Kaksi skenaariota, kuinka Ukrainan sota loppuu

 

Photo 253226742 / Pray Ukraine © Thai Noipho | Dreamstime.com

Venäjän rikollinen hyökkäys Ukrainaan jatkuu nyt yhdettätoista kuukauttaan huolimatta venäläisten ilmeisen suurista tappioluvuista. Venäjän tammikuun alussa ortodoksisen joulun kunniaksi yksipuolisesti ilmoittama tulitauko näytti olleen silmänlumetta, joka ilmeisesti olikin ensisijaisesti suunnattu venäläisille kertomaan suuren johtajansa rauhantahdosta ja inhimillisyydestä.

Tällä hetkellä sodalle ei ole näkyvissä loppua eikä Ukrainan presidentti Volodimir Zelensky ole ollut kiinnostunut keskustelemaan aiheesta. Ja miksipä olisi, kun omat joukot ovat edenneet ja vallanneet takaisin vihollisen miehittämiä alueita, ja kansan puolustushalukkuus on historiallisen korkea.

Perheniemi Neliöb. vko 3-4. MJa

Kuten moni asiantuntija on todennut, sota loppuu joskus – ennemmin tai myöhemmin – ja esitän seuraavassa kaksi skenaariota, kuinka se voisi tulla päätökseen. Pohdiskelujeni taustalla on useita keskusteluja sekä eurooppalaisten että israelilaisten poliitikkojen, diplomaattien, sotilasjohtajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

Ensimmäisestä skenaariosta kirjoitin Times of Israel -blogiini teemalla Tuttu skenaario, kuinka Putinin sota päättyy syyskuussa 2022 ja pohdiskelin, että sota päättyy vastaavalla tavalla, kuin kaikki Israeliin kohdistuneetkin sodat ovat päättyneet. Pohdintani mukaan hyökkääjä vetäytyy yksipuolisella päätöksellään kaikilta rintamilla takaisin omille alueilleen, mutta kieltäytyy rauhanneuvotteluista voittajan kanssa, ja konflikti jäätyy. Vihollinen parantelee haavojaan ja kokoaa uudelleen joukkojaan, ja hetken päästä jatkaa terroristisia iskujaan Ukrainaan omalta maaperältään, ja ehkä hyökkää uudelleen. Näinhän ovat toimineet kaikki Israeliin hyökänneet arabinaapurit, joista jotkut ovat suostuneet rauhansopimuksiin, mutta toiset, kuten Libanon ja Syyria, ovat edelleen jäätyneessä ja vihamielisessä tilassa.

Perusajatus tämän skenaarion taustalla on se, ettei Venäjä vaan voi hävitä pienemmälle, vaan Vladimir Putinin pitää pystyä luomaan kansalleen vaikutelma itsestään rauhanenkelinä, joka vetäytyi ja lopetti sodan, mutta kunniakkaasti kieltäytyi neuvottelemasta Ukrainan ”natsien” kanssa.

Toinen skenaario nojaa Putinin muuttuneeseen retoriikkaan

Ollessani Israelissa joulun alla 2022, kävin useita keskusteluja Ukrainan tilanteesta myös Venäjältä ja Neuvostoliitosta maahan muuttaneiden kanssa, jotka seuraavat tapahtumia sekä läntisen että venäjänkielisen median kautta. Ajatustenvaihdossa nousi esiin Putinin loppuvuoden aikana muuttunut retoriikka sodan osapuolista, joka näkyy suomalaisessakin mediassa: Venäjä ei olekaan sodassa yksinomaan Ukrainaa vaan koko länttä vastaan.

Presidentti Sauli Niinistö nosti asian esiin YK:n yleiskokouksen yhteydessä pitämässään lehdistötilaisuudessa New Yorkissa 21.9. ja kommentoi Putinin viimeaikaisia puheita: Putin puhui sodasta länttä vastaan, mikä on laajennus aiempaan. Me olemme osa länttä ja nyt pitää lännessä pohtia, miten tähän vastataan.

Israelilaisten ystävieni analyysi Putinin puheista oli toisenlainen kuin presidentti Niinistöllä, toki kolme kuukautta myöhemmin. Heidän mukaansa viholliskuvan laajentaminen johtaa todennäköisesti – ei suinkaan sotaan Natoa ja länttä vastaan, vaan – sodan kunniakkaampaan lopettamiseen, koska Venäjä ei voi hävitä pienelle Ukrainalle, mutta taipuminen lännen moninkerroin vahvempien armeijoiden ja talouksien edessä on hyväksyttävää ja rationaalista.

Mielenkiintoista kyllä, kukaan keskustelukumppaneistani ei nähnyt ydinaseiden käyttöä potentiaalisena skenaariona, koska se johtaisi Venäjän totaaliseen eristymiseen ja suhteiden katkeamiseen myös Kiinan kanssa, joka on Putinille ainut tärkeä kumppani nykyisissa ja tulevissakin tilanteissa.

Autuaita ovat rauhantekijät

Vuorisaarnassa Jeesus toteaa rauhantekijöiden olevan autuaita eli siunattuja. Ns. kristillinen rauhanliike on aina vannonut aseettomuuden ja väkivallattomuuden nimiin, ja jos tätä periaatetta olisi nyt Ukrainan – tai 1939 Suomen – taholta noudatettu, antautunut osapuoli eläisi tänä päivänä edelleen alistettuna vihamielisen ja mielivaltaisen diktaatorin alaisuudessa.

Raamatun kokonaisilmoitus ei kuitenkaan tue antautumista rikollisen hyökkääjän edessä. Kun roomalainen sotilaskomentaja pyytää Jeesusta parantamaan halvaantuneen lapsensa (Matt. 8:5–10), Jeesus kehuu upseeria ja toteaa, ettei ole tavannut näin vahvaa uskoa yhdelläkään israelilaisella. Onkin yllättävää ja huomionarvoista, ettei Jeesus kehottanut sadanpäällikköä eroamaan armeijasta tai luopumaan aseestaan, vaikka tämä edusti israelilaisille vihamielistä miehitysarmeijaa.

Toisessa esimerkissä (Room. 13:4) Paavali antaa oikeutuksen esivallan aseistukselle ja määrittelee sen Jumalan palvelijaksi. Suomalaisittain ja eurooppalaisittain Paavalin kuvaama aseellinen esivalta muodostuu puolustusvoimista, rajavartiolaitoksesta ja poliisivoimista.

Kirjoitin näistä teemoista blogissani otsikolla Aseettoman ajatuksia sodan keskellä maaliskuussa 2022.

Saarnaajan kirjan mukaan kaikella on määräaikansa: on aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla (Saarn. 3:8).

Rukoillaan, että jostain nousisi rauhantekijä ja rauhan aika koittaisi pian. Siihen saakka Ukrainan on puolustettava maataan ja meidän on tuettava heitä kaikin mahdollisin keinoin.

Jumala varjelkoon Ukrainaa, Israelia ja Suomea.