Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Luin lakivaliokunnan mietinnön, joka koskee kansalaisaloitetta avioliittolain muuttamiseksi. Kansalaisaloite tähtää siihen, että samaa sukupuolta olevat henkilöt voisivat solmia avioliiton. Kansalaisaloite koskee myös transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamista niin, että jos rekisteröidyssä parisuhteessa oleva puoliso muuttaakin sukupuoltaan toiseksi, suhde muuttuisi automaattisesti avioliitoksi.
Kuten tiedämme, lakivaliokunta on perusteellisten selvitysten perusteella päätynyt sille kannalle, ettei se kannata kansalaisaloitteessa ehdotettujen lakiehdotusten hyväksymistä. Kansalaisaloite hylättiin äänin 9-8. Kansalaisaloitteen takana olevat kahdeksan kansanedustajaa esittivät mietinnöstä vastalauseen.
Kansanedustajat keskustelevat asiasta torstain täysistunnossa ja äänestävät siitä perjantaina 28. marraskuuta
Julkisuudessa on melko vähän ollut esillä lakivaliokunnan mietinnön sisältö. Sieltä löytyy muun muassa tieto avioliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden määristä.
Vuonna 2012 solmittiin 28 878 avioliittoa ja rekisteröitiin 329 parisuhdetta. Kyseisen vuoden lopussa aviopareja oli 962 415, kun taas rekisteröidyssä parisuhteessa eli 829 miesparia ja 1 162 naisparia. Rekisteröityneitä parisuhteita oli yhteensä siis 1991 vuoden 2012 lopussa. Jos lukua vertaa prosentuaalisesti avioparien lukumäärään, kyse on 0,2 prosentista.
Ihmiskunnan perinteistä avioliittoa ollaan siis romuttamassa 0,2 prosentin tähden.
Meille on annettu kuva, että samaa sukupuolta olevien avioliitot olisivat yleisiä lukuisissa maissa. Euroopan kartta ei ole tässä kysymyksessä mitenkään yhtenäinen. Totta on, että samaa sukupuolta olevien avioliitto tunnetaan neljässä Pohjoismaassa viidestä, mutta Euroopan unionissa sitä ei ole hyväksytty kuin yhdeksässä maassa 28:sta. Esimerkiksi Saksa ei kuulu tuon yhdeksän joukkoon. Osa Euroopan maista torjuu samaa sukupuolta olevien parisuhteetkin täysin.
Mietinnössä todetaan, että ”avioliitto on vanha, perinteinen perheoikeudellinen instituutio ja parisuhdemuoto, jolla on suuri merkitys ihmisille ja yhteiskunnalle. Avioliiton muuttaminen miehen ja naisen välisestä liitosta sukupuolineutraaliksi aloitteessa ehdotetulla tavalla johtaisi perinteisen avioliittokäsitteen sisällön ja merkityksen muuttumiseen. Muutos koskettaisi perhelainsäädännön perusteita ja sillä olisi huomattavaa periaatteellista merkitystä.”
Valiokunnan mukaan epäkohtia ei tule korjata avioliittolakia muutamalla vaan kehittämällä rekisteröidystä parisuhteesta annettua lakia.
Kun valiokunta kuuli asiantuntijoita, se kiinnitti huomiota lainmuutoksen vaikutuksiin lasten elämään ja asemaan. Jos esimerkiksi lapsella voi olla juridisesti kaksi isää ja kaksi äitiä, vaatii melkoista taiturointia, että lapsen etu toteutuisi. Mietinnössä sanotaan, että ”valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, että ennen näin merkittävien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten toteuttamista tulisi laatia lapsivaikutusten arviointi.”
”Lapsivaikutusten arviointi perustuu lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiseen vaatimukseen asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Myös oikeusministeriö suosittaa arvioinnin tekemistä ohjeissaan.”
Mietinnössä sanotaan, että avioliittolain muutoksella olisi välillisiä vaikutuksia myös uskonnollisten yhdyskuntien elämään, vaikka kansalaisaloitteen mukaan näin ei tulisi tapahtumaan.
Lakivaliokunta kuuli noin 50 asiantuntijaa, joista osa oli kansalaisaloitteen kannalla, osa vastaan ja osa toi esiin vain oman alansa asiantuntijuutta ottamatta kantaa puolesta tai vastaan. Suuri osa kuultavista oli viranomaistahoja, joita muutokset koskisivat. Kuultavina oli myös adoptiota hoitavia järjestöjä, SETA ja sateenkaariperheen edustajat. Myös eri kirkkokunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat muslimeista lähtien olivat edustettuina. Piispa Irja Askola oli kuultavana Helsingin hiippakunnasta ja kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ev.lut. kirkon kirkkohallituksesta. Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen toi esiin pohdiskelunsa asiasta. Tunnettuja asiantuntijanimiä olivat lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja professori Tapio Puolimatka.
Keskustelua on käyty varsin tunnepohjaisesti, mutta kannattaa lukea mietintö, joka tuo esiin järkeviä perusteluja sille, miksi kansalaisaloitetta ei tulisi hyväksyä.
Mietintö on luettavissa tästä linkistä.
