Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Voisiko ikivanhasta Silkkitiestä tulla uusi Uskon tie?

 

Kun sinä luet tätä blogiani, olen puolisoni Junin kanssa Shanghaissa maailman suurimmassa kaupungissa. Tähän 28-miljoonaiseen megacityyn, Junin kotikaupunkiin, mahtuisi viiden Suomen väkimäärä.

Venäjän aggressio Ukrainaa kohtaan on aiheuttanut sen, että lentäessämme Suomesta Shanghaihin, emme enää lennä pituussunnassa läpi Venäjän ja Siperian, vaan joudumme kiertämään tuon pinta-alaltaan maailman suurimman maan. Ensin Itä-Eurooppaa pitkin suoraan etelään, sitten 90 asteen käännös itään Mustalle merelle.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Turkin rannikkoa hipoen matkaamme Kaukasuksen maiden ylitse maailman suurimmalle järvelle Kaspianmerelle. Siinä lennämme aivan lähellä Venäjän rajaa. Lopulta tulemme Kaspianmeren itärannalle Kazakstaniin. Lennämme läpi tämän maailman yhdeksänneksi suurimman maan.

Lopulta tulemme Kiinan rajalle, 8.000 km matkamme on kuitenkin vasta puolivälissä! Toinen puoli matkastamme kuluu pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimman maan Kiinan rajojen sisällä, sen läntisimmästä laidasta Xinjiangista sen itäisimpään laitaan Shanghaihin. Lennolla Suomesta Shanghaihin saa jonkinlaisen käsityksen Kiinan suuruudesta.

Lentoreittimme seurailee kaksituhatvuotisen Silkkitien keskeistä reittiä. Olemme siis menossa kohti itää Silkkitietä pitkin, tosin 12 km maan pinnan yläpuolella.

1.400 vuotta sitten kristinusko tuli ensimmäisen kerran Kiinaan Silkkitietä pitkin. Kristinuskon itäsyyrialainen nestoriolainen versio jätti jälkensä maahan, mutta ei juurtunut pysyvästi Kiinaan.

Jesuiitat olivat rohkeita sopeuttamaan katolista uskoa Kiinan kulttuurin ja yhteiskunnan oloihin.

Italialaiset fransiskaanilähetyssaarnaajat tulivat Kiinaan 700 vuotta sitten, mutta heidän vaikutuksensa jäi lyhytaikaiseksi. Vasta italialaisten jesuiittojen missio 400 vuotta sitten juurrutti katolisen uskon Kiinaan. Jesuiitat olivat rohkeita sopeuttamaan katolista uskoa Kiinan kulttuurin ja yhteiskunnan oloihin. Tänä päivänä katolilaisia on Kiinassa n. 12 miljoonaa, liki 1% väestöstä.

Protestanttinen missio Kiinassa alkoi tasan 220 vuotta sitten. Protestanttien tie on ollut ristin tie: Uskovat ja kirkot ovat eläneet läpi monien suurten koettelemusten ja kärsimysten kahden vuosisadan aikana. Kiinalaisittain Kristus voidaan kuvata parhaiten kärsivänä äitinä. Kaikissa kiinalaisissa kirkoissa on sekä ulkona että sisällä iso punainen risti.

Usko ei ole helppoja mielipiteitä, uskolla on hintansa. ”Ota ristisi ja seuraa minua”, sanoo Mestari. Samalla punainen risti todistaa väkevästi evankeliumin ytimestä: Jeesuksen pyhä sovintoveri, Yesu de bao xue, on ainut toivomme. Se pyyhkii pois syyllisyytemme ja avaa oven ikuiseen elämään.

Kahden vuosisadan jälkeen protestanttinen kristinusko on buddhalaisuuden jälkeen Kiinan toiseksi suurin uskonto. Samalla se on maan nopeimmin kasvava uskonto: Liki kaksi miljoonaa aikuista ottaa vastaan kasteen vuosittain. Laki kieltää alaikäisten kasteen.

Tänä päivänä Kiinassa on n. 80 miljoonaa protestanttista kristittyä. Tämä merkitsee 5,7% väestöstä. Kyse on maailman suurimmasta kansallisesta kirkosta, joka on myös maailman nopeimmin kasvava kirkko. Puolet uskovista toimii hallinnon hyväksymissä rekisteröidyissä seurakunnissa, toinen puoli rekisteröimättömissä ns. kotiseurakunnissa.

Kyse on maailman suurimmasta kansallisesta kirkosta, joka on myös maailman nopeimmin kasvava kirkko.

Lähetystyöntekijät perustivat Kiinaan yli 70 erilaista protestanttista tunnustuskuntaa. Mutta 70 vuotta sitten uusi valtio sulautti ne yhdeksi kirkoksi. Kaikki uskonpuhdistuksen seurakunnat katsovat nyt olevansa yksi ja jakamaton ”jälkitunnustuskuntainen” kirkko. Kiinan kirkko on ekumeenisesti maailman edistyksellisin ja kiinnostavin kirkko.

Meidän aikanamme Kiinan hallinto on aloittanut ns. ”Yksi vyö – yksi tie” -ohjelman: Kiina rahoittaa ja toteuttaa tuhansien miljardien taloudellisen kehityksen ohjelmia Aasian, Lähi-idän, Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja jopa Euroopan maissa. Tästä saamme kuulla usein päivittäisissä uutisissa. Kiinan taloudellinen, kulttuurinen ja poliittinen vaikutusvalta lisääntyy päivä päivältä kaikkialla maailmassa.

Monet kiinalaiset kristityt kysyvät: ”Onko meille nyt aukeamassa uusi Silkkitie? Jos usko ensi kerran tuli meille lännestä itään, voisiko se nyt liikkua idästä länteen, Kiinasta Etelä- ja Keski-Aasiaan, Lähi-itään sekä Pohjois-Afrikkaan – kaikkialle, missä Vapahtajaa Kristusta ei vielä tunneta?”

Myös heidän omassa maassaan on tuhat miljoonaa eli miljardi ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista jäsentynyttä uskoa. On paljon horoskooppeja, ennustamista, kohtalouskoa ja taikauskoa. Mikä tulee täyttämään uskon tyhjiön?

Kiinalaisilla kristityillä on tiettyjä vahvuuksia, jotka voivat puuttua muilta: Heidän teologiansa on ristin teologiaa, kärsivällisen, peräänantamattoman, itsensä uhraavan ja nöyrän uskon tie. He ovat iloisia ja avoimia, henkisesti joustavia ja erilaisuutta suvaitsevia.

He rakastavat syvästi Vapahtajaa ja Jumalan sanaa.

Kiinan uskovilla on uskomattoman paljon hengellistä energiaa: He rakastavat syvästi Vapahtajaa ja Jumalan sanaa. Raamattua luetaan ahkerasti ja sitä käytetään kaikkialla. Kiinalaiset uskovat rukoilevat kaiken aikaa ja joka käänteessä. He puhuvat rohkeasti ja rakastavasti Vapahtajasta lähellä olevilleen.

Seurakunnassa kristityt ottavat mielellään vapaaehtoisesti vastuuta. He ajattelevat enemmän perheen, seurakunnan ja lähiyhteisönsä hyvää kuin omaa etuaan. Kiinalainen kristitty on rehellinen ja luotettava mallikansalainen korruptoituneessa yhteiskunnassa.

Viime vuosikymmeninä kaikkien kiinalaisten koulutustaso ja taloudellinen elintaso ovat nousseet merkittävällä tavalla. He ovat valveutuneita ja uteliaita, valmiina tutustumaan maailmaan. Kiinalaiset ovat digitaitojen edelläkävijöitä maailmassa. He omaksuvat nopeasti uudet tekniikat.

Ottaen huomioon kaiken sanotun, ei ole ollenkaan mahdotonta, että ikivanhasta Silkkitiestä tulisi meidän aikanamme uusi Uskon tie. Ystävät, muistetaan uskollisesti rukouksissamme kiinalaisia sisariamme ja veljiämme!