaehtoinen auttaa tarvittaessa häntä ottamaan yhteyttä pappiin.
Vaikka kaikenlaisia ihmisiä kaivataan mukaan yhteiseen työhön, aivan kaikille Lamminmäki ei projektia suosittele.
– Sellaisille emme tätä suosittele, joilla on käsittelemätön akuutti suru tai muita isoja asioita meneillään elämässä. Vaikka tämä työ parhaimmillaan antaa valtavasti, se myös vie voimia. Mutta antaessaan takuulla saa. Vapaaehtoisen täytyy myös olla jollakin tavalla sinut oman kuolevaisuutensa kanssa. On täytynyt uskaltaa kohdata se ajatus, että minäkin voin kuolla minä päivänä vain.
– Tämä ei ole myöskään oikea foorumi sellaiselle ihmiselle, jolla on suuri tarve muuttaa toista.
Lamminmäkeä on ilahduttanut, että mukaan on lähtenyt myös nuoria miehiä.
– Vaikka suurin osa vapaaehtoisistamme on naisia, mukana on myös miehiä, ja nuoria miehiä. Moni autettava iäkäs rouva saa valtavasti elinvoimaa salskeasta nuorukaisesta, joka on hänen vierellä kulkijanaan.
– Hakuaika on jatkuva, joten yhteyttä voi ottaa milloin vain. Useimmiten pääsee heti aloittamaan, Lamminmäki kannustaa.
Erityinen tilaisuus saada koulutusta ja tietoa Lohtua läsnäolosta -työhön on Mielenterveystyön opintopäivät Suomen Raamattuopistolla 5.-7.10.
– Tapahtuma on suunnattu kaikille asiasta kiinnostuneille, mutta sisällössä on pyritty huomioimaan myös heidät, joiden tehtävänä on organisoida vapaaehtoistyötä vanhusten parissa. Ohjelma sisältää aiheita muun muassa ihmisen kehossa tapahtuvista muutoksista kuoleman lähestyessä, muistisairaan kohtaamisesta, vanhusjuridiikasta, psykiatrisen potilaan elämän loppuvaiheesta, vapaaehtoisten käytännönkokemuksista ja vapaaehtoisten omasta jaksamisesta.
