Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Ei hänelle kelpaa hevosen voima, ei hän mielly miehen jalkojen nopeuteen. Herra mieltyy niihin, jotka häntä pelkäävät, niihin, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa” (Ps. 147: 10,11).
”Hänen tulee kasvaa, minun vähetä”, totesi Johannes Kastaja. Se on myös kristityn salainen resepti. Vähenemisessä luottamus omaan kyvykkyyteen ja tahdonvoimaan kyseenalaistuu. Mitä jää jäljelle?
Jos Jumala ei voi mieltyä minun suuruuteen ja vahvuuteen, mihin sitten? Hän mieltyy niihin, jotka pelkäävät häntä. Pitäisikö minun pelätä Jumalaa, jota Jeesus usutti jokeltelemaan isiksi?
Epävarmasta ja luotaantyöntävästä pelosta ei tässä Herran pelkäämisessä ole kysymys. Enemmän meitä kehotetaan nostamaan katseemme Jumalaamme ja luottamaan Hänen voimaansa.
Keneen Herra mielistyy? Kristittyyn, joka nostaa kätensä tarvitsevuuden merkiksi ja pyytää apua. Kristittyyn, joka ei uskalla enää luottaa itseensä vaan laittaa toivonsa Jumalan armon riittävyyteen.
Silloin jumala saa olla Jumala. Se on Herran pelkoa, se on toivon kiinnittämistä armoon. Silloin taivas iloitsee.
