Vahvistakaa horjuvat polvet

 

”Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: `Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne!´” (Jes. 35: 3,4).

Jotkut kristityt joutuvat kantamaan aivan liian suuria taakkoja. Tänään jonkun sydän särkyy, toisen psyyke katkeaa ja kolmas luhistuu vuosia kestäneiden vaikeuksien alle.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Vahvojen tehtävänä ei ole ilkkua heikoille vaan mennä auttamaan. Elämässä on niin paljon ylä- ja alamäkiä, roolit voivat olla huomenna toisin. Mutta tehtävä säilyy: heikkoja tulee tukea. Ketään ei saa jättää matkalle.

Uupuneet ja epätoivoiset eivät jaksa kuunnella monikohtaisia ”Näin nostat itsesi” -opetuksia. Heille ei liioin tarvitse esitelmöidä teologian aakkosia. He tietävät, mutta ovat unohtaneet. Pimeässä me jokainen unohdamme.

Unohdamme, että meillä on armollinen ja välittävä Vapahtaja. Katseemme painuu alas ja tarvitsemme toisiamme ottamaan osan kuormistamme ja nostamaan katseemme Pelastajaamme. Tarvitsemme kuulla lupauksen siitä, että meistä pidetään huolta. Myös pimeydessä.

”Katsokaa, teidän Jumalanne!” Toivon tämän tekstin tavoittavan tänään yhden horjuvan ja epätoivoisen. Haluan sanoa sinulle: Sinä et putoa Jumalan kädeltä. Vaikka rotko allasi on todellinen ja et jaksa enää pitää elämästä kiinni, putoat Jumalan rakkauden varaan.

Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.