Älä unohda kyyneleitäni!

”Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.” (Ps. 56: 9)

Pakolaisuuden päivät merkitsevät tässä yhteydessä ahdistuksen päiviä. Niitä tulee Jumalan lapsille, sillä Jumala salli monenlaisia vaikeuksia kasvattaakseen meitä (esim. Apt. 14: 22). Mutta lohdullista on tietää, että taivaassa pidetään elämänkirjan lisäksi myös sellaista kirjaa, jossa on ylhäällä meidän ahdistuksemme. Uskon, että sinne kirjaan merkitään ahdistustemme alkamiset ja sinne kurkistaessamme näkisimme myös niiden päätepisteen. Nyt joudumme kuitenkin tyytymään uskoon ilman näkemistä. Luottamaan Jumalan Sanan lupauksiin. Se onkin vankinta uskoa, jota Jeesus ylistää autuaaksi.

Ajattele, että Jumala on niin välittävä, että joka kyyneleesi kootaan Jumalan leiliin. Tämä ei tarkoita mitään muuta, kuin että Jumalamme on läsnä kivuissamme ja hänelle tunteemme ovat tärkeitä. Älä usko sellaiseen etäiseen Jumalaan, joka jättäisi sinut oman onnesi nojaan elämäsi luhistuessa ja ollessasi vain kyynelten ympäröimänä pilalle menneiden asioiden johdosta. Jumala on lähempänä kuin arvaatkaan ja Hän rakastaa enemmän kuin voit käsittää.

Kyynelillä on merkitystä. Entä jos sanon, että yksikään kyyneleesi ei ole mennyt hukkaan? Entä jos äärimmäisestä kivusta on vain hyvin pieni matka siunaukseen ja jumaliseen iloon. Otan esille kaksi raamatunpaikkaa, jotka selkeyttävät kysymystäni. Ensimmäinen löytyy Psalmista 126: ”Jotka kyynelin kylvätät, ne riemuiten korjaavat.” Toinen tähän liittyvä paikka löytyy Psalmista 84: ”Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää se siunauksilla.”

Ne kyyneleet, jotka olet vuodattanut rakkaittesi puolesta, itsesi tähden, epätoivoiselta tuntuvan kilvoittelun vuoksi tai riippuvuuksiesi johdosta, ne eivät ole menneet hukkaan. Ne kyyneleet kootaan ja siellä missä on epätoivoa ja sydämen särkymistä, sinne tulee sadon korjaaminen ja lähteiden maa. Kyyneleet vievät meitä Vapahtajan luokse ja Hän on portti virvoittavien vetten ääreen ja lähteiden maahan. Hän antaa pelastuksen riemun kyynelten sijaan.

(Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani)