Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Ilmoitettu paha

 

77 ihmistä norjassa harkitusti tappanut Breivik ei ole psykopaatti. Paranoidinen skitsofrenia ei sopinutkaan diagnoosiksi selittämään miehen kauheita tekoja uuden, edellisen mielentilatutkimuksen kanssa ristiriidassa olevan selvityksen mukaan. Oikeuden niin päättäessä Breivik voidaan nyt tuomita teoistaan rikosoikeudellisesti vastuullisena elinkautiseen.

Jos sairaus ei selitäkään tätä kamalaa kymmenien lasten, nuorten ja aikuistenkin surmaa, mikä sitten? Miten materialistinen maailma voi tämän ymmärtää, jos pahuutta ja sen vääristävää valtaa ei ole olemassa, mutta jos aivokemiallinen sairauskaan ei selitä käsittämätöntä massamurhaa?

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

Ei ihmekään, jos Norjan oikeuslaitos on päätöksensä kanssa pulassa. Patologisoida vai eikö patologisoida – siinä vasta kysymys.

***

Raamatun maailmankuvassa tunnustetaan sekä persoonallisen Hyvän että persoonallisen pahan olemassaolo. Hyvän Jumalan luomassa maailmassa vaikuttaa myös lankeemuksen enkeleiden ja heidän ruhtinaansa valta.

Paavalikin selittää pahuutta tästä näkökulmasta. Ihminen on joko Kristuksen, vanhurskauden ja Hengen vallassa tai synnin, saastaisuuden ja lihan alaisuudessa (Room. 6-8; vrt. 1:24). Apostoli puhuu myös orjuudesta: maailma on jakautunut synnin tai vanhurskauden palvelijoihin. Tuo jakolinja kulkee myös uskovien keskellä ja sydämissä (Room. 7:14-24).

Kaikki tiivistyy siihen, palvellaanko Luojaa vai luotua (Room. 1:25). Nykytilanteeseen soveltaen: nähdäänkö oikean uskon ja hyvän elämän mittapuuna Luojan ilmoitus itsestään ja Hänen tahtonsa, vai päätelläänkö oppi ja arvot vallitsevista, synnin turmelemista asianlaidoista. Ollaanko rohkeasti kristittyjä, vai hyväksytäänkö naturalistinen virhepäätelmä? Tähän peruskysymykseen kiteytyvät kaikki Suomenkin kirkollista kenttää repivät oppikiistat.

Elämme aikana, jona kristinuskon perusväittämien arviointiperusteena pidetään yhä useammin vallitsevaa asiaintilaa. Jos nyt ei kukaan synny neitseestä, ei Jeesuskaan varmaan syntynyt. Jos ei-heteroseksuaaleja on nyt tietty osuus väestöstä, homoparisuhteet ovat Jumalan tahdon mukaisia. Jos silmiemme edessä ei nyt tapahdu mitään yliluonnollista, Jumalan Pojan ihmiseksitulon, kärsimyksen, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen saarnan sijaan tärkeintä lienee se, mikä koskettaa päivittäistä arkeamme: etiikka. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

***

Monesti valitetaan, että termit konservatiivi ja liberaali ovat aikansa eläneet ja epäselvät. Ehkä pitäisikin puhua ennemmin ilmoituskristityistä ja naturalisteista.

Ilmoituskristitty uskoo, että Jumala ilmoittaa itsensä yleisesti ja erityisesti luonnossa ja kirjoituksissa. Ilmoituskristitty luottaa siihen, että Jumala on puhunut profeettojen ja apostolien kautta (Ef. 2:20). Naturalisti puolestaan perustaa näkemyksensä siihen, miten asiat nyt ovat ja päättelee siitä, että niin niiden pitääkin olla. Tuonpuoleiselta kuulostavaa pahan turmelevaa vaikutusta ei oteta huomioon. Ilmoitusta tärkeämpi (ainakin itselle vaikeissa kohdin) on luodun oma järki.

Naturalistille patologisoimaton Breivik jää pelottavaksi mysteeriksi. Ilmoituskristitty puolestaan näkee tapahtumissa pahan, jonka päämääränä on vain tuho ja kuolema (Room. 6:21). Kaikki ei kuitenkaan jää siihen. Erityisesti näin pääsiäisaikana ilmoituskristitty iloitsee, että karmaisevimmankin pahuuden keskellä Ylösnoussut seisoo synnin, kuoleman ja perkeleen voittajana (vrt. Room. 7:24-25a). Vaikka toistaiseksi diabolos saakin vielä juosta kiljuen ympäriinsä, Herran palatessa pahuus kohtaa lopullisen loppunsa.

Ajat, breivikit ja käsitykset tulevat ja menevät. Niiden keskellä pysyy kuitenkin meille profetaalisissa ja apostolisissa kirjoituksissa ilmoitettu Kristus. Vaikka pahan valta kuinka kasvaa ympärillä, Hänen hyvyytensä voiman ihmeelliseen suojaan saamme me hyvyydestä niin vähän tietävät olla turvallisesti kätketyt.