”Harva raitistuu sormia napsauttamalla”

Noin kahdella kolmasosalla päihderiippuvaisuuden syynä ei ole ensisijaisesti nautinnonhalu, vaan pikemminkin yritys paeta ahdistusta, masennusta tai muuta mielenterveyden ongelmaa. (Alex Knight / Unsplash)

Päihdekuntoutujan on löydettävä uusi identiteetti. Raamattu on avain uuden minäkuvan ja tarinan muodostumisessa.

Osa kristillisistä päihdekuntoutusjärjestöistä painottaa toiminnassaan hengellisen heräämisen ja uskoon tulemisen liikkeelle sysäävää voimaa matkalla raittiuteen.

Sininauhaliiton kehittämis- ja tutkimuspäällikkö, pitkään alan kenttätyötä tehnyt tohtori Pekka Lund käsitteli väitöstutkimuksessaan Itä-Suomen yliopistossa hengellisen kokemuksen merkitystä kuntoutumisessa.

Onko olemassa jokin kuntotumisen malli, jota Lund pitää ihanteellisena?

– En tiedä onko mikään tapa ehdottoman ideaali. Sen voin kuitenkin sanoa, että suurimmalla osalla kuntoutuminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, Lund kuvailee.

Suurimmalla osalla toipujista ei Lundin mukaan ole kysymys vain päihdeongelmasta, vaan usein elämänmittaisesta kokonaiskaaoksesta.

Lundin tutkimuksessa nousi esiin ”kolmannen kerran onnistujat”, joilla uskoontulokokemuksia ja yrityksiä elämänmuutokseen oli jo pari alla, kunnes sitten ”harjoituskertojen” jälkeen lopulliselle raitistumiselle viimein oli edellytyksiä.

– Jos on aloittanut juomisen 12-vuotiaana ja elänyt 20 vuotta kaoottista elämää, uskoontulo ei pyyhi pois menneisyyttä eikä poista päihteidenkäytön pitkäaikaisia vaikutuksia.

Lundin mukaan raitistuneen kymmenen ensimmäistä vuotta ovat useimmiten uuden opettelua. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

 

Suurimmalla osalla kuntoutuminen ei tapahdu sormia napsauttamalla, tohtori Pekka Lund kuvailee. (Anssi Tiittanen)

 

”Pieleen mennyttä itsehoitoa”

Se, että päihderiippuvainen jättää päihteet kokonaan pois, on aina ihme.

Addiktiot kiinnittyvät kokonaisvaltaisesti osaksi ihmisen mieltä ja kehoa. Alkoholista irrottautuja rimpuilee kemiallista ja sosiaalista riippuvuutta vastaan. Riippuvuus ei ole mikään tarkasti rajattavissa oleva kokonaisuus, vaan vuosien ajan kehittyvä sarja kehon addiktoitumista, arvojen vääristymistä, virheellisiä valintoja ja pettymyksiä.

– Noin kahdella kolmasosalla päihderiippuvaisuuden syynä ei ole ensisijaisesti nautinnonhalu, vaan pikemminkin yritys paeta ahdistusta, masennusta tai muuta mielenterveyden ongelmaa, A-klinikkasäätiön ylilääkäri Markus Partanen kuvaili Tekniikan Maailmassa (16/2018).

– Se on itsehoitoa, joka on mennyt pieleen.

Tavallinen ihminen voi verrata alkoholin tai huumeiden vaikutusta vaikkapa mielekkäässä työssä tai harrastuksessa saavutettuun flow-tilaan, jossa näläntunne katoaa, ja elämän ristiriidat unohtuvat tai menettävät merkityksensä.

Päihderiippuvainen saavuttaa hetkellisen onnen ja merkityksen tunteen kemiallisesti, ja näistä aineista tulee hänelle väylä parempaan elämään – toki valheellisesti, kuten läheiset jo pian huomaavat. Ainetta tarvitaan kaiken aikaa enemmän toivotun päihtymystilan saavuttamiseen.

Aivoissa on satoja hermovälittäjäaineita, joihin kaikkiin alkoholi vaikuttaa. Kemiallinen riippuvuus on siis iso osa ongelmaa.

Ihminen havahtuu ongelmaansa usein vasta silloin, kun luottamussuhteet ympärillä ovat romuttuneet. Alkoholista on tullut viimeinen luottoystävä, ja sosiaalinen piiri koostuu muista päihderiippuvaisista.

Profaanit asiantuntijatkin myöntävät uskoon tulemisen voivan muuttaa alkoholistin elämän, juuri uuden sosiaalisen ympäristön ja uusien arvojen myötä, vaikka he eivät ottaisikaan kantaa Jumalan olemassaoloon.

 

Joskus viina jää ensin

Pekka Lund nostaa esiin raitistumisen ja uskoontulon yhteyden, jossa tapahtumajärjestys saattaa poiketa tavanomaisesta.

– Useinhan ajatellaan, että ensin kaveri tulee uskoon, ja sitten viina jää. Usein käy kuitenkin toisin päin.

– Alkoholisti saattaa joutua onnettomuuteen tai päätyä laitokseen, eikä voi juoda. Mieli kirkastuu kun elämää pääsee tarkastelemaan selvin päin. Silloin saattaa nousta mieleen, että kaikki elämän myönteiset asiat ovat jotenkin liittyneet hengellisiin kokemuksiin. Tästä seuraa nöyrtyminen ja ihminen tulee uskoon.

Samaria ry:n toiminnanjohtajan Ismo Valkoniemen mukaan jokaisessa toipumisessa tapahtuu väistämättä oivallus ja toivon herääminen.

– Harvoin muutos tapahtuu juomakauden sisällä. Muutoshalu voi liittyä pitkän juomakauden loppuosaan, jolloin pettymys, turhautuminen ja väsymys vallitsevaan tilaan saavat aikaan totaalisen kyllästymisen tunteen.

Päihteidenkäytön lopettanut ihminen tarvitsee uuden identiteetin.

– Moni on harmitellut sitä, että ennen olin muiden silmissä juoppo, nyt olen se entinen juoppo, Pekka Lund kuvailee.

– Ihmisen pitäisi löytää jokin muukin rooli, kuin alkoholisti, joka ei enää juo. On myös tärkeää, että ihminen itse sisäistää tämän uuden roolinsa.

 

Raamatun ihmiset puhuttelevat

Varsinainen löytö Pekka Lundin tutkimuksessa ja työssä on ollut tarinallistamisen vaikutus uuden minäkuvan muodostamisessa. Keskeinen tarinoiden lähde on Raamattu ja hengelliset laulut.

– Erästä kuntoutujaa puhutteli paljon rakkauden kaksoiskäsky. Hän oivalsi, että hänen tehtävänsä on tehdä hyvää tässä maailmassa toisten hyväksi. Hän lakkasi märehtimästä itseään, ja lakkasi myös olemasta se entinen juoppo. Tilalle tuli muita auttava ihminen.

Raamatusta löytyy paljon kertomuksia ja kokemuksia, jotka avautuvat ihmisille hoitavina ja vapauttavina. Pekka Lund haluaisikin, että toipujille annettaisiin kuntoutustyössä tilaa ja mahdollisuuksia itseoivalluksiin. Kuten sanottua, uuden identiteetin rakentaminen on keskeistä, kun päihderiippuvuuden halutaan lopullisesti jäävän historiaan.

– Jollekin on merkinnyt paljon kuvaus Jaakobin painista, toisille se, kun näkee Rebrandtin maalauksen, jossa tuhlaajapoika palaa isän luo.

Myös hengelliset laulut koskettavat ihmistä, ja ne nousivat tutkimuksessa vahvasti esiin.

– Lauluissa on melodia, tunnelma ja toistoa. Eräs kuntotuja kuuli hengellisen laulun Onnellinen mies, ja mietti ensin, että on hienoa, että joillakin saattaa olla elämässään onni. Hiljalleen hän oivalsi, että hei, minähän olen itse laulussa kuvattu onnellinen mies.

 

Joidenkin elämä muuttuu heti

Mutta onko sillä perinteisellä väkevällä uskoon tulemisella, jossa viina ja tupakka vain jäävät, yhä paikkansa? Uskovatko paljon nähneet asiantuntijat nopeisiin muutoksiin?

– Kyllä väkeviä uskoon tulemisia tapahtuu. Kuvaan näitä ihmeiksi, joissa voimme tutkia vain seurauksia, Ismo Valkoniemi sanoo.

– Tällaiset totaaliset ihmeet ovat harvinaisia. Olen nähnyt niitä 26 vuotta kestäneen päihdetyönurani aikana, mutta puhutaan varmasti muutamista prosenteista asiakkaidemme kokemuksista.

Valkoniemen mukaan puhe nopeasta muutoksesta voi olla vahingollinen, jos sen perusteella syyllistetään ne, joilla prosessi vie kauemmin. ”Leirin ulkopuolelle astuminen” yleensä kyllä tukee toipujaa.

– Vahva julistautuminen erottaa henkilön tehokkaasti vanhasta kaveriporukasta. Kukaan ei halua olla tekemisissä hihhulin kanssa, ja näin kiusauksia on vähemmän kuin niillä, joilla vanhat kaverisuhteet jatkuvat.

– Kuitenkin aikaa myöden sisäisen elämän on eheydyttävä ja oikea, terve minäkuva ja rooli tulee löytyä. Eivät kaikki voi olla evankelistoja ja suosittelen, että monet entiset käyttäjät valitsisivat normaalin ammatin ja elämän päihdetyön sijaan.

Pekka Lundin väitöstutkimuksen 21 henkilön aineistossa oli kaksi henkilöä, joilla viina, lääkkeet ja tupakka jäivät kerralla alttarille.

– Eli on tällaista ainakin tämän aineiston valossa tapahtunut. Toisin esiin sen, että monella, joka lopulta vapautuu päihteistä, on tullut uskoon jo parikin kertaa aiemmin. Kertahumahdusta ei ole heille tullut.

– Monesti tällainen henkilö myös oppii näkemään, että Jumala on ollut mukana elämässä kaikkina aikoina, myös silloin kun hän on ollut päihderiippuvainen.

– Menneisyyttä ei tarvitse yrittää pyyhkiä pois. Voidaan nähdä, että Jumala on ollut hyvä ja rakastava koko elämän matkan.