Kristityt ja porno

P.O.R.N.O.

Edustaako porno sinulle harmitonta kiihotuksen lähdettä vai salaista, häpeällistä syntiä? Oletko valmis hyväksymään jonkinlaisen pornon, vai edustaako porno sinulle aina riettautta? Entä mikä sinun mielestäsi on pornoa? Vedätkö rajan aineistoon joka ylittää omat seksuaaliset mieltymyksesi ja kokemuksesi, vai onko sinulle pornoa kaikki alastomuutta sisältävä kuvitus?

Pornokuvastoihin liittyy nyky-yhteiskunnassa vahvoja tuntemuksia. Niitä puolustellaan avoimuuden, vapautumisen ja suvaitsevaisuuden nimissä, toisaalta taas niitä vastustetaan vahingollisina, naisia alistavina, ja jumalattomuuden ja saastaisuuden symbolina. Pahin pornokuvastoihin liittyvä harha liittynee kuitenkin kristittyihin pornon käyttäjinä. Tarkemmin sanottuna siihen harhaluuloon, etteivät kristityt käyttäisi lainkaan pornoa.

Oma väitöskirjatutkimukseni kristityistä pornon käyttäjinä on jo kirjoittamisvaiheessa suututtanut osaa kristityistä. Kärkevimmät kommentit ovat profetoineet minun joutuvan vastaamaan puheistani ja herjoistani Jumalan edessä. Sillä eiväthän kristityt käytä pornoa.

Eivätkö?

Eräs kristitty mies lähetti minulle taannoin viestin, jossa hän kirjoitti olleensa tavalla tai toisella koukussa pornoon lähes koko aikuisikänsä. Ensin pornolehtiin ja videoihin, sittemmin nettipornoon. Tietokoneen suosikeissa oli pornosivuja, ja konetta käyttäessä auki saattoi olla monta kymmentä pornosivustoa yhtäaikaa. Porno seurasi miestä koneelta myös todelliseen elämään: pakonomaiseen itsetyydytykseen, jolloin mies ajeli autolla pitkin kaupunkia, katseli naisia, ja tyydytti itseään.

Tuo mies ei ole ainoa.

Jos kaivaa hiukan pintaa syvemmältä niin huomaa, että seurakunnissamme, kirkoissamme ja kristillisissä yhteisöissämme on lukuisia kristityttyjä miehiä ja naisia, jotka kärsivät avioliitoissaan molemminpuolisen pornonkäytön mukanaan tuomista ongelmista. Yhtä lailla niistä löytyy joukko nuoria, jotka ovat jo teini-ikäisinä  koukussa netin pornosivustoihin. Ja kyllä, niistä löytyy myös pastoreita, ylistyksenjohtajia ja muita seurakuntien työntekijöitä, jotka kipuilevat oman pornonkäyttönsä kanssa ja hakevat siihen apua oman yhteisönsä ulkopuolelta. Karu totuus on se, että pornon käyttöaste on vain hieman matalampi uskontoa tärkeänä pitävien ihmisten keskuudessa kuin niillä, jotka eivät pidä uskontoa lainkaan tärkeänä (Kontula 2001).

Voisiko olla niin, että pornonkäytön vahva tabuluonne ja ongelman kieltäminen kristillisten yhteisöjen sisällä hiljentää ne ihmiset, jotka kipeimmin tarvitsisivat apua? Näin ei pitäisi olla. Halusimmepa tai emme, pornosta on nykyään tullut osa valtakulttuuria. Pornoa esitetään tavallisilla tv-kanavilla, erilaiset seksitapahtumat kuten Wonderlust orgiatyöpajoineen näyttäytyvät entistä julkisempina, ja pornografiset esitystavat ovat tunkeutuneet syvälle mainontaan ja musiikkiin. Kristityt eivät ole tämän kehityssuunnan ulkopuolella. Osa hakeutuu pornon pariin tietoisesti, osa törmää siihen tahtomattaan, koska yhteiskuntamme pornoistumiselta on lähes mahdotonta suojautua.

THL:n kouluterveyskysely vuodelta 2013 osoitti, että 74% peruskouluikäisistä pojista ja 86% lukioikäisistä  pojista oli käyttänyt internet pornoa. Tytöillä vastaavat prosentit olivat 22% ja 31%. Kun tähän lisätään Alaston Suomi verkkosivuston yli 2 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää, sekä kansainvälistä statistiikka jonka mukaan internetissä olevilla pornosaiteilla on yli 30 miljoonaa käyttäjää joka sekunti, niin voidaan todeta, että porno on vahvasti osa yhteiskuntaamme. Samalla se on valitettavasti myös osa kristittyjä koteja ja työpaikkoja.

 

Mitä sinä voisit tehdä ilmiön edessä?