Kirjoittanut
Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi kirkolliskokouksen työskentelyviikon maanantaina Turussa kehottamalla kirkkoa paneutumaan uudella tavalla avioliittokäsitykseen ja avioliittoteologiaan.
Arkkipiispa Kari Mäkinen kuvasi meneillään olevaa avioliittokeskustelua tunneherkäksi. Kysymys avioliitosta koskettaa ihmisen minuutta, identiteettiä, sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta.
Arkkipiispa viestitti, että yhteiskunnan tulee luoda lainsäädännöllisin keinoin rakenteita, jotka antavat yhdenmukaisesti turvaa sekä samaa että eri sukupuolta oleville pareille.
– Riippumatta siitä, millaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja tullaan tekemään, koko kulttuuripiiriä koskeva muutos haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin, Mäkinen sanoi.
”Ei ole eroa heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä”
– Tässä katsannossa ei ole eroa heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen välillä. Molemmat parisuhteet ovat osapuolille yhtä tärkeitä, yhtä herkkiä ja yhtä haavoittuvia. Molemmat tarvitsevat vaivannäköä ja kasvamista, molemmissa on kyse elämän suuresta rikkaudesta. Molemmat tarvitsevat pysyvyydelleen ja kestävyydelleen tukea. Siksi on merkittävää, että yhteiskunnassa luodaan lainsäädännöllä rakenteita, jotka antavat turvaa ja suojaa parisuhteelle ja sen osapuolille. Niitä tarvitsevat sekä heteroseksuaaliset parit että homoseksuaaliset parit”, Mäkinen sanoi.
Arkkipiispa Kari Mäkinen arvioi, että nyt on käynnissä koko kulttuuripiiriä koskeva muutos, joka haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin.
– Kirkossa tämä muutos on otettu vakavasti. Se näkyy esimerkiksi viimeisimmän kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavassa, jossa avioliittoa käsitellään nimenomaan ihmissuhteen näkökulmasta, eikä esimerkiksi jälkeläisiä mainita, Mäkinen huomautti.
– Toinen muutos koskee seksuaalisuuden ja erityisesti homoseksuaalisuuden ymmärtämistä. Se, mitä vielä 50 vuotta sitten pidettiin sairautena ja rikoksena, on alettu nähdä osana ihmisenä elämisen monimuotoisuutta. Tästä muutoksesta keskusteltiin täällä kirkolliskokouksessa kolme vuotta sitten ja kysyttiin, mitä se kirkolle merkitsee. Päädyttiin vapaamuotoiseen rukoukseen parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja puolesta, arkkipiispa kertasi kirkossa tapahtuneita muutoksia.
”Liikutaan kirkon ykseyden kannalta herkällä alueella”
Neljässätoista maassa on 2000-luvun aikana lainsäädännöllä laajennettu avioliitto koskemaan homoseksuaalista parisuhdetta. Mäkinen viestitti, ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan, että muutoksesta käytäisiin keskustelua myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
– Tämä edellyttää kirkossa henkisesti avointa tilaa, jossa erilaiset näkökulmat tulevat kuulluiksi ja teologinen traditio ja ihmisten tämänhetkinen todellisuus pääsevät vuorovaikutukseen, Mäkinen sanoi.
– Keskustelu on tunneherkkää kaikkialla yhteiskunnassa, koska avioliitossa ei ole kysymys mistä tahansa instituutiosta. Se kuuluu uskonnollisista lähestymistavoista riippumatta elämänmuodon historiallisiin ja kulttuurisiin syvärakenteisiin. Kun kulttuuripiirissä tapahtuu siihen vaikuttavia muutoksia, se koskettaa myös tunteita, erityisesti sukupolvessa, jonka elinaikana muutokset ovat tapahtuneet.
Arkkipiispa myönsi, että juuri seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyvät kysymykset ovat aiheuttaneet jännityksiä kirkkojen välillä ja kirkkojen sisällä. Näin on tapahtunut muun muassa Pohjoismaiden luterilaisissa kirkoissa ja anglikaanisessa Englannin kirkossa.
– Kirkon ykseyden kannalta liikutaan siis herkällä alueella, voisi sanoa epämukavuusalueella. Sille astuminen ei ole uhka vaan mahdollisuus, kuului Mäkisen arvio kirkolliskokouksessa.
