Lähetystyön ytimessä hankeosaaminen ja vaikuttamistyö? – Mihin unohtui hyvä sanoma rististä?

Kirkon luottamuselimissä on jo vuosien ajan kiistelty siitä, mitä lähetysjärjestöjä tuetaan ja mitä ei ja suunnataanko varoja lähetystyöhön vai kansainväliseen diakoniaan.

Oma kokemukseni on, että lähetystyötä voi joutua puolustamaan, vaikka ei pitäisi. Senhän pitäisi olla kaiken ytimessä, koska se perustuu Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn. Lähetystyön tarpeettomuutta perustellaan muun muassa sillä, ettei meillä ole oikeutta mennä kertomaan toisuskoisille Jumalan armosta ja Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan luokse.

Lähetystyön luonne on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyään puhutaan kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä ja sitä tehdään usein kumppaneiden kautta. Julistustyön lisäksi ihmisten tarpeisiin pitää kyetä vastaamaan. Lähetystyö on monimuotoistunut ja siinä tarvitaan eri alojen osaajia. Medialähetys Sanansaattajien eläkkeelle jäänyt toiminnanjohtaja Juha Auvinen luonnehtii lähetystyön kokonaisvaltaisuutta uudessa Lähde-lehdessä sekä ihmisten palvelemiseksi että sanan julistamiseksi.

Lähetystyön kokonaisvaltaisuus ei kuitenkaan ole uusi asia, sillä kautta aikain työ on ollut sitä. Kristityt lähetit ovat perustaneet kouluja, sairaaloita ja lastenkoteja. Lähetystyöntekijät ovat opettaneet maanviljelystä, antaneet valistusta terveysasioista, parantaneet sairaita, auttaneet köyhiä, nostaneet alaspainettuja ja puolustaneet syrjittyjä. Usko Kristukseen on saanut ihmiset toimimaan lähimmäisten hyväksi ja kertomaan Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.

Lähetystyön ytimessä on usko Kristukseen. Jos lähetystyötä ei ohjaa Kristuksen sytyttämä rakkaus ja työn tavoitteena ei ole evankeliumista kertominen, niin lähetystyöstä tulee kehitysyhteistyötä. Sekin on tarpeellista ja tärkeää, mutta sellaista työtä tekevän järjestön ei pitäisi kutsua itseään lähetysjärjestöksi. Jos Jeesuksen antama lähetyskäsky ei ole lähetysjärjestön työn ytimessä, kyse ei ole enää lähetysjärjestöstä.

Suomen Lähetysseura on suurin kirkon lähetysjärjestöistä. Kotimaa-lehdessä ja kotimaa24-verkkosivuilla on viime viikkoina käyty keskustelua järjestön tilasta. Lähetysseura tekee vaikuttavaa työtä kumppaniensa kautta monissa kohteissa eri puolilla maailmaa.

Talouden haasteissa kamppailevassa järjestössä on käyty vastikään yhteistoimintaneuvottelut ja tehty organisaatiomuutos. Moni lähetysnäkyyn sitoutunut ihminen on lähtenyt tai joutuu lähtemään talosta.

Järjestön entinen työntekijä Marko Piittala kantaa huolta Kotimaa24:n blogissa Lähetysseuran nykyisestä linjasta. Piittalan mukaan erilaiset tehtävät on miehitetty osaajilla, joilla on hallussaan hankeosaaminen, mittarit ja manuaalit. Piittala kirjoittaa: ”Lähetystyöntekijänä olen kokenut olevani muinaismuisto, jota esitellään seurakuntien lähetyskannatusten turvaamiseksi.”

Hän jatkaa:

”Uusi Lähetysseura koostuu hankeosaajista, joiden tieltä poistuvat niin alatien körtit kuin konservatiivikristityt.”

Kristillisissä organisaatioissa on järkevää hyödyntää erilaisia toimintaa tehostavia työkaluja. Hyvin johdettu ja ammattimaisesti toimiva organisaatio on kaikkien etu. Se mahdollistaa varojen tehokkaan käytön ja työn vaikuttavuuden. Mutta jos pihvi puuttuu, erilaiset työkalut ovat vain ontto kehikko, josta puuttuu ydin. Mihin tarvitaan hankkeita, mittareita, tuloskortteja, strategioita tai manuaaleja, jos Kristus ja syntisen ihmisen tarve pelastua ja uudistua eivät ole työn ytimessä.

Lähetysseurankin kannattaisi palata juurilleen: väärentämättömän evankeliumin julistamiseen. Ja kyllä, sitä voi ja pitää tehdä sekä auttamistyön kautta että suoraan. Jos ihmisen tarpeisiin ei vastata ja hänen rinnallaan ei kuljeta, niin todennäköisesti sanomakin kaikuu kuuroille korville.

Pitää uskaltaa kertoa Jeesuksesta ja hänen ristin sovitustyöstä.

”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. 10:14,17)

Emerituspiispa Jorma Laulaja on myös kantanut huolta Suomen Lähetysseuran tilasta Kotimaa-lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Laulaja kirjoittaa lähetystyöstä: ”Luovuttamatonta on hyvä sanoma rististä, Herran ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta.”

Palaan vielä Piittalaan, joka kirjoittaa Lähetysseuran kirkollisen työn ohjelman keskeisistä teemoista:

”(Lähetysseuran, toim. lisäys) kirkollisen työn ohjelmaan on lisäksi laadittu kolme läpileikkaavaa teemaa: konfliktisensitiivisyys, ympäristö ja ilmastonmuutos sekä sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus.”

”Strategiakaudella 2017-2022 Suomen Lähetysseuran tavoitteet näkyvät Toivon teemoissa: 1) Todistamme Jumalan rajoja ylittävästä rakkaudesta, 2) Puolustamme syrjittyjen ihmisarvoa ja -oikeuksia, 3) Muutamme maailmaa oikeudenmukaisemmaksi ja 4) Rakennamme rauhaa ja sovintoa”, kirjoittaa Piittala blogissaan.

Laulaja päättää kirjoituksensa:

”Suomen Lähetysseura on siirtynyt lähetystyöstä ’vaikuttamistyöhön’. Sillä ei ole lähetystyöntekijöitä, vaan ’kansainvälisiä toimijoita’. Ei kai mennyt lapsi pesuveden mukana – Kristus-lapsi?”