Kirjoittanut
Varhaiset kristityt kulkivat perhe- ja seksuaalietiikassaan vastavirtaan ympäröivän kreikkalais-roomalaisen kulttuurin keskellä. Kristityillä seksuaalinen kanssakäyminen kuului vain avioliittoon, ja molemmilta puolisoilta odotettiin uskollisuutta, muistuttaa dosentti Erkki Koskenniemi.
Länsimaissa eletään suurten perhettä ja seksuaalisuutta koskevien mullistusten keskellä. Tämä aiheuttaa haasteen myös kirkolle. Millaiset seksuaalikäsitykset olivat vallalla varhaiskristittyjä ympäröivässä kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa?
– Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa poikien seksuaalikasvatus tarkoitti sitä, että siitä lähtien, kun he olivat seksuaalisesti kykeneviä, heillä alkoi olla seksisuhteita orjatyttöjen ja -poikien sekä katunaisten kanssa. Joskus kolmekymppisinä he solmivat avioliiton, yleensä 15-vuotiaan tytön kanssa. Avioliiton solmimisen jälkeenkään aviollinen uskollisuus ei kuulunut kuvaan. Naisilla ei tosin ollut samanlaista seksuaalista ”vapautta”, kertoo antiikin ja varhaiskristillisyyden asiantuntija Erkki Koskenniemi.
Hän julkaisi vuonna 2009 tutkimuksen lasten heitteillejätöstä antiikissa. Tutkimusta tehdessään hän perehtyi laajalti antiikin perhe- ja seksuaalikäsityksiin.
Koskenniemen mukaan kristityt omaksuivat juutalaisen perhe- ja seksuaalietiikan lähes sellaisenaan. Juutalais-kristillisen käsityksen mukaan seksuaalinen kanssakäyminen kuului ainoastaan avioliittoon, ja molemmilta puolisoilta vaadittiin uskollisuutta. Juutalaiset ja kristityt eivät häpeilleet omia arvojaan.
– He mielellään kuvasivat perhe-etiikkaa idealistisesti. ”Meillä on yksi nainen tai ei yhtään.” Näin sanoessaan he olettivat, että heidän elintapaansa arvostetaan.
