Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Asiantuntijat eri mieltä uskonnonopetuksen mallista

 

Kesäkuun lopulla tehty uusi perusopetuksen tuntijako herätti vilkasta keskustelua pitkin kesää. Uskontokasvatuksen asiantuntijat Arto Kallioniemi ja Jyri Komulainen ovat yhtä mieltä uskonnonopetuksen tärkeydestä, mutta eroavat siinä, millaisena se kannattaisi järjestää.

 

Uudessa tuntijaossa uskonnonopetusta vähennetään yhdellä vuosiviikkotunnilla, yhdestätoista tunnista kymmeneen. Yksi vuosiviikkotunti vastaa 38:a oppituntia, eli yhtä oppituntia viikossa lukuvuoden ajan. Hallituksen päätös ei saa tukea uskontokasvatuksen asiantuntijoilta. Helsingin yliopiston uskonnondidaktiikan professori Arto Kallioniemi pitää päätöstä uskonnonopetuksen vähentämisestä valitettavana.

Dei, suomigospel, neliöb. 11.-17.6.

Hänen mukaansa uskonnonopetuksen tehtävänä on uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen saavuttaminen. Hän painottaa myös uskonnonopetuksen tärkeyttä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa.

– Uskonnonopetusta pidetään lähes kaikissa Euroopan maissa erittäin tärkeänä oppiaineena. Sillä on keskeinen rooli demokratian edistämisessä ja eri ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääjänä. Uskonnon rooli on oleellinen myös ihmisoikeuksien tiedostamisessa, Arto Kallioniemi muistuttaa.

Hänen mukaansa uskonnonopetuksella on ollut tärkeä rooli myös eettisessä kasvatuksessa ja suomalaisen kansallisen perinteen ylläpitämisessä.

Myös dogmatiikan dosentti, piispankokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen pitää hallituksen päätöstä käsittämättömänä.

– Taustalla näkyvät selkeästi ideologiset vaikuttimet. Toisaalla uusliberalismi, toisaalla uskontokriittinen sekularismi. On käsittämätöntä, että uskonnonopetusta vähennetään Suomessa samaan aikaan kun maailma jatkuvasti globalisoituu ja eri uskonnot näkyvät yhä enemmän myös omassa yhteiskunnassamme muun muassa maahanmuuton seurauksena, uskonnonopettajiakin aiemmin kouluttanut Komulainen sanoo.

Kallioniemi ja Komulainen eri mieltä opetuksen mallista

Arto Kallioniemellä ja Jyri Komulaisella on kuitenkin erilaiset näkemykset uskonnonopetuksen mallista. Kun Komulainen pitää nykymallia hyvänä, Kallioniemen mielestä ei ole tarkoituksenmukaista, että ryhmät eriytetään uskontokuntien mukaan.

– Oppilaiden jakautuessa oman uskontokuntansa mukaisiin ryhmiin yhteinen arvokasvatus ei toimi, Arto Kallioniemi toteaa.

Hänen mukaansa paras tapa opettaa uskontoa olisikin kaikille yhteinen uskonto- ja elämänkatsomustieto, joka on käytössä jo muissa Pohjoismaissa.

Jyri Komulaisen mukaan nykymalli, jossa lapset osallistuvat oman uskonnon opetukseen, on ajanmukainen monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

– Oman uskonnon opettaminen ottaa huomioon lapsen omat lähtökohdat, ja sitä kautta voidaan kulkea kohti uskontojen välistä vuoropuhelua, Komulainen sanoo.

Hän ei kuitenkaan tyrmää ajatusta moniuskontoisesta oppimisympäristöstä.

– Se että eri uskontokuntien oppilaat istuisivat samaan aikaan samassa luokassa oppimassa omaa uskontoa, ei ole mahdottomuus. Kyseinen malli mahdollistaisi uskontojen kohtaamisen ja synnyttäisi luonnollisen dialogin uskontojen välille. Malli myös tarjoaisi keinon oppia paitsi omasta uskonnosta myös toisten uskonnosta. Käytännössä tämä on mahdollista ainoastaan yläluokilla, ja on sielläkin opettajalle vaativaa, Komulainen sanoo.

 

Lue lisää tämän viikon Uudesta Tiestä (35/2012).