Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Atte-Veikko Kemppainen: ”Vahvin ase on rakastaminen”

 

Atte-Veikko Kemppainen. Kuva: Saara Räty

Atte-Veikko on monen vuoden ajan täyttänyt kalenterinsa musiikilla ja viihtyy rippileireillä. ”Kasvu mitä nuorissa tapahtuu viikossa on huikeaa.”

Rippikouluilla on ollut merkittävä rooli läpi Atte-Veikko Kemppaisen elämän. Kesällä 2006 Atte-Veikko oli talkoolaisena Lähetysseuran leirikeskuksessa Päiväkummussa. Samaan aikaan riparilla isosina olivat Janne Simojoki ja Ville Huuri, joista kumpaakaan Atte-Veikko ei tuntenut juuri lainkaan. Iltaohjelmassa oli talent-show, jossa kolmikko soitti Vanhanpiian Pojat -yhtyeen kappaleita. Päässä heillä oli hassut hatut, jotka Villen äiti oli tuonut Mongoliasta ja nimenä oli Idän Ihmeet.

Idän Ihmeille alkoi tulla keikkakyselyitä ja vuoden päästä Idän Ihmeet soitti Riihisleirillä.

Perheniemi neliöb. 17.-23.6.

– Homma käynnisty vähän vahingossa. Siinä ystävystyttiin sitten samalla.Suuren suosion saavuttanut Idän Ihmeet jäi määrittelemättömälle tauolle marraskuussa 2014.

– Ensimmäistä kertaa vuosiin on ollut vapaita viikonloppuja. Se on positiivista. Ja vähän myös outoa, Atte-Veikko nauraa.

Musiikki on ottanut ja antanut

Idän Ihmeiden lisäksi Atte-Veikko soittaa Kontrolissa, joka julkaisi viime syksynä toisen levyn ja keikkailee. Idän Ihmeiden tauko toi kuitenkin kalenteriin niin paljon lisää aikaa, että Atte-Veikolla on ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa teologian opinnoille. Hän olisi vuonna 2010 päässyt opiskelemaan myös musiikkia, mutta valitsi teologian.

– Oli sellainen saumakohta. Olin valmistunut konservatoriolta ja käynyt intin ja isä vielä kuoli siihen saumaan. Piti muutenkin miettiä, että mitä mä oikein haluan.

Atte-Veikon isä oli pappi ja isän kuolema herätti ajatuksen, että elämän peruskysymyksiin pitäisi syventyä enemmän. Nyt meneillään on viides vuosi opintoja ja opettajaksi valmistuvalla Atte-Veikolla on ensi vuonna edessä pedagogisia opintoja.Siinä missä musiikki vei aikaa opinnoilta, se verotti osansa myös seurakuntayhteydestä. Lähes joka viikonloppu on kulunut keikkareissuilla.

– On ollut vaikea syntyä sitä säännöllistä paikkaa, missä kävisi ja olisi osa yhteisöä, Atte-Veikko sanoo.Gospelkeikkaa tehdessä kristilliset asiat on ollut jatkuvasti läsnä, mutta toisaalta Atte-Veikko harmittelee sitä, että hengellisen työn tekeminen on estänyt toimintaan osallistumista. Musiikki on kuitenkin antanut paljon.

– Tämän työn tekeminen on vahvistanut uskoa esimerkiksi tilanteissa, joissa ihmiset tulevat kertomaan, miten jokin kappale on vaikuttanut heidän elämäänsä.

Suhteellisen aktiivinen nuori seurakuntalainen

Atte-Veikko on käynyt oman rippikoulun vuonna 2000 Päiväkummussa musiikkipainotteisella leirillä.

– Se sopi hyvin, kun soitin kitaraa, Atte-Veikko toteaa. Toisaalta musiikki ei ollut ainoa syy leirivalinnalle. Papin poikana Atte-Veikko halusi käydä leirin muualla, kuin kotipaikkakunnallaan.

Rauhattomalta nuorelta meni riparilla asioita ohitsekin, mutta leiristä jäi paljon hyviä muistoja. Mieleen jäi etenkin iltahartaudet, joissa hartauden lisäksi laulettiin. Musikaaliset nuoret lauloivat kolmiäänisesti. Leirihenki oli todella hyvä ja riparilla tutustui moniin uusiin ihmisiin. Rippileiri oli Atte-Veikolla paikka, jossa hän ei ollut erilainen sen takia, että on papin poika.

– Oli muitakin, jotka olivat ehkä hiukan vastaavasta tilanteesta. Riparilla oli monia muitakin nuoria, joita kiinnostivat uskonasiat ja asioita pystyi jakamaan nuorten kesken, Atte-Veikko sanoo.

Vaikka Atte-Veikko on ollut uskossa koko ikänsä, ei oman paikan löytyminen seurakunnasta ollut itsestäänselvyys. Hän toteaa, ettei varmastikaan olisi pysynyt mukana, jos seurakunnasta ei olisi löytynyt ystäviä ja omaa paikkaa. Musiikin pariin kannustettiin seurakunnassa aktiivisesti ja omille lahjoille oli käyttöä.

Rippileirin jälkeen Atte-Veikko osallistui sekä kotiseurakunnan nuorentoimintaan että Päiväkummun leireille. Yläasteen jälkeen perhe muutti Vilppulasta Nurmekseen ja lukioaikoina Atte-Veikko oli isosena noin kymmenellä leirillä.

– Meikähän on ollut suhteellisen aktiivinen, hän naurahtaa.

Jumala ei osoita sormella

Atte-Veikko toteaa, että usko on osa hänen perusolemustaan. Usko on elämänkokemuksen myötä muuttunut. Viisitoistavuotiaana Atte-Veikko oli mustavalkoisempi ja ankarampi muita kohtaan – ”miten tuokin nyt tuollaisia valintoja tekee elämässä”. Aikuistuminen on tuonut armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Mokaaminen ei ole maailman isoin asia ja Jumalan eteen saa palata aina.

– Vahvin ase kaikessa on rakastaminen. Jumalan ratkaisu ei ollut osoittaa meitä sormella, vaan lähettää Jeesus, toimia rakkaudella, Atte-Veikko muistuttaa.

Perinteiset uskon vaikeat kysymykset ovat haastaneet myös Atte-Veikkoa: miksi Jumala ei puutu enemmän johonkin asiaan, isojen surujen keskellä jää vaille vastauksia, miten tiede ja usko pitäisi suhteuttaa keskenään… Vastaus on sen ymmärtämisessä, että monet asiat elämässä jäävät mysteeriksi.

– Me helposti tehdään kynnyskysymyksiä tieteen ja Raamatun välisistä kysymyksistä, jotka Jumalan perspektiivistä on jopa aika turhia, Atte-Veikko sanoo.

Jotkut näkevät muut uskonnot ja ajattelutavat uhkina. Atte-Veikko toteaa, että jos oma vakaumus on vakaalla pohjalla, ei muita vakaumuksia ja erilaista ajattelua tarvitse pelätä. Siinä onkin yksi syy teologisessa opiskeluun: Atte-Veikolla on vankka vakaumus, mutta hän tahtoo myös tutustua muihin näkökulmiin ja ajatustapoihin.

– Toisen ihmisen hyväksyminen ja kohtaaminen puhuu monesti vahvimmin Jumalan rakkaudesta.

Nuoria herättelemässä

Atte-Veikon tuleva kesä kuluu jälleen rippileireillä. Hän työskentelee kesäteologina ja kesään mahtuu neljä riparia. Leireillä eletään viikon ajan todeksi sitä, mitä Jumalan rakkaus on ja mitä sen pitäisi ihmisessä synnyttää. Se puhuttelee nuoria.

– Nuorilla on paljon tosi hyviä näkökulmia ja ajatuksia. Nuoret eivät tee asioista liian monimutkaisia.

Rippileirillä moni etsii vastauksia elämän isoihin kysymyksiin ja usko kiinnostaa. Atte-Veikon kokemuksen mukaan kuitenkin uskon ja tieteen vastakkainasettelu luo monille käsityksen, ettei voi uskoa. Niin rippileireillä kuin tulevaisuudessa opettajana Atte-Veikko tahtoo haastaa nuoria ajattelemaan asioita, kuten hänen opettajansa aikanaan ovat osanneet tehdä.

– Esimerkiksi riparilla hyvä kysymys on, että vastaavatko ennakkokäsitykset uskosta todellisuutta. Monestihan ne eivät vastaa, Atte-Veikko sanoo.

Lue alkuperäinen artikkeli Nuotta.comista.

Saara Räty

 
Open Doors tilaa ilmaislehti punainen