Kirkkohallituksen määräämät kolehdit lähetysjärjestöille herättävät ihmetystä

Kirkkohallitus on jälleen päättänyt kolehtikohteet seuraavalle vuodelle. Kolehtipyhät eivät jakaudu tasaisesti kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kesken, vaikka sopimuksen mukaan järjestöjä pitäisi kohdella yhdenvertaisesti.

Suomen Lähetysseura saa huomattavasti enemmän kolehtipyhiä kuin muut kirkon viralliset lähetysjärjestöt. Se on saanut viimeisen kuuden vuoden aikana useimmiten viisi kolehtipyhää vuodessa. Kirkon Ulkomaanavulle on annettu kuuden viime vuoden aikana vuosittain neljästä kuuteen kolehtia. Perinteisesti muille lähetysjärjestöille on varattu vuodessa yksi pyhä järjestöä kohden.  

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisia lähetysjärjestöjä on seitsemän: Suomen Lähetysseura, Medialähetys Sanansaattajat (Sansa), Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL), Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), Pipliaseura, Lähetysyhdistys Kylväjä sekä Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland (SLEF).

Kolehtipäätökset tekee kirkkohallituksen täysistunto, joka on kirkolliskokouksen valitsema luottamushenkilöelin. Sen puheenjohtajana toimii arkkipiispa Kari Mäkinen. Ruotsinkielinen SLEF ei ole mukana suomenkielisille hiippakunnille laadituissa kolehtimääräyksissä. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli valmistelee omista kolehtipyhistään listauksen, joka viedään kirkkohallituksen täysistunnon hyväksyttäväksi.

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) mainitaan usein lähetysjärjestöjen yhteydessä, koska se tekee kehitysyhteistyötä sekä humanitaarista avustustyötä. Sitä ei kuitenkaan lasketa varsinaiseksi lähetysjärjestöksi, koska se ei tee julistustyötä.

Kirkkohallitus laatii määräämiensä kolehtien lisäksi myös listan kohteista, joita se suosittelee seurakunnille. Seurakunnat saavat itse päättää noin puolet kirkkovuoden kolehdeista. Myös suosituslistoissa Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu saavat enemmän näkyvyyttä kuin pienemmät järjestöt. Lähetysseuran huippuvuosi oli vuonna 2016, jolloin sekä kolehtipyhiä että suosituksia tuli molempia viisi.

Sopimuksen mukaan järjestöt yhdenvertaisia

Vuonna 2013 Suomen evankelis-luterilainen kirkko allekirjoitti virallisten lähetysjärjestöjen kanssa niin sanotun perussopimuksen. Sen mukaan lähetysjärjestöjen on toimittava kirkon opetuksen ja lähetysnäkemyksen mukaisesti. Sopimuksessa todetaan myös, että kirkko sitoutuu kohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjään yhdenvertaisin perustein.

Osa pienemmistä lähetysjärjestöistä kokee kuitenkin tulevansa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Lähetysyhdistys Kylväjässä ja Medialähetysjärjestö Sansansaattajissa (Sansa) tulkitaan perussopimuksessa mainitun yhdenvertaisuuden jäävän toteutumatta.

”Näkemyksemme mukaan yhdenvertaisuus ei toteudu Kirkkohallituksen määrätessä kolehtikohteita eri lähetysjärjestöjen kesken”, kertoo Sansan toiminnanjohtaja Juha Auvinen. ”Jokaisen lähetysjärjestön ja sen ulkomaisten kumppanien työssä on tarpeita, joihin kolehtivarat toisivat kipeästi kaivattua apua”, Auvinen perustelee.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo selittää, mitä perussopimuksen yhdenvertaisuudella tarkoitetaan. ”Lähetyksen perussopimuksen maininta ’yhdenvertaisista perusteista’ viittaa laajasti siihen, mitä lähetysjärjestöiltä vaaditaan ja mihin ne toisaalta ovat oikeutettuja kirkon lähetysjärjestöinä. Se ei viittaa erityisesti kolehteihin, mutta toki niihinkin. Yhdenvertainen kohtelu ei merkitse yhtä montaa kolehtia kaikille järjestöille”, hän sanoo. 

Keskitalo kertoo myös, miksi toinen järjestö saa enemmän kolehtipyhiä kuin toinen: ”Kirkkohallituksen hyväksymistä kolehtikohteiden jakamisen kriteereistä yksi keskeisimmistä on järjestön toiminnan vaikuttavuus. Silloin arvioidaan mm. järjestön toiminnan volyymia sekä sen yhteistyön laajuutta ja laatua seurakuntien, yhteistyökirkkojen ja muiden kansainvälisten kumppanien suuntaan.” 

Keskitalo haluaa kuitenkin korostaa pienempien lähetysjärjestöjen merkitystä: ”Kirkon kaikkien lähetysjärjestöjen työ on kirkon kannalta äärimmäisen tärkeää ja vaikuttavaa”, hän arvioi.

Suurimmat juhlapyhät annettu Lähetysseuralle ja Kirkon Ulkomaanavulle

Kolehtipyhien jakautuminen kirkkovuoden eri pyhäpäiviin on painottunut niin, että suurimmat kirkolliset pyhät – jotka myös keräävät eniten kirkossakävijöitä – on annettu viimeisen kuuden vuoden ajan Lähetysseuralle tai Kirkon Ulkomaanavulle. Loppiainen, palmusunnuntai, helluntai sekä 1. adventtisunnuntai ovat olleet useimmiten Lähetysseuran kolehtipyhiä. Pääsiäispäivä on annettu Kirkon Ulkomaanavulle.

Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu ovat saaneet kaikki niistä suurimmista pyhistä, joihin Kirkkohallitus on määrännyt kolehtikohteet. Keskitalon mukaan syy on sama kuin suuremmissa kolehtipyhien määrissä. ”Kirkkohallituksen täysistunto on arvioinut niiden toiminnan laajuuden ja vaikuttavuuden perustelevan tällaisen käytännön”, hän arvioi. ”Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään kiveen hakattu, vaan vaihtelua voi tapahtua vuosittain”, Keskitalo jatkaa.

Saman tyyppinen käytäntö näkyy kuitenkin selvästi jo paljon pidemmältä ajalta kuin tarkastelussa olleelta kuudelta viime vuodelta. Kyseessä ei siis ole uusi ilmiö, eikä vaihtelua ole juurikaan ollut. 

Pienemmille järjestöille hiljaisempia pyhiä

Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää ihmettelee järjestölle annettujen kolehtipyhien sijoittamista hiljaisiin sunnuntaihin, toisin sanoen sellaisiin sunnuntaipäiviin, jotka seuraavat edellisenä päivänä ollutta pyhäpäivää. Sellaisina pyhinä kirkossa kävijöiden määrä jää yleensä alhaiseksi. Kylväjän kolehtipyhä on useamman kerran sijoitettu lauantaina vietettyä pyhäinpäivää seuraavaan sunnuntaihin.

”Ymmärrän, että kolehtisuunnitelman laatijan tehtävä ei ole helppo moninaisista tarpeista ja mahdollisista kolehtikohteista johtuen. Mutta etenkin silloin, kun ehdottamallamme kolehtipyhälle ei määrätä muutakaan kolehtia vaan kolehtipyhämme sijoitetaan ”hiljaiseen sunnuntaihin”, tekee mieli kysyä perusteita”, Mäkipää pohtii.