Tanssijan lähetystie – taideleiriltä pakolaisten pariin Kreikkaan

 
a_woman_smiling_and_looking_to_camera_photo_Karri_Koistinen

– Jumalalla on meille hyvä suunnitelma, vaikka kristittyinä emme vielä täysin tietäisikään, mikä se on. Tämä tekee elämästä jännittävää mutta myös turvallista, Tiina Koistinen sanoo. Kuva: Karri Koistinen.

Hän, joka ymmärtää maailman kaikkia kieliä, ymmärtää myös kehonkieltä, Tiina Koistinen uskoo.

Ryttylän Kansanlähetysopiston kristillisellä taideleirillä se tapahtui: 15-vuotias Tiina Lähdekorpi ihastui tanssiin.

Elettiin kesää 2005. Jokioisilta kotoisin oleva, voimistelua pikkutytöstä asti harrastanut Tiina oli saanut vinkin taideleiristä, jonka yksi linja keskittyi nykytanssin alkeisiin. Hän päätti lähteä.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

– Siellä rukoiltiin aina ennen tuntia, ja kaikki tunneilla käytetty musiikki oli gospelia. Silloin ajattelin, että tämä on minun juttuni.

Seuraavana vuonna naapurikaupunkiin Forssaan perustettiin tanssikoulu. Tiina meni tunneille ja oppi lisää esittävän tanssin lajeista. Aikuistuttuaan liikunnallinen nainen opiskeli fysioterapeutiksi ja tanssinopettajaksi.

Viime vuodesta lähtien Tiina ja hänen miehensä Karri Koistinen ovat asuneet lapsineen Ateenassa, missä Tiina tekee diasporatyötä persiankielisten pakolaisten parissa.

Tiinan nykyisessä työssä tanssi on mukana toistaiseksi vain satunnaisesti lastentoiminnassa. Kun kotiaskareiden keskellä tulee sopiva hetki, hän vetää verhot kiinni, laittaa ylistysmusiikin soimaan ja alkaa ylistää Jumalaa tanssien.

– Jumala on luonut meidät kehollisiksi. Ajattelen, että siihen on jokin syy ja sillä on merkitys.

Riparilla usko syveni

Kun Tiina oli lapsi, hänen vanhempansa toimivat seurakunnan nuorisotyönohjaajina. Hänen oma uskonsa syveni rippikoulussa.

– Lähetysseuran riparilla uskonasiat olivat esillä luontevasti. Erityisesti mieleeni jäi kesäteologi, joka rukoili antaumuksella ja aidosti. Opitun iltarukouksen sijaan aloin itsekin jutella Jumalalle enemmän omin sanoin.

Lukion jälkeen Tiina lähti viettämään välivuotta au pairiksi Lontooseen. Kaupungissa hän tutustui kristilliseen ammattitanssiryhmään, ja au pair -pestiä seurasi oppisopimusjakso tanssiryhmässä.

Lontoossa Tiina sai kosketuksen myös karismaattiseen hengellisyyteen ja joutui miettimään, kuuluvatko armolahjat luterilaisuuteen.

– Ymmärsin, että kyllä ne kuuluvat, löytyväthän ne Raamatusta. Omissa rukoushetkissä kielillä puhuminen on luontevaa, kun tuntuu, ettei ole omia sanoja. Ja kun toinen ihminen on sanonut osuvan tiedonsanan, se on kuin silmänisku Jumalalta: ”Hei, tässä minä olen ja vaikutan maailmassa.”

Jumalan merkki internetissä

Suomeen palattuaan Tiina työskenteli kristillisen tanssin parissa ja opiskeli sitä lisää. Hän oli myös mukana perustamassa Suomeen kristillisen tanssin yhdistystä Kristanssia.

Taustalla kyti Lähetysseuran nuortentoiminnassa virinnyt palo lähetystyöhön. Kun Tiina ja psykiatrisena sairaanhoitajana työskennellyt Karri avioituivat vuonna 2016, kumpikin piti lähetystyötä mielenkiintoisena vaihtoehtona.

– Pari vuotta rukoilimme ja odotimme merkkiä Jumalalta. Kerran sitten kerroin asiasta eräälle entiselle lähetille. Hän sanoi, että Jumalan merkki on se, että lähetysjärjestöjen yhteystiedot ovat netissä – ei muuta kuin ottamaan yhteyttä. Ajattelin, että jos asia on noin, ehkä meidän tosiaan pitää tehdä niin.

Kylväjää pariskunta ei tuntenut entuudestaan. Heitä viehätti, miten maanläheisesti järjestön nettisivuilla kerrottiin lähetystyöstä: Jos on paloa, kannattaa ottaa yhteyttä vaikka ei olisi korkeasti koulutettu.

– Se kosketti. Meillä oli sydäntä ja paloa mutta ei vielä asiantuntemusta.

Kylväjä päätti lähettää perheen Etiopiaan. Aviopari kävi lähetyskurssin koronakeväänä 2020. Etiopian levottomuudet, koronapandemia sekä vuosina 2018 ja 2020 syntyneiden Maunon ja Hilman sairastelu viivästyttivät kuitenkin lähtöä.

Unelma murusina

Kesäkuussa 2022 Kylväjä ja Koistiset päättivät perua suunnitelmat. Vaikka päätös syntyi yhdessä, Tiinasta ja Karrista tuntui, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Pitkäaikainen unelma tuntui murenevan.

Silloin Jumala opetti pettyneelle Tiinalle tärkeän asian.

– Siihen asti olin ajatellut, että ulkomailla olevat lähetystyöntekijät ovat jotenkin erityisiä, ja olin halunnut päästä samaan kastiin. Kun silloin vietin aikaa Jumalan edessä, hän vakuutti minut siitä, että on aivan yhtä arvokasta olla Suomessa. Merkitystä on vain sillä, että olemme hänen käytössään.

Pari päivää myöhemmin tuli tieto, että Kylväjä haluaakin lähettää perheen Kreikkaan diasporatyöhön.

Ateenassa Tiina on osa Kylväjän kumppanijärjestön tiimiä. Hän työskentelee tiimin sihteerinä ja osallistuu persiankielisten kristittyjen tapaamisiin. Karrin päätehtävä on huolehtia lapsista ja kodin arjesta.

Muutamia kertoja Tiina Koistinen on ollut tiimin mukana pitämässä traumatyön työpajaa pakolaisleirillä asuville. Hänen tehtävänsä on kehittää ja ohjata työpajoissa käytettäviä kehollisia stressinpurkuharjoitteita, kuten rentouttavia hengitysharjoituksia.

– Lähes jokainen pakolainen on kokenut syvästi traumatisoivia asioita joko kotimaassaan tai matkalla. Opetamme heille työkaluja, joita he voivat hyödyntää arjessaan.

Etapit

2008 ylioppilas, Forssan yhteislyseo
2008–2010 Lontoossa au pairina ja tanssin oppisopimuskoulutuksessa (Springs Dance Company)
2013 fysioterapeutin tutkinto, Tampereen ammattikorkeakoulu
2014 Youth With a Mission -liikkeen opetuslapseuskoulu Brisbanessa Australiassa
2017 tanssinopettajan tutkinto, Savonia ammattikorkeakoulu
2013–2020 työsuhteita fysioterapeuttina, liikunnanohjaajana ja tanssinopettajana
2020 Kylväjän lähetyskurssi
2022–2023 Kylväjän verkostotyön koordinaattori
2023– Kylväjän diasporatyöntekijä Ateenassa

Teksti: Heikki Salmela

Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehden numerossa 2/24. Tilaa maksuton Kylväjä-lehti täältä!

 
Kylvaja artikkelibanneri