Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.Katson Netflixistä sarjaa nimeltä Young Sheldon. Sarja kertoo 1980-luvun amerikkalaisesta perheestä, jonka äiti on arvoiltaan konservatiivi seurakunta-aktiivi ja isä uskonasioihin välinpitämättömästi suhtautuva silloin tällöin kirkossa käyvä tapakristitty. Arvelen sarjan antavan varsin realistisen kuvan sen ajan amerikkalaisesta tai yleisemminkin länsimaalaisesta elämästä – tai ainakin siihen liitetystä stereotypiasta: kristillinen usko ja seurakunta-aktiivisuus olivat lähinnä naisten asia.
Nyt länsimaissa on tapahtumassa erikoinen muutos. Tutkimusten mukaan erityisesti poikien ja nuorten miesten uskonnollisuus on kasvussa ja heidän arvonsa muuttumassa entistä konservatiivisemmiksi, ja samaan aikaan tytöt ja nuoret naiset edustavat entistä vahvemmin liberaaleja ja perinteiselle kristilliselle uskolle vieraita arvoja. Tämä kehitys on kiihtynyt viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. Kukaan ei vielä ole osannut tyhjentävästi selittää, mistä muutos johtuu. Ehkä kauan odotettu herätys on alkanut poikien keskuudessa.
Kirkolle tilanne on uusi ja ongelmallinen. Kirkon työntekijäkunta naisistuu kovalla vauhdilla, ja sen arvomaailma liberalisoituu ja alkaa yhä enemmän muistuttaa vihervasemmiston ideologiaa. Miten nuoret konservatiivimiehet löytävät paikkansa sellaisessa kirkossa? Ja jos he eivät sitä löydä kirkosta, mihin he suuntaavat? Jo jonkin aikaa katolinen ja ortodoksinen kirkko ja lähetyshiippakunta ovat saaneet iloita jäsenmääriensä kasvusta. Varsinkin teologisesti suuntautuneet konservatiivit katselevat itselleen hengellistä kotia niiden suunnasta.
Jos kirkko haluaa olla koko kansan – myös miesten – kirkko, on sen otettava nuorten konservatiivimiesten nousu todesta. Samoin herätysliikkeiden on arvioitava, miten tapahtumassa olevaan muutokseen on reagoitava. Herätystä toivoville ja sitä jo pitkään rukoilleille nuorten konservatiivimiesten nousu voi olla kevään merkki.
(julkaistu pääkirjoituksena Sanansaattajassa 5/24)
