Kirjoittanut
Muistisairaudesta kärsivillä ihmisillä ja heidän perheillään on oikeus hengelliseen elämään. Oikeus merkitsee esimerkiksi mahdollisuutta elää Sanan ja sakramenttien yhteydessä, vaikka kyky kommunikoida ja toimia ei olisi entisellään.
Muistisairaan vakaumus on paluuta lapsuudenuskoon ja sen mukanaan tuomaan tunnemaailmaan ja turvallisuudentunteeseen.
Suomessa on arviolta 193 000 muistisairasta sekä vähintään 93 000 keskivaikeassa muistisairauden vaiheessa olevaa. Vuosittain 14 500 ihmistä sairastuu muistisairauteen. Luvut ovat Muistiliiton arvioita.
Musiikki ja kosketus ovat tärkeitä
Muistisairaan ihmisen sielunhoidossa korostuvat ehtoollisen viettäminen, yhdessä laulaminen, rukoileminen, siunaaminen, tutut Raamatun tekstit sekä ehkä tuttu kotikirkko. Ne liittävät aikaan, jolloin ihminen eli lapsuuttaan, nuoruuttaan ja aikuisuuttaan.
”Muistisairaan ihmisen kohtaamisessa myönteisyys on tärkeää. Tervehdi kädestä, hymyile ja kerro oma nimesi, mutta älä tivaa muistisairaalta ihmiseltä hänen nimeään, jos hän ei sitä heti kerro”, vanhustyön pappi Markku Palosaari Oulusta opastaa.
Hänen mukaansa kohtaamisessa tärkeä on tunnelma, eivätkä niinkään sanat. Musiikki helpottaa vuorovaikutusta, sillä monet musiikilliset taidot ja kiinnostus musiikkia kohtaan voivat säilyä sairaudesta huolimatta. Muistisairas saattaa laulaa ongelmitta, vaikkei pysty lainkaan puhumaan.
”Muistisairaan ihmisen kanssa voi hyräillä ja laulaa lapsuuden lauluja ja tuttuja virsiä. Tutut sävelmät löytyvät kokeilemalla. Vaikka ihminen ei olisi musiikillisesti suuntautunut, niin laulamisella on suuri merkitys”, Palosaari kertoo.
Palosaari korostaa kohtaamisessa ruumiillisuutta. Hän kannustaa käymään yhdessä muistisairaan kanssa jumalanpalveluksissa.
”Muistisairaalle ihmiselle pitkältä tuntuvat puheet, kuten esimerkiksi saarna, eivät ole enää niin merkityksellisiä, vaan tunnelma ja tuoksut kuten ehtoollisviinin maku ja tuoksu sekä leivän tuntu suussa. Siunaaminen kättä koskettaen, laittamalla käsi olkapäälle tai pään päälle sekä Herran siunauksen lukeminen voivat olla muistisairaalle ihmiselle tärkeitä”, hän sanoo.
Hengellisyyden syvin olemus onkin monille ehtoollisen vietto. Siihen kuuluvat hyvin tutut sanat, laulu, liikkeet, kosketus, tuoksut ja maut. Jos ihminen ei kykene enää nielemään, niin huulien kostuttaminen viinillä on hänen ehtoollisen nauttimisensa.
Uusi kirja opastaa työntekijöitä muistisairaan kohtaamisessa
Kirkon koulutusohjelmissa ei ole juurikaan huomioitu, miten työntekijän tulisi toimia muistisairaiden kanssa esimerkiksi messuissa, hoivakotien rukoushetkissä ja kotikäynneillä. Puutetta paikkaamaan on ilmestynyt kirja, joka käsittelee hengellistä tukea muistisairaan elämässä. Se on tarkoitettu seurakuntien työntekijöiden ja vapaaehtoisten avuksi.
”Kirkko haluaa siirtyä siihen maailmaan, jossa muistisairaan perhe elää”, Markku Palosaari tiivistää.
Kirjan tekemisessä on ollut mukana sairaalasielunhoidon sekä vanhustyön asiantuntijoita.
Kirkon viestintä
