Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Pyhäinpäivä muistuttaa ikuisesta valosta

 

Kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki

Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret.

Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle alkoi viime sotien jälkeen. Kynttilöitä vietiin aiemminkin vainajien haudoille, mutta tapa yleistyi 1940-luvulla, kun ihmiset halusivat osoittaa kunnioitustaan sodissa henkensä menettäneitä sankarivainajia kohtaan. Tapa laajeni kansan keskuudessa koskemaan kaikkia hautaan siunattuja omaisia.

Kynttilän liekki symbolisoi elämän valoa ja sammunut liekki kuolemaa. Nämä kaksi elämän peruskysymystä kohtaavat erityisesti pyhäinpäivänä. Kun elämän liekki sammuu maallisessa kuolemassa, se palaa edelleen ikuisessa elämässä Jumalan luona.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Pyhäinpäivän evankeliumi on Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksi julistus. Seurakunnat järjestävät pyhäinpäivän hartaustilaisuuksia ja iltamessuja, joiden yhteydessä luetaan vuoden aikana ajasta iäisyyteen siirtyneiden vainajien nimet jokaiselle erikseen sytytetyin kynttilöin ja hiljaisin muistohetkin.

Pyhäinpäivä on tänä vuonna 4. marraskuuta.

Lutherin kynästä:

Luther kirjoittaa pyhäinpäivästä saarnassaan, jossa hän viittaa Matteuksen evankeliumiin.

Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen. (Matt. 5:4)

”Joka ei tahdo olla maailman lapsi vaan haluaa kuulua kristittyihin, hänen tulee kuulua siihen ryhmään, joka auttaa muita ahdingossa ja hädässä löytääkseen myös itse tarvitessaan lohdutuksen. Kristittyjen etu ilmenee seuraavassa:… Kun maailmalliset ihmiset tuntevat olevansa turvassa ja riemuitsevat, ratas yhtäkkiä kääntyy ja he joutuvat onnettomuuteen, johon he juuttuvat ja tuhoutuvat. Kristityt sen sijaan temmataan tilanteesta ja he pelastuvat kuten Loot Sodomasta, jossa hän oli kauan ja syvästi kärsinyt jumalattomasta menosta. Siksi anna maailman nyt nauraa ja elää kuin viimeistä päivää oman halunsa ja mielensä mukaan. Vaikka joudutkin suremaan ja kärsimään ja päivittäin katselemaan menoa, joka viiltää sydäntäsi, kestä kuitenkin ja muista yllä oleva raamatunlause, anna sen ilahduttaa ja lohduttaa sydäntäsi.” (Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa.” Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 232.)

Kirkon viestintä