Näin rukousvuoden järjestäjän näkökulmasta on ollut koskettavaa seurata, miten tärkeänä rukoilijat pitävät sitä, että rukousketju ei katkea. Lisäksi vaikuttaa siltä, että edellisen ja seuraavan vuoron rukoilijoiden yhteinen siunaus ja näin tehty viestikapulan siirto on ollut osallistujille todella tärkeää.Minimissään se on tarkoittanut siunaavan tekstiviestin lähettämistä.
Molemmat asiat kuvaavat Kristuksen ruumiin yhteyttä. Olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Ruumiin eri osat pitävät huolta toisistaan ja ”silmä ei voi sanoa kädelle, en tarvitse sinua” (1 Kor 12:27,21).
Suomalaiseen mielenmaisemaan kuuluu helposti ajatus, että haluan olla rauhassa, unelmana mökki järven rannalla, jonne naapurit ja kulkijat eivät eksy. Toki tässä on alueellisia poikkeuksia, ja suurissa kaupungeissa on tarpeellista ottaa etäisyyttä, että jaksaa virikkeiden keskellä. Silti olin aidosti ilahtunut, kun tämän vuoden alussa Amerikassa ollessamme, vastaantulijat tervehtivät, katsoivat silmiin ja hymyilivät. Olimme Floridassa viettämässä 40-vuotishääpäiväämme. Suomeen palatessa yritin samaa kävellessäni kotoa kauppaan puiston halki – ei onnistunut, kaikki vastaantulijat katsoivat tiukasti muualle. Ehkä tämä on vain pääkaupunkiseudun piirre, ajattelin.
Rukouksen vuoden tavoitteena on kasvattaa yhteyttä seurakuntien ja sukupolvien välillä. Sitä on jo tapahtunut paljon, kun eri seurakuntataustoista tulevat ja eri-ikäiset ihmiset ovat kokoontuneet miettimään, mikä meidän rukousvuorokautemme teema on, mitä Isä haluaa puhua meille ja sitten suunnitelleet, miten teemaa voisi luovasti ilmaista. Kun vuorokausi on lähellä, he kokoontuvat rukoukselle varattuun tilaan, rukoilevat yhdessä ja pyhittävät sen Isän olohuoneeksi. Muutama tunti vierähtää sisustaessa – usein jossain kohtaa huonetta on paikka, missä voi jättää taakkoja tai tunnustaa syntejä, ja toinen, jossa voi rukoilla etsijöiden tai sairaiden puolesta. Jollekin seinälle saatetaan ripustaa kaupungin tai Suomen kartta. Rukousvuorokausi alkaa edellisen vuorokauden viimeisen rukoilijan siunatessa tämän vuorokauden ensimmäisen rukoilijan. Joku rukoilee tunnin, joku kaksi, joku jopa neljä, yksin tai yhdessä. Vuorot vaihtuvat ja yhtäkkiä onkin jo keskiyö ja taas seuraava paikkakunta jatkaa.
Joillakin paikkakunnilla, kuten Kuusamossa ja Hämeenlinnassa, on rukoiltu monta vuorokautta peräkkäin. Hämeenlinnan rukousviikon vastaava kertoi, että edellisellä rukousviikolla osallistujalistoista näkyi, että siellä oli käynyt 100 henkeä paikan päällä. Voi vain kuvitella, minkälainen vaikutus tällä on rukoilijoiden elämään ja paikkakunnan ilmapiiriin!
Aivan ensimmäinen moderni rukouksen huone, josta sitten syntyi 24/7prayer -liike, oli vuonna 1999 Chichesterissä, Englannissa. Pete Greig oli silloin paikallisen seurakunnan nuorisopastorina. Hän oli tutustunut Herrnhutissa, Saksassa syntyneeseen moravialaisten rukous- ja lähetysliikkeeseen, johon kuuluvat kristityt rukoilivat kestävästi yli sata vuotta ja lähettivat tuhansia lähetystyöntekijöitä silloiseen maailmaan. Heidän mottonsa oli Kristuksen tulee saada palkka haavoistaan. Pete tuli Saksasta Englantiin ja sanoi nuorille: Jos moravialaiset rukoilivat sata vuotta niin emmekö me voisi rukoilla kokonaisen kuukauden? He ottivat käyttöön tyhjän varastotilan seurakunnan läheltä ja alkoivat sisustaa sitä, aivan kuten me teemme nyt Suomessa. Seinät peitettiin valkoisella paperilla, jotta niille voi kirjoittaa ja piirtää, verhoja ripustettiin jakamaan tilaa ja tilaan suunniteltiin erilaisia rukoukseen inspiroivia toimintapisteitä. Pete oli itse aika epäileväinen koko projektin suhteen, mutta ensimmäisen vuorokauden aamyöstä hän kuitenkin piipahti paikalle ja totesi, että ”huoneessa surisi. Se oli hiljaisen elävä, ja aivan odottamatta sydämeni alkoi hakata kiivaasti rukouksen odotuksesta.”(1)
Olin itse rakentamassa ensimmäistä ”virallista” rukoushuonetta HIFKin klubihuoneeseen Helsingin jäähallilla vuonna 2004. Näky-konferenssi antoi meille siihen luvan ja kaikista maanosista Herra johdatti tiimin, joka rukoili ja rakensi useaa sataa neliötä. Konferenssin lauantai-iltapäivänä olimme lavalla edustamassa rukousliikettä ja pastorit toivottivat 24/7-rukousliikkeen virallisesti Suomeen.
Viimeiset 15 vuotta on ollut hiljaiseloa, kunnes Norja, Tanska ja Ruotsi kutsuivat Suomen mukaan rukoilemaan vuonna 2026. Niinkin myöhään kuin marraskuussa 2025 pieni joukko esirukoiljoita päätti ottaa haasteen vastaan, yhdessä Kristuspäivän johdon kanssa ja nyt on Suomessa ollut yli neljä kuukautta jatkuvaa rukousta tunnista tuntiin 31 paikkakunnalla, joissa yhteensä 54 erilaista fyysistä rukoustilaa. Lisäksi rukousta on ollut yhdeksässä eri verkostossa netin välityksellä. Olemme eläneet ihmeessä.
Vuonna 2017 osallistuin Saksassa, Herrnhutissa Prayer and Mission konferenssiin. Kävimme silloin esirukoilijoiden ja lähetystyöntekijöiden kanssa Herrnhutin pienessä kirkossa, jonne Pyhä Henki laskeutui vuonna 1727. Kuuntelimme Augsburgin rukoustalon johtajaa Johannes Hartlia, joka kertoi meille, miten näillä uskovilla oli ollut opillisia erimielisyyksiä ja he alkoivat kritisoida toisiaan. Kreivi Zinzendorf oli ottanut nämä protestantit siipiensä suojaan, kun he olivat lähteneet katolisten vainoja karkuun. Zinzendorf otti asiakseen palauttaa sovun. Hän kiersi talosta taloon ja pyysi kaikkia tekemään parannusta ja luopumaan riidoistaan. Heidän yhteisenä periaatteenaan oli löytää olennaisissa asioissa yhteys, epäolennaisissa vapaus ja kaikessa rakkaus. 24/7-rukousliike on ottanut tämän lauseen yhdeksi ohjenuorakseen ja siksi se onkin kyennyt innostamaan rukousta kaikenlaisissa kirkoissa, järjestöissä, yhteisöissä ja seurakunnissa.
Heidän yhteisenä periaatteenaan oli löytää olennaisissa asioissa yhteys, epäolennaisissa vapaus ja kaikessa rakkaus.
Herrnhutissa seurakunta kokoontui 300 vuotta sitten tuohon puukirkkoon nauttimaan ehtoollista ja kun he polvillaan rukoilivat, Henki vuodatettiin heidän yllensä. Näiden tapahtumien jälkeen kaksitoista nuorta miestä ja kaksitoista naista päättivät jakaa vuorokauden tunnin vuoroihin ja sitoutuivat rukoilemaan kestävästi. Siitä lähti rukous- ja lähetysherätys, joka oli esikuvana seuraavan vuosisadan lähetysliikehdinnälle. Prayer and Mission -konferenssissa kuulimme monta vakuuttavaa todistusta siitä, miten rukous on siivittänyt lähetystyötä ympäri maailmaa. (2)
Kun aloimme rakentaa rukouksen vuotta joulukuussa 2026, rukoilimme tiiminä yhdessä ja Herra antoi meille kaksi kuvaa. Ensimmäinen oli Suomen kartta, jossa oli valopilkkuja ja ne yhdistyivät valoverkoksi. Toinen oli kuva pensaspalosta, joka kytee kasvuston alla hiljakseen ja lopulta kasvaa isoksi roihuksi. Sekä valo että tuli puhuvat elämästä ja energiasta. Vaikuttaa siltä, että Rukouksen vuoden mahdollisuus rukoukseen ja yhteyteen on innostanut kaikenlaisia rukoustapoja käyttäviä ihmisiä (hiljaisista äänekkäisiin), eri kieliä puhuvia suomalaisia (suomi ja ruotsi) sekä eri sukupolvia. Rukoilemme, että saisimme maahanmuuttajaseurakunnat tiedottua ja innostettua mukaan.
Tarvitsemme tilan rukousta varten, jotta voimme keskittyä rukoukseen, yksin tai yhdessä. Haluamme kannustaa luovuuteen rukouksen huoneen suunnittelussa, mutta pakollista se ei ole.
Joissakin olosuhteissa fyysinen rukoushuone tai tila rukousta varten on ollut vaikea järjestää, tai rukousverkoston jäsenet asuvat eripuolilla Suomea. Tällöin on tehty teknologian välityksellä (Zoomissa, Teamsissa tai vaikka Whatsapissa) etänä kulkeva rukousketju.
Valmistelemme näin yhdessä maaperää Kristuspäivän vuoden 2027 rukouskokouksiin kahdeksalla eri yliopistopaikkakunnalla. Kaikissa kaupungeissa edellytyksenä on se, että löytyy sekä laaja seurakuntapohja järjestäjiä että paikallinen tiimi.
Haluan sanoa Herralle kuten Mooses: jos sinä et kulje kanssamme, matkamme on turha. (2 Moos 33:12-16)
- Pete Greig, s. 88 Punaisen kuun aikaan, Päiväosakeyhtiö 2003 (loppuunmyyty). Red Moon Rising loppuunmyyty, ruotsiksi saatavilla muutama kappale
- https://www.ipcprayer.org/en/ipc-connections/item/9208-pray-for-revival-and-mission-breakthrough-again-at-herrnhut.html
Teksti: Eva Sarsa
Kirjoittaja on rukousjohtaja, joka rakentaa yhteyttä siellä missä liikkuu. Hän asuu Helsingissä miehensä kanssa ja he johtavat yhdessä kotiseurakuntaa nimeltä Silmu. Heillä on kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.
