Monopolisoiko kristinusko hyvyyden?

 

Aamulehdessä käytiin elokuussa vilkasta keskustelua moraalin perusteista. Eräässä kirjoituksessa kristinuskoa osoitettiin sormella vihapuheiden lähteenä. Raamattu – etenkin Vanha testamentti – peräti kehottaa ihmisiä moraalittomiin tekoihin. Lähetin vastineen, jossa totesin, että kristinuskon moraalinen perusta on Uuden testamentin opetuksissa. Lisäksi kirjoitin, että länsimainen moraali rakentuu suurelta osin kristinuskolle.

Yhdessä kirjoituksessa todettiin, että nykyajan moraaliset periaatteet – joiden oikeutus tosin jäi avoimeksi – ”ovat suurelta osin varsin kaukana Raamatun kuvailemista kristillisistä arvoista”. Moraali on yleisinhimillistä ja olemassa jo ennen kristinuskoa. Silti ”nyky-yhteiskuntamme varsinainen moraalikäsitys on huomattavasti rikkaampi ja raikkaampi kuin mihin Raamattu taipuu”.

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

On aivan totta, että käsitykset hyvästä ja pahasta ovat universaaleja. Näin Raamatussakin sanotaan. Juutalaiset tai kristityt eivät ole keksineet moraalisia periaatteita. Kulttuureja vertaileva tutkimus on osoittanut, että kaikkialla arvostetaan rehellisyyttä, totuutta, rohkeutta ja ystävällisyyttä. Niitä tosin sovelletaan ja tulkitaan eri tavoin ja mikä tuskallisinta, näitä periaatteita noudatetaan kovin puutteellisesti. Ihmisessä on myös toinen puoli, joka saa hänet tekemään pahoja tekoja.

Se, mihin haluan tarttua, koskee näkemystä, jonka mukaan Raamatun moraali on ”suurelta osin kaukana siitä, mitä nykyisin pidetään moraalisena”. Mitähän tuo uuden moraalin rikkaus ja raikkaus on? Nämä sanat ovat aika petollisia, koska samalla ei oteta kantaa siihen, miten nykyajan moraali määritellään ja kuka tuon määrittelyn tekee. Rikkaaksi nykyajan moraalia voidaan varmasti sanoa, sillä siinä määrin eri tavalla ajatellaan ja eletään.

Raikkaus viittaa jo siihen, että nykyinen moraali on kehittynyt parempaan suuntaan. Moraalissa piilleet likaiset vedet ovat vähitellen raikastuneet. Kun puhumme moraalisista käytännöistä, minustakin raikastumista on tapahtunut, mutta paljon on myös sellaista, joka on entistä likaisempaa. Vanhoja hyviä aikoja ei koskaan ole ollutkaan, mutta uusi ei ilman muuta ole entistä parempaa.

Olisi hyvä tarkastella myös moraalin seurauksia. Millainen on nykyajan ihmisten hyvinvointi? Johtavatko nykyajan moraaliset käytännöt yhä parempaan hyvinvointiin? Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata. Kehityksessä on paljon hyvää, mutta myös huonoja merkkejä on näköpiirissä. Myös ateistien kirjoituksista voidaan poimia kuvauksia, jotka ovat aivan vastakkaisia. Ateistienkin moraaliset tulkinnat ovat historian kuluessa vaihdelleet ja muuttuneet.

Murheellisinta tässä ”keskustelussa” on se, että vastapuolesta usein maalataan kuva, joka on kaukana siitä, mitä sen edustajat itse ajattelevat itsestään. Vastaavasti taas oma kanta esitetään kovin kauniina. Jää epäselväksi, mikä kristinuskon moraalissa on sellaista, josta halutaan luopua. Ehkä kriitikot eivät itsekään osaa sitä tarkasti sanoa. Yksi moraalisten tulkintojen erilaisuus on kuitenkin ilmeinen: demokraattisissa maissa elävät ateistit ovat halunneet korostaa yksilön vapauksia seksuaalisuuden alueella. Muilta osin uskon ateistien yhtyvän kristinuskon moraalisiin periaatteisiin.